Saarna rististä tyhjentää väärät opit

"Risti on kunnossa ristikunnassa"
Otsikossa olevilla sanoilla lauleli tyttäreni Ellen, kun muutama vuosi sitten palailimme seuroista. Sanat olivat tytön omat ja sävelkin oli siinä auton takapenkillä sävelletty. Laulua oli hauska kuunnella. Olimme tulossa seuroista, joissa oli puhuttu kristittyjen yhteydestä. "Risti on kunnossa ristikunnassa".
Jo pienikin lapsi ymmärtää, että risti liittyy jotenkin olennaisesti siihen, mistä uskossa on kysymys. Jumalan Pojan sovituskuolema Golgatan ristillä oli yksi ja ainut sovitusuhri, joka on riittänyt koko ihmiskunnan syntien sovittamiseksi. Jumala teki yhtenä ainoana päivänä valmiiksi koko sovituksen. Sitä tekoa ei tarvitse parannella, ei tarvitse toistaa, ei saa korvata.
Risti on puhdas Jumalan teko. Ihminen ei osallistunut siihen omalla hurskaudellaan niin että hän olisi jotekin täydentänyt Jumalan tekoa. Ei. Sen sijaan Kristuksen täydellisen puhtauden ja pyhyyden vastakohtana oli sotilaiden julma pahuus, tuomioistuinten väärät ja heikot tuomarit, Juudaksen petos ja muiden opetuslasten karkuun juokseminen. Ristillä vain Jumala toimi. Ainut ihminen, josta voidaan sanoa jotakin positiivista oli toinen ryöväreistä, mutta hänkään ei voinut tehdä muuta kuin pyytää pahuuttaan anteeksi.
Kristikunta saarnaa Kristuksen rististä. Ristin teon merkitys on niin valtava, että nekin kirkkokunnat, joiden oppi ihmisen osuudesta pelastukseen on mennyt vikaan, saarnaavat kuitenkin rististä niin paljon, että kuulijoiden ymmärryksessä ristin saarna tekee tyhjäksi sellaiset opetukset, jotka rakentavat ihmisen pyhyyden varaan. Puhdas ristin saarna pelastaa ne, jotka jäävät sen saarnan varaan. Puhdas ristin saarna pelastaa nekin, jotka onnellisen epäjohdonmukaisuuden tähden luottavat yksin Ristin tekoon ja eivätkä löydä käyttöä oman kirkkonsa ihmistekojen opeille. Viime kädessä kuolinvuoteella jokainen kristitty löytää turvaksi vain sen, mitä Kristus teki ristillä. Omaisuus ja omat teot jäävät taakse.