keskiviikko 3. helmikuuta 2010

Katekismuskoulu: Johdanto uskontunnustuksiin ja kolminaisuusoppi

Miksi me tunnustamme uskomme tietyillä sanoilla? Eikö olisi aidompaa, jos jokainen saisi itse kehitellä itselleen oman uskontunnustuksensa suoraan sydämestä?

Jos meillä ei olisi harhaoppeja ja saatanan eksyttävä vaikutus ei voisi johdattaa ihmisiä harhaan niin todellakin emme tarvitsi tunnustuksia avuksi. Mutta koska me olemme syntisiä edelleenkin, me tarvitsemme Jumalan sanan ja tunnustukset. Eihän tunnustus ole muuta kuin Raamatun tiivistetty selitys, jonka avulla voi kätevästi tarkistaa, onko joku julistaja rakentamassa apostolisen seurakunnan perustukselle. Ketekismus on varsinainen käsiase maailmaa ja eksytyksiä vastaan. Osaathan sen ulkoa! Entiset pyhät olivat viisaampia, kun opettelivat sen ulkoa.

Toisaalta tunnustukset ovat koeteltuja uskonoppeja, jotka on tarkkaan harkittu ja perustuvat tarkkaan Raamattuun. Tunnustuskirjamme on tästä hyvä esimerkki. Kaikki vanhauskoiset "tunnustukselliset" papit liittyvät iloisesti Tunnsutskirjojen oppiin. Se on syntisen ystävä ja opettaa sellaisesta kristillisyydestä, joka ei katso ihmiseen ja ihmisen kykyyn, vaan Jumalan armotekoihin. Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden -siinä se on!

Vastaus kysymykseen liittyy olennaisesti käsitykseen Raamatun asemasta ja merkityksestä Jumalan sanana. Jos Jumala on sanassaan sanonut jotakin ja asettanut "Kristuksen opin" ja "terveellisen opin" ja "opinmukaisen sanan" niin pitää kyllä olla melko tehokas ihminen, että uskaltaa kehitellä jonkin opin, joka poikkeaa Jumalan sanassaan antamasta opista! On niitä sellaisiakin ollut - Markion, gnostilaiset, Valentinos, Pelagius ja nykyajan harhaopettajat, jotka kieltävät uskontunnustuksen tapahtumat historiallisina tosiasioina.

Rukoillaan heidän puolestaan että saisivat käääntymisen armon! Jumalalle on kaikki mahdollista, voihan hän pelastaa jopa sinut ja minutkin, vaikka olemme tällaisia mahdottomia.

Dioihin pääset sivupalkista kohdasta KATEKISMUSKOULU.

Ei kommentteja: