lauantai 4. lokakuuta 2008

Ystäväkirje 2

Jumalan terve!

Ensimmäinen kuukausi tässä tehtävässä on takana. On hyvä ja kiitollinen mieli. Tehtäviä on ollut sopivasti viikolla ja viikonloppuna jopa Altaa myöden, josta olet jo saattanut lukeakin blogissani, www.vesapoyhtari.blogspot.com.


Taipuisa viisaus

Viime kesänä Detroit Laken tilpehöörikaupassa selailin hyllyjä ja katseeni osui myytävänä olevaan messinkiseen ”huoneentauluun”. Messinkilevylle oli painettu kaikkien lännenmiesten isä John Wayne, ja hänen suuhunsa lause ”A man’s gotta do what a man’s gotta do” - miehen on tehtävä se mikä miehelle kuuluu. Ilme oli tietysti jäätä ja rautaa. Ostin levyn matkamuistoksi. Oliko se Jumalan johdatusta, mutta en löytänyt sitä enää matkatavaroiden joukosta palattuamme takaisin Suomeen.

Pyhä Henki ilmoittaa meille pyhän Jaakobin kautta: ”Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele.” Jaak. 3:17. Olen joskus opettanut tästä aiheesta. Olen asettanut tämän tekstin vastakkain sen ajattelun kanssa, joka on meille kaikille tuttu ja meitä lähellä—siis tuo lännenmiesmentaliteetti, jolla mennään vaikka läpi harmaan kiven, oli se oikein tai väärin. Kukapa tässä Euroopan amerikkalaisimmassa maassa tahtoisi olla muuta kuin länkkäri. Apostolin taipuisuus ja lännen miehen taipumattomuus ovat kuitenkin kotoisin eri maista. Ensimmäinen on tehty taivaassa.

Apostolinen taipuisuus on taivaassa tehtyä. Uskon oppimme pääarkkitehti, pyhä Jumala, Herra Sebaot, sotajoukkojen Jumala, tahtoo meidän olevan taipuisia! Siihen kätkeytyy Jumalan viisaus. Jos olisimme lasipatsaita, tai karaistua terästä, kestäisimme paljon ja pysyisimme tukevasti paikallamme tuulessa ja tuiskussa. Mutta kun vastustus kasvaa liian suureksi me murrumme kappaleiksi.

Taipuisa viisaus kestää, sillä sillä on varaa taipua. Ei se kuitenkaan mitään löperöviisautta ole. Löperöviisaus ei ole taipuisaa vaan velttoa, eikä sellaisesta ole apua Jumalan valtakunnan työssä. Sellainen viisaus suhmuroi, saastuttaa itseensä valhetta, rakentaa puolitotuuksiin ja pelaa suhdanteiden varassa. Sanalla sanoen se on päivänpolitiikkaa—jopa päiväperhonpolitiikkaa. Mutta ”ylhäälta tuleva viisaus on ensiksikin puhdas”. Se ei saastuta itseensä maallista viisautta, ei oikean tien ylihurskaalta eikä alihurskaalta puolelta, sillä se on ylhäältä tulevaa. Se on annettu totuus, jonka varassa voi mennä kuolemaankin, eikä helvetin portit sitä voita. Sellaisesta puhtaasta viisaudesta kertoo meille pyhä Paavali. Hän oli julistanut Galatiassa puhtaan evankeliumin. Toiset olivat sen muuttaneet, sekoittaneet siihen ihmismielipiteitä, vaikkakin hurskaita ja jumalisia. Kuultuaan tästä hänen kirjeensä sisältö opettaa meitä millä tavalla pyhä ja paha viisaus sopii yhteen leiliin. Hän toivoo jopa itsensä kirotuksi, jos hän saarnaisi muuta evankeliumia, kuin mikä annettu on. Puhdasta ja ylhäältä annettua ei saa sekoittaa ihmisoppeihin. Toiseksi se on ”rauhaisa”. Tässä saisimme kaikki ottaa mallia. Viisaudella ei ole hätä, se saa olla rauhaisa, antaa maailman huseerata ja heilua, Jumalan viisaus se vain pysyy. Jumalan sanan viidaudesta käsin käydessämme keskusteluihin toistemme kanssa, ei sävy tarvitse olla hyökkäävä, raivoisa, painostava, vaan se saa olla rauhaisa. Se saa nojautua ennen kirjoitettuun Jumalan sanan ilmoitukseen, ja oppia lisää, jos sanan rikkauksista avautuu uusia asioita. Ja paljon meillä on vielä toisiltamme opittavaa opissa, uskossa ja kilvoittelussa. Ei ole valmista Jumalan lasta, vaikka sana ja viisaus on ollut valmis ja meille ilmoitettu jo pian 2000 vuotta. Ja seuraavaksi Jumalan antama viisaus on ”lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele.” Voi, kunpa saisin itseeni nuo aivan sydämeen saakka kirjoitettua! Ihana lista ihania sanoja. Pyydetään Jumalalta, viisauden lähteeltä armoa saada näitä sulattaa itseemme ja kohtaamisiimme”

Jumalan rauhalla
Vesa Pöyhtäri

Soittelehan, niin järjestetään seuroja!



Esirukouslista

Rauhan Sanan ja LFF seurojen puolesta.
Lähetystyömme puolesta Virossa, Inkerissä ja Vuorimaassa.
Suomen kansan heräämisen puolesta.
Uskovien nuorten puolesta, että jaksaisivat uskoa syntisten vapahtajaan ja tunnustaa uskoaan.
Varhaisnuorten uskossa kasvamisen puolesta.
Kotien ja perheiden puolesta.
Raamatunopetustilanteiden puolesta Oulussa, Helsingissä, Rautiossa, Himangalla, Ähtävällä ja Rovaniemellä.
Rauhansanalaisuuden keskinäisen rakkauden puolesta.
Evankeliumin työn puolesta kirkossamme, muissa kirkoissa ja kaikkialla maailmassa.




Talousasiaa
Kannatusrenkaan jäseniä on nyt reilut 170. Lopullinen tavoitteemme on n. 200-250 jäsentä. Taloudellinen tavoitteemme on 4000-5000 euroa kuukaudessa, jolloin varaa jää myös toimintaan. Työntekijän sosiaalimaksut ovat Suomessa niin suuria, että iso osa palkasta menee valtiolle eläkemaksuihin ja muuhun tarpeelliseen.
Syyskuussa palkka voitiin maksaa melkein kokonaan, kiitos Herralle!

Milloin ja miten voin lahjoittaa?
Jos mahdollista, voit suorittaa maksun ennen jokaisen kuukauden 15. päivää. Lahjoituksen suuruuden päätät itse. Yksi tapa on jakaa 5000 tukijamäärällä (5000: 150 = 33 euroa).

Tili: Maksun saaja: LFF rf. / Pöyhtärin tukiryhmä
Tilinro. 106530-223499 , viitenumero: 13

Anna pankin hoitaa kuukausimaksusi— tee maksusopimus
Pankki maksaa automaattisesti tililtäsi sopimasi kuukausimaksun verran, kun nettipankissa rastitat tarpeellisen vaihtoehdon, tai kävelet pankkiin ja sanot ”Tämän verran kuukausittain tälle tilille” ja näytät kohdan ”Tili”.

Pyrimme kertomaan kuukausittain kertyneistä varoista.
Vesan tukiryhmä: Tapani Vähäkangas, Pekka Kyösti...

Ei kommentteja: