Larsmon seuroihin päästiin tänäkin vuonna. Oli hyvä olla kuulemassa Jumalan sanaa ihan sellaisessa perusmuodossa. Ja lauantai-iltana ehtoolliskirkossa. Ehkä talven jälkeen tarvittiin tällaiset rauhalliset seurat, joissa Jumala sai hoitaa sanallaan.
Talkoolaisia tarvittiin tosi paljon, mutta sen homman nämä ihmiset osaavat. Kaikki ottavat vastuunsa ja ovat käytettävissä, mihin vain talkookutsu tulee ja oma tilanne sen sallii. Oli hauska seurata pikkulapsia, kuinka he innokkaasti tekivät talkootöitä, kuten siitä kiiitospuheessa seurojen päättyessä mainittiin. Taivaallinen Isä varmasti hymyilee kun katsoo innokkaita touhuja seuroissa.
Lapsillamme oli kavereita melkein kaikilla, vain nuorempi poikamme oli pitkästynyt lauantaina, kun kaverit ei olleet tulleet Oulusta saakka. No, sunnuntaina he sitten tulivat ja hänkin sai juosta ja touhuta pitkin seura-aluetta.
Eihän tuollaisissa issoissa seuroissa ainakaan lapsiperheet voi juurikaan keskittyä sanan kuuloon. Kyllä se ulkona oleminen ja koko päivän kestävät seurat merkitsevät sitä, että paljon kuunnellaan vain toisella korvalla. Toinen korva on varattu lapsille ja monille pitkäaikaisille ja uudemmille tuttavuuksille. Seurustelun sakramentti onkin yksi niit isojen seurojen anteja, ja tärkeä sekin sanan ohella.
Kiitos seuroista larsmolaisille, ja taivaan Isälle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti