Vesa Pöyhtärin Evankeliumillinen päiväkirja

Lähetys- ja kylpylämatka 10.-15.5.2012

2012-01-04T07:15:00.000-08:00

Matkareitti: Keltto, Pietarin p. Mariankirkko, Talvipalatsi, Iisakin kirkko ja kiertoajelu, Kupanitsa,Jaama, Toilan kylpylä, Tallinna.

Matkan aikana pysähdymme Pietarissa jatutustumme sen nähtävyyksiin. Vietämme jumalanpalvelusta Jaamassaja Kupanitsassa, pidämme seuroja, vierailemme lastenkodissa jaOstlugan vanhainkodissa. Toilan kylpylässä vietämme vajaat kaksivuorokautta. Hintaan kuuluu valinnainen hoito. Teemme kävelynTallinnan vanhassa kaupungissa.

Mukana: Rauno Sipilä, Vesa Pöyhtäri

Matkatoimisto Haldin&Rose

Ilmoittautuminen viim. 4.4. mennessä:

Vesa Pöyhtäri 044-2175410,vpoyhtari@hotmail.com

Karita Pöyhtäri 040-5416317

Aulis Tupeli, 050-3421650

LÄHDE MUKAAMME ISRAELIIN!

2012-01-02T03:10:00.000-08:00

Opiskelijoiden ja nuorenmielisten matka Israeliin

5.-12.6.2012

Matkan reitti kulkee Jaffasta pitkin Välimeren rannikkoa Karmel vuorelle. Käymme Akkossa sekä ajamme Nasaretin kautta TIberiaan järvelle. Vietämme kaksi päivää TIberiaassa, uimme paljon ja käymme laivamatkalla, Kapernaumissa ja kuumilla lähteillä. Jatkamme matkaa Jordania seuraten Kuolleelle Merelle uimaan ja kiipeämme Masadan linnoitukselle (vapaaehtoinen) taikka käymme Daavidin putouksilla vilvoittelmassa. Jerusalemissa vietämme kaksi päivää ja käymme mm. iltakävelyllä valokuvaamassa Pyhää Kaupunkia.

Jerusalemissa hotellina Leonardo Inn, lähellä parlamenttitaloa, oma uima-allas.

Järjestäjä: Toiviomatkat

Vesa Pöyhtäri

Hinta 1295, puolihoidolla.

Pyydä ystäväsi mukaan ja lähde kokemaan hieno matka Mestarin jalanjäljissä. Aikaa varataan myös runsaalle valokuvaamiselle, ota paras kamerasi mukaan.

Ilmoittautuminen viimeistään 2. maaliskuuta 2012.

Kevään messuohjelma. Tervetuloa!

2011-12-31T06:55:00.000-08:00

Keväällä jatkamme taas Hintan messuja. Tammikuun 8. tulee saarnaamaan TImo Kontio Ylivieskasta.
Jos sinulla on mahdollisuuksia palvella jonakin pyhänä, esim. keittämällä kirkkokahvit (paperimukeista ja yksinkertaisella kaavalla) niin voit ilmoittautua minulle. Soittotaitoisia ja laulun lahjan saaneita tarvitaan myös, ilmoittaudu minulle tai kanttorillemme Iikka Perätalolle.

Vesa Pöyhtäri, 044-2175 410

Julhälsning till Missionsring

2011-12-17T05:50:00.000-08:00

Julhälsningar från Raitalantie

När jag sätter mig ner för att skriva denna julhälsning så dalar det ner härliga snöflingor. Vi har äntligen fått snö och barnen har fått något att göra på utsidan. Märker att snön har en stor betydelse för barnen, och speciellt så här inför Julen.

Den här gången gav jag Karita i uppgift att skriva till er svenskspråkiga i Vesas missionsring. Hon tänkte berätta för er lite om hur det gångna året varit hos oss.

Vi har fått erfara alla känslor som finns på känlsoskalan under året som gått. Maria föddes I februari med ryggmärgsbrock (mmc). Med glädje och tacksamhet tog vi emot henne, men samtidigt upplevde vi bekymmer för morgondagen, sorg, frustration, hjälplöshet, men mest av allt tacksamhet över att hon finns ibland oss. Vi litar på att den himmelske överläkaren tar vård även om Maria. Hon kämpar nu tappert för att komma iväg på golvet. Hon snurrar runt på golvet som visaren på klockan och knuffar sig med händerna bakåt. Ibland går hon opp I krypställning. Vi märker att Maria upplever frustration över att nedredelen av kroppen inte hinner med.

Mirjam fyller tre I februari. Hon har utvecklats bra under året som gått. Hon har börjat säga tre ords meningar. Talet är ännu otydligt men nya ord kommer hela tiden. Även motoriskt har hon under sommaren utvecklats bra. Hennes hjärta orkar bra för tillfället, men hon behöver gå på regelbundna kontroller. Vi gläds över Mirjam!

Så har vi Lotta som fyllde fem I augusti. Hon är för det mesta nöjd och glad. Hon släktas på Rovaniemi mommo dvs hon sjunger och gnolar hela tiden. Lotta går I dagklubben, och hon är en ivrig pysslare som börjar till hösten I förskolan.

Ellen började ettan I höstas. Att börja skolan var spännande för Ellen. De första månaderna var jobbiga, man märkte att det tar tid att hitta kamrater.

Marcus går i fyran. Han är energisk och vill ha action hela tiden. Marcus tycker om att springa med kompisarna kvällarna igenom. Fast ibland måste man läsa till prov 

Ester går I sexan. Hon har fått tjänandes gåva. Hon tycker om att baka, koka och ta hand om lilla syskonen. Hon sköter fint sina skoluppgifter.

William blev konfirmerad i augusti. Han går nu det sista året I grundskolan, och har som plan att fortsätta gymnasiet I privatskolan. Han delar ut reklam på sin fritid.

Hanna började privatskolans gymnasie I höstas. Hon jobbar även på fritiden ibland på ett salladscafe I centrum.

Som ni märker så finns det inga fritidsproblem för Vesa och jag. Det är för det mesta jag som håller I trådarna här hemma. Vesa hjälper till så långt han hinner.

Vesas arbete är ganska mångsidigt. Han reser en hel del, speciellt rysslandsmissionen tar sin tid. Här i Oulu håller han gudstjänst en gång I månaden i Hintta kapell, håller möten, har förrättningar, gör datamaterial, osv. osv. han har ett sådant arbete att fritiden lätt smältas ihop med arbetet.

När vi ser tillbaka på det gångna året så fylls vi med tacksamhet. Gud är god!

Vi önskar er alla julefrid!

Karita och Vesa med familj

Vart hjärta ödmjukt böje sig,

att tacka och lovprisa dig.

dig fridens furste, livets Ord;

välsigna julen på vår jord!

(SS 8:5)

PS. gå in på Youtube “katekismuskoulu”!

Ekonomi

Du kan bidra Vesas arbete genom LFF konto

Konto: LFF rf. / Vesa Pöyhtäri stödgrupp

Kontonr. 106530-223499 Referens: 13

Låt banken sköta ditt månadsbidrag - gör en betalningsförbindelseBanken betalar automatiskt från ditt konto den överenskomna månads summan. Du kan antingen göra det genom internetbanken eller gå personligen till ditt bank-kontor och visa det här brevet med kontouppgifterna.

Vesas stödgrupp

Lähetysrenkaalle Joulutervehdys

2011-12-17T05:31:00.000-08:00

Joulutervehdys

Hyvää joulua Raitalantieltä!

Tätä kirjoittaessamme tie on tullut lumiseksi ja pihan ajokaistat on kolattu jo kaksi kertaa. Jos vain nämä lumet pysyvät on valkea joulu jo todellisuutta. Mikä onkaan kauniimpaa kuin neitseellinen hanki. Neitseellisenä se ei tosin meidän pihassamme pysynyt, sillä lapset tietysti ryntäsivät suoraan hangelle tekemään kuvioita ja nauttimaan maan pehmeydestä. Puolen tunnin kuluttua ei juuri ehjää kohtaa löytynyt hangesta.

Tämä syksy on mennyt kovissa flunssissa. Kesästä lähtien on aina joku lapsista ollut flunssassa. Karita oli välillä aiv an läkähtyä korvalääkärissä ja muissa lääkäreissä laukkaamiseen. Onneksi kaupungin korvalääkäri on aivan ihana ihminen. Palvelualtis ja hoitaa hyvin ja antaumuksella. Se on ollut Karitalle suuri ilo. Onneksi nyt on jo hellittänyt ja olemme pääseet tavallisempaan perhe-elämään.

Maria-tyttö on kehittynyt hienosti. Hän on jo 10 kuukautta. Hän istuu lattialla ja pyörii vatsallaan kellonviisarin tavoin. Kääntyminen ei vielä onnistu, mutta on jo käynyt muutaman kerran konttausasennossa eli nostanut pyllyn ylös käsien ja polvien varaan. Kun jalat on vähän vaisummat nin kädet Marialla on hyvin vilkkaat. Pöydän reunalle ei passaa jättää hännen ulottuvilleen mitään, sillä pian se jo lentää joko Marian suuhun tai lattialle, mausta riippuen. Luonteeltaan hän vaikuttaa olevan sosiaalinen. Hän hymyilee kaikille ja haluaa, että hänen kanssaan nauretaan ja pelleillään.

Mirjam samoin on kehittynyt hienosti. Hän täyttää keväällä kolme. Hän sanoo jo parin kolmen sanan lauseita. Ääntäminen on vielä hakusessa, erityisesti t-äänne on vaikea. Liikkumisessa hän on varmaan ihan ikäisensä tasolla.

Kerron vielä muutaman sanan Lotasta ja Ellenistä. Nämä tytöt ovat oikeita kanelipullia. Ihanassa iässä ja niin energisiä, että toivoisi voivansa otta itselleen osan heidän virrastaan. Lotta on tullut Rovaniemen mummoonsa. Hän laulaa aina tehdessään jotakin itsekseen. Hän hyräilee jotakin matkalaulun tai lastenlaulun sävelmää taikka sitten kehittelee itse säveltä siinä hyräillessään. Ellen saa pian koulusta ekaluokkalaisen joulutodistuksen. Koulun aloittaminen on ollut jännittävää, mutta jännitystä on lieventänyt se, että samassa koulussa on siskot ja veljet. Luokkakavereitakin on tullut uusia.

Marcus ja Ester käyvät vielä ala-astetta ja koulunkäynti on heistä kivaa, paitsi läksyt ja oppitunnit. William käy peruskoulun viimeistä luokkaa ja suunittelee siirtyvänsä lukioon ensi vuonna. Hanna aloitti lukion samassa koulussa, jossa hän päätti peruskoulun.

Työkuvioista

Syksyn ilonaihe eli kuukausittaiset messut ovat saavuttaneet mukavasti kristittyjä. Niitä on ollut kolmesti ja 18.12 on neljäs kerta. Keväällä jatkamme kuukausittain, tammikuun 8. on kevään ensimmäinen messu, klo 12.00. Veljemme Timo Kontio on luvanut tulla saarnaamaan. Oulujoen seurakunnan kanssa yhteistyö on ollut hienoa. Pidämme jumalanpalveluksia nöyrällä mielellä ja rukouksella, että Jumala niidenkin kautta saisi palvella nälkäisiä Jumalan lapsia. Jos olet Oulunseudulta ja olisit kiinnostunut joskus laittamaan kirkkokahvit tai toimimaan suntiona tai kanttorina, niin ota yhteyttä. Mikään taituri ei tarvitse olla, sydämen palveleva asenne on ratkaisevaa.

Työkuvioissa on normaalirutiinin lisäksi tullut netti-katekismusosopetukset. Teen Youtubeen 10 minuutin opetuksia videolla sekä graafisesti (Power-Point tyylillä). Projektin aloittaminen on ollut melko työläs. On täytynyt opetella ajattelemaan opetusvideon katsojan kannalta. Pitää miettiä tarkaan mitä sanoo, miten sanoo ja kun on sanonut ja nauhoittanut, täytyy sitten vielä korjata. Äänen ja kuvan yhdistämisessä hyvin sujuvaksi kokonaisuudeksi on myös oma haasteensa. Ensimmäinen opetusvideo on tässä suhteessa vielä melkoisen amatöörimäinen. Mutta toivon että sujuvuus paranee homman kehittyessä. Tärkeintä ei kuitenkaan ole ulkoinen toteutus, vaan raamatullinen sanoma. Tähän tarvitaan rukousta, että osaisin sanoa ja esittää asiat siten, että ne olisi helppo ymmärtää ja ihmiset voisivat kuulla siinä terveellistä raamatullista opetusta.

Katekismusopetuksia löydät Youtubesta hakusanalla ”katekismuskoulu”.

Jouluna Jumala syntyi,

paras poika pakkasella...

Iloista joulumieltä kaikille teille. Muistamme teitä esirukouksissamme. Joulun Herra on tullut taivaasta maan päälle neitsyt Marian kautta meitä syntisiä armahtamaan ja taivaaseen saattamaan. Antakoon Herra itse meille voimaa vaeltaa hänen jäljissään pyhän sanan raikkaassa evankeliumissa. Kenekään ei tarvitse jäädä epävarmaksi Jumalan armollisesta tahdosta. Kaikki saavat tulla hänen luokseen sellaisena kuin ovat ja kuulla ihania armonvakuutuksia Raamatusta. Jumala nostaa, kantaa ja pelastaa.

”Älkää pelätkö. Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus Herra Daavidin kaupungissa...”

Joulun lapsen rauhaa

t. Vesa ja Karita Pöyhtäri ja lapset

Veli ja sisar Herrassa

Jatkathan Vesan työn tukemista kirkossamme sekä rauhansanalaisen lestadiolaisuuden piirissä suomen- ja ruotsinkielisellä alueella. Kutsu mukaan myös uusia tukijoita.

Maksun saaja: LFF rf. / Pöyhtärin tukiryhmä

Tilinro. 106530-223499 Viite: 13

Anna pankin hoitaa kuukausimaksusi— tee maksusopimus tai valitse nettipankissa “toistuva maksu”

Vesa tukiryhmä

Jouluvirsiä Pöyhtäreilla la 17.12. klo 19.00

2011-12-16T12:30:00.000-08:00

Joululauluja, jouluvirsiä ja joulumatkalauluja sekä väkevät kaffit Pöyhtäreillä Raitalantie 3 klo 19.00. Tervetuloa
JOs olet soittotaitoinen tarvittaisiin myös säestäjää, vaikka onnistuu se ilman säestystkin.

Tervetuloa, nuoret ja vanhat

Katekismuskoulu: Ensimmäinen käsky

2011-12-09T21:53:00.001-08:00

10 minuuttia katekismusta, graafisesti.
Siunausta päivääsi!
Vesa

Katekismuskoulu netissä

2011-11-29T23:33:00.001-08:00

http://www.youtube.com/watch?v=MdvcfbseEjQ

Rakkaat ystävät
Tänä syksynä olen aloittanut katekismuskoulun, jota voi seurata netissä.
Käymme läpi katekismuksen kappale kerrallaan.
Juhani Raattamaa on luvannut opettaa sitä myös ulkolukuna. Hän kutsuu meidät pirttiinsä Saivomuotkaan.
Tervetuloa mukaan!

Oppitunnit löytyvät Youtubesta nimellä "kateksimuskoulu".
Ensimmäinen tunti on valmis. Otan vastaan palautetta ja kehittämisideoita.
Vesa Pöyhtäri

2011-11-24T00:04:00.001-08:00

Hoosiannakirkko Hintassa

2011-11-09T03:15:00.000-08:00

Tervetuloa laulamaan hoosianna Daavidin Pojalle!
Aloitamme uuden kirkkovuoden Jumalan armosta Hintan kappelissa su 27.11. klo 11.00.
Hintantie 89.

Tervetuloa tutut ja tuntemattomat!

Ystäväkirje 3/2011

2011-08-31T09:39:00.000-07:00

Elämä Jumalan kasvojen edessä

Vanha liitto
“Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojansa. Muistakaa hänen ihmetöitänsä, jotka hän on tehnyt, hänen ihmeitänsä ja hänen suunsa tuomioita,te Aabrahamin, hänen palvelijansa, siemen, Jaakobin lapset, te hänen valittunsa. Hän, Herra, on meidän Jumalamme; hänen tuomionsa käyvät yli kaiken maan. Hän muistaa liittonsa iankaikkisesti, säätämänsä sanan hamaan tuhansiin polviin, liittonsa, jonka hän teki Aabrahamin kanssa, ja Iisakille vannomansa valan.” (Ps. 105:4-9)
Kolme kertaa vuodessa tulkoon kaikki sinun miesväkesi Herran, sinun Jumalasi, kasvojen eteen siihen paikkaan, jonka hän valitsee: happamattoman leivän juhlana, viikkojuhlana ja lehtimajanjuhlana. Mutta tyhjin käsin älköön tultako Herran kasvojen eteen; (5. Moos. 16:6)
“Ja pane molemmat kivet kasukan olkakappaleihin kiviksi, jotka johdattavat muistoon israelilaiset; näin Aaron kantakoon heidän nimiänsä molemmilla olkapäillään Herran kasvojen edessä, että heitä muistettaisiin.” (2. Moos. 28:12)
“..mutta Hanna ei lähtenyt, vaan sanoi miehellensä: "Kun poika on vieroitettu, vien minä hänet sinne, niin että hän tulee Herran kasvojen eteen ja saa jäädä sinne ainiaaksi".” (1. Sam. 1:22)
“Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan minä tulla Jumalan kasvojen eteen?” (Ps. 42:2)
“Mutta vanhurskaat iloitsevat ja riemuitsevat Jumalan kasvojen edessä, he ihastuvat ilosta.” (Ps. 68:3)
“Minä saan vaeltaa Herran kasvojen edessä elävien maassa.” (Ps. 116:9)

Uusi liitto
“Sillä Kristus ei mennyt käsillä tehtyyn kaikkeinpyhimpään, joka vain on sen oikean kuva, vaan itse taivaaseen, nyt ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme.” (Hpr)
“Mutta te olette pysyneet minun kanssani minun kiusauksissani; ja minä säädän teille, niinkuin minun Isäni on minulle säätänyt, kuninkaallisen vallan, niin että te saatte syödä ja juoda minun pöydässäni minun valtakunnassani ja istua valtaistuimilla ja tuomita (hallita) Israelin kahtatoista sukukuntaa.” (Luuk. 22: 28-30)
"Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni". (1. Kor.)
“Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa.” (Apt. 2: 42).
“kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.” (Kol. 3:13).
“Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” (1. Joh. 1:9).

Kristillinen seurakunta on “Aabrahamin siementä” ja osallinen siitä lupauksesta ja liitosta, joka hänelle ja hänen jälkeläisilleen luvattiin iakaikkisiksi ajoiksi. Näin uusi liitto jatkaa vanhan liiton lupauksien perustalla ja on samaa Jumalan kansaa yhdessä Kristuksen ruumiissa. Kristus oli Jumalan kasvot Vanhassa liitossa. Jumalan Israel kulki Kristuksen edessä ja joi hengellisestä kalliosta, joka oli Kristus. Uudessa liitossa meillä on sama Kristus ja saamme juoda samasta hengellisestä kalliosta ehtoollispöydässä. Nyt emme juo vain hengellisesti, vaan saamme juoda ja syödä Kristuksen tosi ruumiin ja veren siunatussa leivässä ja viinissä. Yhteys Kristukseen ja Jumalan kasvojen edessä vaeltaminen uudessa liitossa on elämää, joka saa voimansa Kristuksen pöydän äärellä ja lähtee todistamaan Herran pelastuksen päivästä arkeen ja “kaikkeen maailmaan”.

Työn kuulumisia
Kesällä pidettiin Laestadiuksen ja Raattamaan juhlavuoden tapahtuma Ruotsin Pajalassa. Pajalaan oli kokoontunut kansainvälinen joukko Laestadius-tutkijoita sekä asian harrastajia. Myös Raattamaan ja Laestadiuksen sukulaisia oli paikalla. Kuulimme juhlapuheita ja luentoja aiheesta monipuolisesti (Oma alustukseni Raattamaasta tulee aikanaan internettiin kuultavaksi).

Ähtävän seurojen ja suvijuhlien jälkeen pidin kuukauden kesäloman. Loma oli virkistävä. Kävimme mm. isojen lasten kanssa kuusi päivää Mallorcalla. Välimeren aallot olivat suolaisia, mutta eivät pettymykseksemme riittävän suuria body-surffaukseen. Lämmin meri kutsui kuitenkin uimaan ja hyppimään kallioilta, joista varsinkin ensimmäist harrastimme melkoisesti. Havaitsin, että uimahousujen suunnittelussa on tehty virhe, kun niihin on lisätty taskut. Siitä seurasi kännykän suolansietotesti -- tulos: ei sietänyt!

Syksyn työkalenteri alkaa hiljalleen täyttyä sunnuntaiden osalta. Minulla on kuukausittain käytettävissä kolme sunnuntaita (tai viikonloppua) tähän työhön. Yhden viikonlopun annan perheelle. Näistä kolmesta vajaa yksi menee Toukomettisen puhujavuoroon ja jumalanpalvelukseen Oulussa. Yksi on varattu Venäjän matkoille (joita tänä syksynä on syys-, loka-, ja marraaskuussa). Yksi viikonloppu on varattu vierailuihin, kirkollisiin toimituksiin, seuroihin, Raamattutunteihin jne. Ota rohkeasti yhteyttä!

Arkipäivinä pidän joka toinen torstai Lähetyspiiriä Toukomettisessä. Siellä syvennymme tänä syksynä Jeesuksen vertauksiin. Satunnaisesti teen hartausvierailuja senioriasuntoloissa. Toukomettisen nuorten ohjelma on vielä suunnitteilla. Oulun seudulla vierailen eri järjestöjen opiskelijailloissa opettamassa. Arkipäivien askareisiin kuuluu myös Saarna-Kartta internet-lehden toimitustyö sekä LFF:n Venäjän työn suunnittelu ja koordinointi. Viimeksimainittu tarkoittaa suunnitelua, johtokunnan kokouksia, puhelin ja sähköpostiviestejä, viisumin hankintoja ja matkalippujen hommaamista.

Jumalanpalvelukset Hintan seurakuntatalolla - takaisin Herran alttarin äärelle!
Syyskuussa aloitamme kristittyjen kanssa, jos Jumala suo, ehtoollisjumalanpalvelusten viettämisen Oulujoen seurakunnan tiloissa. Kirkkoherra antoi suosiollisesti tilat käyttöömme kuukausittaista messua varten. Näin saan myös minä palata takaisin Herran alttarin ääreen ja saan jälleen turvallisesti sanoa myös pappisviran hoitamisen kannalta psalminkirjoittajan sanoilla: “Löysihän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon se poikasensa laskee: sinun alttarisi, Herra Sebaot, minun kuninkaani ja minun Jumalani.” (Ps. 84:3). Pidän sitä Jumalan ihmeenä ja lahjana! Emme odota messuun väenryntäystä, mutta iloitsemme jokaisesta, joka tahtoo viettää Herran juhlaa kanssamme. Toivomme tämän asian ympärille rauhallista ja kristillistä mieltä ja paljon esirukouksia! Olette kaikki sydämellisesti tervetulleita messuun!

Hintan seurakuntatalossa sunnuntaina klo 11.00
Hintantie 89, Oulu.
Syyskuun 18.
Lokakuun 16.
Marraskuun 27. (1. adv.sunn.)
Joulukuun 18. (Huom. klo 16.00)
Tammikuun 8.

Kokonainen Jumalan sana - yhtään häppeilemättä

2011-07-02T14:25:00.000-07:00

Meillä rauhansanalaisuuden parissa on sanonta - "Kokonainen Jumalan sana". Tällä toivotaan, että saarnamiehet julistaisivat, ei vain omia lempiaiheitaan tai jonkun henkilön, suuren tai pienen, korvasyyhyyn sopivasti, vaan kunnioittaen Sanan antajaa. Jeesuksen rakastaminen on kokonaisen Jumalan sanan rakastamista.

Liberaalit haluavat puhua myös Jumalan sanasta, ja ehkä kokonaisestakin, mutta he tahtovat nostaa siitä "periaatteita" ja "keskeisiä käsityksiä". Näin me tosin kaikki teemme ja uskon, että näin myös on välttämättä tehtävä. Mutta liberaalit panevat nämä sanasta nostamansa "käsitykset" muuta sanaa vastaan ja kumoavat Jumalan sanan näillä "käsityksillään". Näin he kääntyvät Jumalan sanaa vastaan ja työskentelevät sen vihamiehinä ja -naisina. Silloin sana ei ole enää "kokonainen Jumala sana", vaan siitä on leikattu pois sivuja sieltä ja toisia täältä.

Kristuksen kirkko on aina kunnioittanut koko sanaa. Muuta sanaa ei ole kunnioitettu samalla jumalalliselle asialle tarkoitetulla arvovallalla. Tästä syystä tosi kirkko on aina tahtonut muistaa Ilmestyskirjan varoitusta: "jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu."

Olen taas tämän kevään ja kesän kulkenut itsekin kuulijana seuroissa ja tilaisuuksissa. Sana on ollut hyvää ja monipuolista, koko Raamattu on saanut olla esillä "yhtään häppeilemättä". Kristus on antanut meille kaikki vitamiininsa, meillä ei ole varaa menettää niistä yhtäkään, ei edes B13-vitamiineja jne, koska nekin ovat Jumalan lahjoja. Ne tekee arvokkaaksi se, että vitamiinien Antaja on niin Arvokas! Jumalan tähden me puhumme koko hänen sanansa.

Kun seuroissa on esillä laki ja evankeliumi ja opetukset sillä apostolisella tavalla kuin se esim. pakanain apostolin Paavalin seurakuntakirjeissä on, niin sielu tuntee tuleensa ruokituksi. On saanut kuulla paimenääntä. Sanan suolan täytyy saada kirvellä haavoissamme, sillä silloin se tappaa synnin saastaa meissä, niitä basiliskoja. Evankeliumi taas kuroo haavan umpeen ja ja hoitaa öljyllä ja viinillä. Kristittyinä tarvitsemme myös sanan opastusta sitä, miten elämän tiellä kuljetaan.

Jumalan Poika onkin luvannut: "Ja Herra Sebaot laittaa kaikille kansoille tällä vuorella pidot rasvasta, pidot voimaviinistä, ydinrasvasta, puhtaasta voimaviinistä. Ja hän hävittää tällä vuorella verhon, joka verhoaa kaikki kansat, ja peiton, joka peittää kaikki kansakunnat. Hän hävittää kuoleman ainiaaksi, ja Herra, Herra pyyhkii kyyneleet kaikkien kasvoilta ja ottaa pois kansansa häväistyksen kaikesta maasta. Sillä Herra on puhunut." (Jes. 25:8). Jumalanpalveluksissa ja seuroissa me olemme Jumalan järjestämässä hyvässä ruokapäydässä. Tulethan sinäkin usein mukaan!
Vesa Pöyhtäri

Prof. Miikka Ruokanen Hesarissa

2011-06-07T00:22:00.000-07:00

"Onko nyt nousemassa uusi moralistinen ja suvaitsematon "puhdasoppinen " ideologia, kansalaisuskonto (civil religion), joka, joka ei salli poikkeamia laajan kansanosan hyväksymään yhteiskuntakelpoiseen uskonnollisuuteen? Suurissa seurakuntayhtymissä on jo havaittavissa vaarallinen, herätyskristillisyyttä diskriminoiva tendenssi.

Eri herätysliikkeisiin kuuluvilla kirkollisveron maksajilla on täysi oikeus odottaa, että osa kirkon vero- ja kolehtituloista käytetään heidän kannattamiensa toimintojen tukemiseen. Ellei näin tapahdu, he voivat oikeutetusti kysyä, mitä mieltä on rahoittaa kirkkoa, joka ylenkatsoo heidät.

Kansankirkon aito moniäänisyys ja hengellinen moniarvoisuus on tunnustettava, ei vain juhlapuheissa vaan myös taloudellisissa realiteeteissa."

Kirjoitus Helsingin Sanomissa 5.6.2011

"Sari Roman-Lagerspetz (HS 3.6.) vastustaa "syrjivien oppien viemistä kehittyviin maihin" valtion ja kirkon taloudellisella tuella. Hänen mielestään tukea ei tule antaa sellaisille lähetysjärjestöille, jotka eivät hyväksy homoparien siunaamista ja naispappeutta.

Todellisuudessa Aasian ja Afrikan nuoret kirkot kieltäytyvät yhteistyöstä sellaisten kirkkojen, järjestöjen ja lähetystyöntekijöiden kanssa, jotka hyväksyvät homoparien siunaamisen. Tästä on jo näyttöä useissa tapauksissa.

Homoparien siunaaminen on puhtaasti länsimainen ilmiö, ja sielläkin lähinnä vain liberaalien protestanttisten kirkkojen hyväksymä toiminto. Keskustelu homoparien siunaamisesta koskee murto-osaa, vain n. 13%:a kristikunnasta.

Aasiassa ja Afrikassa aihe ei ole noussut ajankohtaiseksi. Nuoret protestanttiset kirkot, kuten myös maailmanlaaja katolinen kirkko ja ortodoksiset kirkot pitäytyvät kristinuskon perinteiseen näkemykseen.

Roman-Lagerspetz haluaisi edistää liberaalien länsimaisten arvojen missiota koko maailmaan. Länsimaisten seksuaalieettisten näkemysten pakkovienti Aasiaan ja Afrikkaan olisi kulttuuri-imperialismia, sikäläisten perinteisten arvojen sekä heidän kristillisten arvojensa korvaamista moderneilla länsimaisilla arvoilla.

Nykyaikainen lähetystyö karttaa tietoisesti tällaista kulttuurista ylimielisyyttä. Lähetysjärjestöt tukevat nuoria kirkkoja heidän keskeisimmässä tehtävässään, evankeliumin julistamisessa ja ihmisten palvelemisessa.

Kirkon teologian, etiikan ja käytäntöjen soveltaminen kunkin kulttuurin ja yhteiskunnan olosuhteisiin kuuluu paikallisille kristityille, se ei ole länsimaisten lähetystyöntekijöiden tehtävä.

Ruotsin kuningas sääti 1726 vuoteen 1869 asti voimassa olleen ns. konventikkeliplakaatin, joka pyrki estämään herätysliikkeitten toiminnan myös Suomessa. Taustalla oli yhdenmukaistava kirkollinen puhdasoppisuus yhdistyneenä valtiokirkollisiin poliittisiin intresseihin.

Onko nyt nousemassa uusi moralistinen ja suvaitsematon "puhdasoppinen " ideologia, kansalaisuskonto (civil religion), joka, joka ei salli poikkeamia laajan kansanosan hyväksymään yhteiskuntakelpoiseen uskonnollisuuteen? Suurissa seurakuntayhtymissä on jo havaittavissa vaarallinen, herätyskristillisyyttä diskriminoiva tendenssi.

Eri herätysliikkeisiin kuuluvilla kirkollisveron maksajilla on täysi oikeus odottaa, että osa kirkon vero- ja kolehtituloista käytetään heidän kannattamiensa toimintojen tukemiseen. Ellei näin tapahdu, he voivat oikeutetusti kysyä, mitä mieltä on rahoittaa kirkkoa, joka ylenkatsoo heidät.

Kansankirkon aito moniäänisyys ja hengellinen moniarvoisuus on tunnustettava, ei vain juhlapuheissa vaan myös taloudellisissa realiteeteissa."

Voisiko tämän paremmin sanoa. Kun kristillisen opin professori, myös suuren maailman tunteva, lausuu näin, moni alkaa miettimään asioita myös tukahdutettujen näkökulmasta. Kirkon perinteisen linjan kristityillä on oikeus täyteen kirkolliseen elämään kirkossamme heidän teologiaansa ja omaatuntoaan murtamatta, mutta tätä oikeutta ei ole suotu kuin paikallisseurakuntien ulkopuolella. Eikä läheskään aina sielläkää (SLEY:n sulkeminen pois Espoon kappelista). Liikkeellä on ollut totalitaarinen koneisto, joka on tahtonut murtaa perinteisen teologian noudattamisen kirkostamme. Miikan kirjoitus on kuitenkin kevään merkki. Ei tarvitse alistua!

Ystäväkirje 2/2011

2011-05-21T03:41:00.001-07:00

Uusin ystäväkirje on luettavissa klikkaamalla TÄTÄ.

Tervetuloa myös uudet lähetysrenkaan jäsenet. Tuo ystäväsikin mukaan, työ on vain laajentunut! Siitä tarkemmin kirjeessä.

Jumalan rauhalla

Vesa Pöyhtäri

http://www.slideshare.net/vpoyhtari/ystvkirje-2-2011

Kirkolliskokouspuheenvuoro kirkon tilasta ja henkilöseurakunnista

2011-05-11T23:53:00.000-07:00

Maanantaina 2 päivänä toukokuuta 2011 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa. Teimme kaksi vuotta sitten aloitteen, jonka mukaan seurakuntarajat olisi irrotettava pakollisesta kuntarajojen seuraamisesta, seurakuntalaisilla olisi mahdollisuus kuulua muuhunkin kuin asuinpaikkakuntansa seurakuntaan ja kolmanneksi evankelis-luterilaiseen seurakuntaan voitaisiin muodostaa myös henkilöseurakuntia. Tämä oli jo yhdeksäs tätä asiaa tavalla tai toisella koskeva esitys viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Näistä aloitteen kolmesta kohdasta kirkolliskokouksen käsittelyn läpäisi puolitoista, eli päätettiin tutkia seurakuntarajojen irrottamista kuntarajoista ja ajateltiin mahdolliseksi, että seurakuntayhtymän sisällä henkilö voisi kuulua toiseen seurakuntaan kuin minkä alueella asuu. Nyt tämä kirkolliskokouksen tehtävänanto on joutunut kirkkohallituksen käsiin. Tuloksena on, että kirkkohallitus on riisunut loputkin uudistusesityksestä ja vajonnut sitkeään verotuslaeilla perusteltuun siilipuolustusta muistuttavaan vastarintaan, jota minkäänlainen teologinen tai eklesiologinen näkökohta ei kirkasta. Sitä mikä sallitaan rangaistusvangeillekin - kuuluminen toiseen kuin asuinpaikan seurakuntaan - ei sallita tavallisille seurakuntalaisille.

Viime vuonna ilmestyi suomeksi amerikkalaisen ortodoksiteologi David Bentley Hartin teos "Ateismin harhat". Siinä hän kuvailee sitä käännettä, mikä tapahtui kirkon elämässä 300-luvulla sen jälkeen, kun keisari Konstantinus oli myöntänyt kristinuskolle sallitun aseman. Konstantinuksen poika Constantius, joka ei ollut perinyt isänsä uskoa, tajusi että kirkko, joka piti kiinni täsmällisistä opeista ja tarjosi lopullisia ratkaisuja elämän kysymyksiin, ei ollut keisarilliselle hoville mikään myötämielinen liittolainen. Sen vuoksi hän halusi liittää kirkon toimet tiiviisti valtion virkakoneistoon. Tätä tarkoitusta varten hän ryhtyi lahjomaan papistoa patronaateilla, omaisuudella, nautintaoikeuksilla, erivapauksilla ja perusteettomilla etuoikeuksilla. Kirkon järjestys piti myös sitoa läheisesti valtion lakiin. Nyt kun kirkon järjestys oli otettu näin valtion suojelukseen, Hart toteaa tästä tapahtumasta, että "se oli epäilemättä laitoskirkolle suureksi eduksi, mutta kristinuskolle ilmeinen katastrofi".

Näyttää siltä, että tämä aikakausi, jolloin kirkko on saanut vapaasti toimia oppinsa mukaisesti ja valtio on myöntänyt sille tietynlaisen erityisaseman ja uskonnonvapauden, on nyt kulumassa loppuun. Sitä kesti niin kauan kuin kirkko oli uskollinen sanomalleen ja opilleen. Vähitellen kirkkomme johto on ajautunut tilanteeseen, jossa se on ympäröivän yhteiskunnan painostuksesta valmis heittämään yli laidan jokaisen kristinuskon totuuden, joka uhkaa sen asemaa ja verotuloja. Kirkosta on tullut järjestysmuotonsa ja asemansa vanki. Uusateistinen eroakirkosta.fi pystyy hetkessä homoliikkeen tuella organisoimaan kampanjan, jolla kirkolta kiristetään irtiottoja kristinuskosta kirkosta eroamisen uhalla. Yksiääninen, yksiarvoinen ja hetkittäin älyvapaa media ja nettiyhteisö pystyy hetkessä nostamaan ilmoille sellaisen vihellyskonsertin, jolla kristillisen uskon mukaiset kannanotot vaiennetaan.

En kiinnitä pitkään huomiota niihin tekosyihin, kuten verotuksen tuottavuuden periaatteeseen ja rakennusten seurakuntakoodiin, joilla aloitteemme sisältävät muutosehdotukset on torjuttu. Kirkkoon kuuluvathan voisivat maksaa asuinpaikkansa seurakunnan veroprosentin mukaista kirkollisveroa, seurakunnat voisivat sen sitten tilittää siihen seurakuntaan, mihin nämä kuuluvat. Siinä olisi HeTalle töitä. Kirkkohallituksen esitys on osoitus siitä, että kirkkoa hallitaan tavalla, jossa kieltäydytään itsepintaisesti ryhtymästä niihin toimenpiteisiin, jotka olisivat sen tulevaisuuden kannalta välttämättömiä. Kirkkohallitus ei löytänyt ainoatakaan parokiaalisuuden murtamista puoltavaa näkökohtaa. Siihen verrattuna meille jaettu tulevaisuusselonteko "Kirkko 2020" edustaa huomattavasti kirkkaampaa ajattelua. Se sentään avaa paljon sellaisia näkymiä ja kysymyksiä, joiden perusteella parokiaalisuus pitäisi asettaa kyseenalaiseksi.

Ensimmäinen sellainen seikka on, että tällä menolla edessämme voi pian olla tulevaisuus ilman kristinuskoa. Kirkko pysyy Jumalan Sanan ja siitä johdetun oikean opin varassa, joka sitten tietysti on vielä julistettava joka tilanteessa kaikelle kansalle. Parokiaalisuus johtaa nyky-yhteiskunnassa Jumalan Sanan mukaisen opin syrjäytymiseen ja epäuskon ylivaltaan kirkossa. 1900-luvun malli oli, että yhteiskunta jäsennettiin aktiivisen ydinseurakunnan ja sen kohteena olleen vieraantuneen enemmistön välisen eron kautta. Olen sitä mieltä, että tämä jäsennys on edelleenkin todellinen ja asianmukainen, eikä se johtanut koskaan mihinkään suurempaan joukkopakoon kirkosta.

Nyt kirkossa on vähitellen siirrytty sellaiseen todellisuuteen, jossa kaikki ratkaisut tehdään kirkosta vieraantuneen enemmistön ehdoilla. Niitä ei tehdä tämän enemmistön parhaaksi vaan ainoastaan silmälläpitäen sen pysymistä kirkon jäseninä. Myöntyminen tällaiseen todellisuuteen turmelee vähitellen koko kirkon elämän teologiasta alkaen ja lopulta se ajaa heidät eroamaan kirkosta, jolla ei ole heille mitään annettavaa. Näin todellinen päätösvalta kirkon elämässä on vähitellen luovutettu sellaisille ihmisille, jotka eivät halua osallistua, nähdä vaivaa ja palvella sen jatkuvassa elämässä, vaan ainoastaan käyttää valtaa siinä ja tuoda omien näkökantojensa mukaisen "poissaolevien" hallinnon kirkkoon.

Noin neljän vuosikymmenen ajan kirkossa on jatkunut suuntaus, jossa ensiksi annetaan vähitellen perään kristillisestä etiikasta ja lopuksi käytännöt vanhurskautetaan antamalla niille teologinen pintasilaus lähimmäisen rakkauden ja ihmisten palvelemisen nimessä. Tämä suuntaus on tuhoisa sekä ajatellen kansan hengellistä ja henkistä hyvinvointia että kristinuskon asemaa maassamme. Ihmiselämän irtautuminen raamatullisesta seksietiikasta on johtanut yksilökeskeisen hedonistisen elämäntavan yleistymiseen, perhekeskeisyyden ja sukuyhteyden katoamiseen, lasten aseman kurjistumiseen nyky-yhteiskunnassa, mistä olemme kuulleet hätkähdyttäviä esimerkkejä Vantaan kaupungista, pahoinvointiin kodeissa, kouluissa ja työpaikoilla. Ihmisten yksinäistymiseen ja eristymiseen toisistaan ja laitoshoidon lisääntymiseen. Lasten syntyvyyden aleneminen on suoranainen seuraus aborttien, avoliittojen, avioerojen ja homoseksuaalisten elämäntapojen hyväksytyksi tulemisesta ja yleistymisestä. Nämä kaikki vaikuttavat siihen Jumalan luomistyön vastaiseen suuntaan, jonka vuoksi syntyvyys vähenee, maamme väestöpyramidi vinoutuu ja kansakunta muuttuu vanhusvoittoiseksi.

Kristinuskon säilymisen kannalta lähetystyön tekeminen on ratkaiseva asia. Kirkon viimeaikainen kehitys näyttää johtavan vähitellen lähetystyön lopettamiseen kirkossa. Lähetystyön muuntuminen kansainväliseksi ja yhteiskunnalliseksi vastuuksi kuulostaa kauniilta nykyihmisen korvissa, mutta pitää sisällään varsinaisen sudenkuopan. Lähetystyön lopettaminen ei merkitse jotain yhteiskunnallista hyvää kansallemme tai muulle maailmalle, vaan aikaansaa, että tästä maasta tulee uskonnollinen tyhjiö, jossa toiset vuorostaan tekevät lähetystyötä. Tämä kehitys on jo nyt ilmeinen maassamme ja sitä vauhditetaan vielä luopumalla tunnustuksellisesta uskonnonopetuksesta ja mahdollisesti sellaisella uskontolainsäädännöllä, joka kieltää kristinuskon levittämisen. Kirkon sisäiset pyrkimykset rangaista kristillisiä järjestöjä kieltämällä niiltä määrärahat vaikuttavat samaan suuntaan. Uskonnonvapauden kehitys ei näytä maassamme suotuisia merkkejä. Sille on ominaista peräänantaminen muiden uskontojen vaatimuksille, uskonnonvapauden vähittäinen nakertaminen moniuskontoisuuden nimissä ja kristinuskon joutuminen yhteiskunnallisesti syrjittyyn asemaan.

Varsinainen ongelma pesii kuitenkin kirkon omassa opillisessa sekavuudessa. Otan yhden tuoreen esimerkin. Yhdessä Helsingin seurakunnassa on esitetty papin kirjoittama näytelmä, jossa Jeesusta esittää homosuhteessa elävä ja kirosanoja suustaan syytävä nuori nainen. Näytelmä häpäisee meidän Herraamme kaikin tavoin. Siihen liittyvine kuvineen se on ilmeisesti myös maamme uskonnonvapauslainsäädännön vastainen. Siinä rikotaan kaikki, mitä kristikunta on uskonut ja tunnustanut tähän asti. Papit voivat kieltää sekä Jeesuksen jumaluuden ja ihmisyyden, väärentää hänen henkilöhistoriansa ja sukupuolensa ja lyödä rahoiksi sensaatiolla taidemarkkinoilla. Jotta pääsiäisdraama olisi täydellinen, Helsingin seurakunnat ovat vielä verorahoillaan tukeneet tämän näytelmän esittämistä. Ainoa mahdollinen toimenpide olisi, jos Helsingin hiippakunta tahtoisi pysyä osana kristillistä kirkkoa, erottaa tämä pappi välittömästi. Jos näin ei tehdä, se on osoitus siitä, että kirkko ei ole tosissaan missään.

Kaiken tämän johdosta on sanottava, että olemme siirtymässä sellaiseen aikaan, jolloin seurakuntien sisään on luotava henkilöseurakuntia, joissa kristityt voivat elää uskoa ja toimia Jumalan Sanan ja kirkkomme tunnustuksen mukaan kokematta yleisen mielipiteen mukaan valitun kirkollishallinnon painostusta tai kristinuskon vastaisten liikkeiden kannattajiksi antautuneiden kirkonjohtajien vainoa. Tässä tilanteessa luterilaisen kirkkomme jatkuvuuden turvaamiseksi ja kristinuskon säilymiseksi maassamme en näe mitään muuta mahdollisuutta kuin luterilaisten henkilöseurakuntien syntymisen kirkkoomme. Niillä täytyisi olla vapaus valita omat pappinsa ja paimenensa. Niihin kuuluvilla olisi tietenkin oikeus käydä seurakuntien jumalanpalveluksissa, kuten muillakin näiden henkilöseurakuntien järjestämissä jumalanpalveluksissa.

Kirjoittaja Lasse Marjokorpi, Kemijärven kirkkoherra, on Venäjän työn veteraani ja tuttu ja rakas veli Herrassa monille rauhansanalaisillekin kristityille.

Pääsiäistervehdys

2011-04-21T23:26:00.000-07:00

"Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut." (Jes. 53:5)

Tänä päivänä, kaksituhatta vuotta sitten Jerusalemin kaupungissa, sen hallintopalatsien ja hengellisen eduskunnan pölyisillä esipihoilla kuulusteltiin erästä nasaretilaista miestä. Häntä hakattiin, ruoskittiin ja syljettiin hänen ruumiinvoimiensa väsyttämiseksi ja henkiseksi ja psykologiseksi nujertamiseksi.

Hänen vikansa oli se, ettei hän "ymmärtänyt olla hiljaa". Hän ei kumartanut hallintoeliittiä, ei uskonnollista eikä maallista. Kyllä hän veronsa maksoi ja myös opetuslastensa puolesta. Hän myös säilytti yhteiskuntarauhaa opetuksillaan ja esimerkillään. Hän opetti lähimmäisenrakkautta ja antoi syntejä anteeksi. Nämä teot eivät kuitenkaan merkinneet eliitille mitään, sillä hän oli astunut heidän varpailleen. Eliittiä ei saa häiritä, se on mustasukkaisen tarkka kuvastaan kansan keskuudessa. Sen täytyy saada olla se ihailtu kansan esikuva jumalanpelossa. Se haluaa säilyttää eliitin asemansa, valtansa. Joka ei kumarra eliittiä, sen ei ole oikeus olla olemassa. Hänet hiljennetään, hänen toimintamahdolisuuksia kavennetaan, hänestä levitetään perättömiä huhuja, mm. sellaista, että hän suunnittelee vallankaappausta ja yrittää kansan kuninkaaksi. "Pilatus sanoi heille: "Onko minun ristiinnaulittava teidän kuninkaanne?" Ylipapit vastasivat: "Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari"."

Eliitille kelpaa vain keisari. Eliitti etsii maallista kunniaa ja asemia, tekonsa he tekevät että kansa heitä kiittäisi ja ylistäisi. "Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari!", huudettiin Pilatukselle. Tuo huuto on uskontunnustus.

Kristitylle nasaretin mies on Jeesus Kristus. Hän on Jumalan Poika, neitseestä syntynyt, maailmankaikkeuden luoja ja hallitsija, joka hallitsee vaikka äärimmäisen heikkouden kautta. Jesajan kirjan profetia kertoo, mistä on kysymys, "Hän on runneltu meidän pahain tekojemme tähden". Suuri heikkouden hetki, ei hän mitään voinut tehdä. Hän oli jättäytynyt täysin johtajien armoille. Johtajat saivat näyttää hänelle, mitä heidän uskontunnustuksensa merkitsee hurskaille ja Raamatun mukaan kilvoitteleville. Sellaista ei sallita, sellainen on lopetettava. Tämä nasaretin mies oli heidän silmissään kääntynyt väärän auktoriteetin puoleen, kun oli jäänyt Jumalan sanan varaan. Nyt hän saisi maistaa heidän käsistään, mitä merkitsi se ettei käsittänyt kuka on keisari!

Jeesus Kristus kuoli ja haudattiin. Kuninkaamme kuolema on meidän apostolisen uskontunnustuksemme sanoma. "Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut." (Jes. 53:5). Tämä on evankeliumi. Tämä on seurakunnan kallein aarre, kuten sen uskonpuhdistajamme Lutherkin sanoi.

Keisarin kannattajien voima ei kuitenkaan ollut se viimeinen sana. Jäljelle jäi Jumalan sanassa ennustettu kuolleista herääminen. Kolmantena päivänä, ani varhain, naiset eivät löytäneet kuollutta kuolleitten joukosta, vaan saivat kohdata elävän Herran. Kristus on voittanut kuoleman, hänellä on kaikki valta. Murtuneiden usko syttyi uudelleen ja he saivat voiman tunnustaa, "Rabbuuni", Opettajani. Heidän kuninkaansa kuolema ristillä ei jäänyt viimeiseksi tapahtumaksi. Heillä on nyt uusi elämä Kristuksessa, "vanha on kadonnut, katso uusi on sijaan tullut!"

Keisarinkin kumartajat voivat kääntyä. Nikodeemus ei suostunut heidän neuvoonsa, vaan oli eri mieltä. Monet hallitusmiehistä uskoivat ja seurasivat Herraa. Ylösnousseen seuraajiksi tuli monia kirjanoppineita ja tavallisen kansan jäseniä. Ylösnousseen seurassa raja-aidat murtuivat. Enää ei ole luokka-eroja, ei eliittiä, vaan kaikki ovat yhtä kansaa, joka kutsuu itselleen paimenet, sellaiset paimenet, joilla on oikea uskontunnustus, "Jeesus Kristus on Herra". Tätä joukkoa kutsutaan Raamatussa "ulos kutsutuiksi" eli seurakunnaksi. Heidät on kutsuttu ulos maailman hengen vallasta Kristuksen kuninkuuden suojiin. Siellä kaikki ovat pahuudessa lapsia mutta Hengen viisaudessa aikuisia, siellä ei viisastella keisarin tavaralla. Kristittyjen viisaus on ennen kirjoitettu Jumalan sana. Se on jokaiselle kristitylle kirja, jonka jo "lapsuudestasi saakka tunnet" ja se voi "tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa".

Siunattua ristin ja ylösnousemuksen pääsiäistä kaikille kristinuskovaisille kaikkialla!

Vesa Pöyhtäri

Kirkossa painostetaan rahalla luopumaan raamatullisesta opetuksesta

2011-04-19T01:01:00.000-07:00

Luin oheisen uutisen:
"Helsingin seurakuntien yhteinen kirkkoneuvosto päätti viime viikolla olla antamatta projektimäärärahaa Kansanlähetyksen lähetystyöhankkeille. Yhteinen kirkkoneuvosto ei kuitenkaan täysin evännyt tukea vaan haluaa kuulla vielä Kansanlähetyksen johtoa ja kuulla sen linjauksia, kertoo Kirkko ja kaupunki

Helsingin seurakunnat jakavat vuosittain projektiavustuksia lähetykseen ja kansainväliseen diakoniaan. Kansanlähetys anoi yhteensä 133 000 euroa hankkeisiinsa.

Aikaisemmin tuki on evätty Suomen Luterilaiselta Evankeliumiyhdistykseltä sen naispappeuden vastaisen linjan vuoksi.

Helsingin seurakuntayhtymän ja Kansanlähetyksen edustajien välinen neuvottelu toteutunee pääsiäisen jälkeen, jolloin seurakuntayhtymä toivoo saavansa selvityksen Kansanlähetyksen linjasta.

– Rahanjako edellyttää sitä, että olemme Kansanlähetyksen kanssa samoilla linjoilla, sanoo yhteisen seurakuntatyön johtaja Pentti Miettinen tällä viikolla ilmestyvän Kirkko ja kaupungin haastattelussa."
(kotimaa24)

KOMMENTOINTIA:
Helsingin seurakuntayhtymän ratkaisu olisi jotenkin ymmärrettävissä, jos Suomen evl. kirkko olisi tehnyt päätöksen, että kirkon aikaisempi virkakäsitys, jossa pitäydytään pappisvirkaan vihittyjen miesten pappeuteen, olisi väärä. Sen sijaan kirkko on tähän saakka hyväksynyt vanhemman virkakäsityksen ja sallinut sen opettamisen "tulevillekin sukupolville".

Helsingin päätös nojaa median luomaan, joidenkin kirkon johtajien suosiollisella tuella, mielikuvaan ja käsitykseen, että kirkko olisi jotekin luopunut entisestä käsityksestä siirryttyään naispappeuteen. Mutta näin asia ei ole. Sen osoittaa jo ponsikin, jolla taattiin "naispappeuden torjuville" oikeus toimia kirkossa (luonnollisesti pitäytyen vihittyjen miesten pappeuteen, sillä muuten ei pontta olisi tarvinnut kirjoittaa). Naispappeus ei muuttanut kirkon oppia, vaan toi vanhemman viran rinnalle uuden viran, jossa naisetkin voivat toimia. Kirkosta tuli tosiasiallisesti kahden järjestyksen kirkko.

Jo SLEY:n lähetysvarojen lakkauttaminen (miljoona euroa) heidän virkakantansa johdosta oli Helsingille rikkomus Suomen lakia vastaan. Yhdenvertaisuuslaki suojaa julkisyhteisön sisällä olevia mielipidevähemmistöjä enemmistön mielivallalta. Nyt Helsinki pyrkii tekemään saman Kansanlähetyksen lähetystyölle.

SLEY ei taipunut rahahanojen sulkemisen edessä. Jumalan sana oli kalliimpi kuin kirkon rahat. Jumala siunasi tämän niin, että SLEY:n kenttäväki uhrasi omistaan sitä enemmän. Toivon, että Kansanlähetykselle kävisi samoin.

Joka tapauksessa kokonaistilanne on se, että kirkko köyhtyy kovaa vauhtia. Se joutuu miettimään satsatako seiniin vai toimintaan. Kirkon köyhtyminen tulee vaikuttamaan myös kirkon tukemien järjestöjen toimintaan ja ne joutuvat yhä enemmän siirtymään takaisin omarahoitteiseen toimintaan. Tämä on otettava vastaan kiitollisin mielin ja Jumalalta tulevana johdatuksena. SLEY ja Kansanlähetys kulkevat edellä ja toiset tulevat perässä. LFF ja muut "vapaat järjestöt" saavat kiittää Jumalaa, että toimintaa ei ole rakennettu kirkon avustusten varaan!
Vesa Pöyhtäri

Turvallinen kasvu tyttöinä ja poikina

2011-03-25T05:41:00.000-07:00

Tyttö, nuori nainen, kertoo nuorten valmistamalla Älä alistu!-videolla omasta heräämisestään ja muutoksestaan bi-seksuaalista heteroseksuaaliseksi. Video on rauhallinen ja sävyisä. Hän on kiitollinen Jumalalle muutoksesta, joka oli hänen kohdallaan mahdollinen. Tarinassa ei syytetä ketään eikä siinä ole painostusta, vain kertomus muutoksen mahdollisuudesta.
Jotkut ihmiset ovat murrosiän korvilla jonkin aikaa epävarmoja omasta seksuaalisesta suuntautumisestaan. Tytön kertomus on rohkaiseva esimerkki siitä, kuinka nuoruudessa harhaileva seksuaalinen kiinnostus on suuntautunut uudelleen ja palannut takaisin luotuun tilaansa. Ratkaiseva tekijä tytön tapauksessa oli hänen saamansa opetus pyhästä Raamatusta. Kristuksen Kirkko opettaakin, että Raamattu on Jumalan sana, joka ohjaa ja tukee meitä elämämme ratkaisuissa ja johtaa oikealle tielle.
Tämä tarinaformaatti ei ole mikään uutuus, vaan näitä kertomuksia on useita. Ei siis mitään uutta auringon alla, muuta kuin se, että videon tyttö pääsi vapauteen ja sai synnit anteeksi.

Raamattu opettaa paljon seksuaalisuudesta. Se aloittaa seksuaaliopetuksensa luomisesta, jossa Jumala ”loi heidät mieheksi ja naiseksi” ja siunasi heidät lisääntymään ja täyttämään maan. Vaimon luomisesta kerrotaan myös ja Aadamin rakastumisesta ja rakkauden tunnustuksesta “Tämä se on!”, joka muuten on ihmisen ensimmäinen kirjattu lause.

Raamattu kertoo myös siitä, kuinka kaikki ei mennytkään hyvin. Syntiinlankeemus toi ihmiselämään sellaista, jota Jumala ei ollut suunnitellut ja tarkoittanut. Jumalan kuva ihmisessä turmeltui ihmisen ylpistyessä ja kääntyessä perkeleen houkutuksiin ja opetuksiin (1 Ms. 3). Lankeemuksen ensimmäinen vaikutus kohdistui ihmisen sekuaalisuuteen. Viattomuuden ja onnellisen avoimuuden tilalle tuli häpeä ja peittely. Ihmiset “huomasivat olevansa alasti” ja he tekivät heti kasveistä vyöverhot peittämään alastomuuttaan. Seksuaalisuus muuttui.

Tämän päivän tilanne on luomisen ja syntiinlankeemuksen seurausten jännitteessä elämistä. Ihmisen turmeltumisen mukana myös hänen seksuaalisuutensa on turmeltunut. Ihminen rikkoo Jumalan tahtoa kaikkien käskyjen kohdalla ja keksii koko ajan uusia muotoja rikkoa. Ehkä kaikkein rikotuin käsky on ensimmäinen käsky “Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Älä pidä muita Jumalia”. Paljon jälkeen ei jää kuudes käsky, joka on saanut osansa ihmisen himon vääristämästä kekseliäisyydestä.
Himo on vääristänyt ja vääristää “luonnollisen” seksuaalisuuden. Raamattu puhuu Uudessa testamentissa homoseksuaalisuuden harjoittamisesta “luonnottomuutena (Room.1). Pyhä Henki haluaa ilmoittaa apostolin kautta, mikä on luonnollista ja mikä luonnotonta. Tämä tarkoittaa, että luomisen ja syntiinlankeemuksen jännitteen laukaisemista ei jätetä ihmisen itsensä harkintavaltaan, vaan Jumala itse tahtoo ilmoittaa, miten asiat ovat.

Niin kuin paratiisissa, niin nytkin, Jumalan alkuperäinen tarkoitus ei kelpaa, vaan se pyritään muuttamaan toiseksi monella tapaa. Toiset hylkäävät suoraan koko Raamatun ja sanovat, ettei siitä kirjasta tarvitse välittää. Toiset tahtovat säilyttää “hengellisyyden” ja sanovat Raamatun oikeasti tarkoittavan jotakin muuta kuin mitä siinä lukee. Tällaisissa asioissa ihminen on kekseliäs.

Jumalan huolenpito
Jumala kuitenkin huolehtii luomistaan ihmisistä. Paitsi että hän ilmoitta ihmiselle selvästi mikä on luonnollista ja mikä luonnotonta seksuaalisuutta, Hän tukee ihmisen kasvamista “mieheksi ja naiseksi” monella eri tavoin. Hän antaa jo äidin kohdussa meille tietyt kromosomit, jotka päättävät ihmisen sukupuolen. Kätilöt kertovat lapsivuoteessa olevalle äidille ja siinä vieressä mukana olleelle isälle “Se on tyttö” tai “Se on poika” ja näyttävät vielä vakuudeksi todistusaineiston. Sukupuolemme on meille luomislahja, eikä siitä tarvitse olla epävarma. Ympäristö, kulttuuri ja ihminen itse ei päätä hänen sukupuoltaan, vaan sen on antanut Jumala luomisessa. (Selvät poikkeavuudet ovat oma lukunsa, kuten silloin kun tytölle kasvaa sikiökaudella 21-hydroksylaasin vajeen tähden pojan penis ja tyhjä kivespussi. Hänellä on kuitenknin kohtu ja munasarjat, eli hän on nainen biologialtaan vaikka ulkoinen fysiikka näyttää toiselta. Kasvatuksen, tässä tapauksessa “vääristävästä”, voimasta kertoo mm. se, että tällaista tyttöä on kasvatettu “poikana” lääkärin liian hätäisen “Se on poika” ilmoituksen johdosta. Kasvatus on hiljentänyt hänessä olevan “naisen” ja saanut hänet mieltämään itsensä mieheksi. Puonti, s. 62)

Herramme Kristuksen syntymästä kerrotaan enkeli Gabrielin ilmoituksena Joosefille, että Maria “on synnyttävä pojan ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus...” Tässä voi nähdä kaksi asiaa. Ensimmäiseksi, lapsen sukupuoli oli päätetty jo ennen sikiämistä lukuisissa Messias-ennustuksissa. Sikiämisessä hänelle annettiin miessukupuolen kromosomit. Tämän johdosta Gabriel ei epäröinyt ilmoittaa, onko lapsi tyttö vai poika vai pitääkö odottaa, kumpaa sukupuolta hän on, kunnes lapsi ja ympäristö yhdessä kypsyvät päätökseen (kuten konstruktivismi opettaa). Ei. Hän ilmoitti “Maria synnyttää pojan”, ja sillä selvä. Toiseksi, seurauksena ensimmäisestä, Joosef saa enkeli Gabrielilta kasvatusohjeen: “sinun on annettava hänelle nimi Jeesus...” Jeesus on pojan nimi. Gabriel ei ollut konstruktivisti, vaan uskoi luomistekoon ja tahtoi olla sille kuuliainen. Jeesusta tuli kasvattaa poikana ja rohkaista häntä omaksumaan aina vain vahvemmin miehen identiteetti.

Jumala tukee meidän kasvuamme myös antamalla meille äidin ja isän hoitamaan meitä. Molemmat sukupuolet ovat läsnä tuomassa oman puolensa kasvuun. Äiti ei voi alkaa isäksi eikä isä äidiksi, vaikka kummallakin sukupuolella on samoja ominaisuuksia. Isä voi olla hellä ja äiti voi olla jämäkkä ja kaikkea siltä väliltä meidän kunkin oman temperamentin mukaisesti. Äiti ja isä eivät ole rooleja, vaan jotakin paljon syvempää, jo luomisessa meihin kirjoitettua koodia. Kauniisti tämä ilmaistaan Jeesuksen syntymäkertomuksessä kuinka Maria “kapaloi hänet ja pani hänet seimeen makaamaan” (Lk. 2:7). Luonto ohjasi Mariaa huolehtimaan lapsesta. Isän tehtävä oli antaa lapselle nimi ja ohjata häntä hengellisesti viemällä hänet ja hänen äitinsä temppeliin lain käskyn mukaan. Isä myös sai tehtäväksi suojella lasta ja hänen äitiään, kun enkeli ilmestyi Joosefille ja sanoi, “Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä ja pakene Egyptiin...”

Kristittyinä me saamme kasvattaa lapsiamme tukien heidän kasvuaan heidän oman sukupuolensa mukaisesti. Me emme voi emmekä saa tehdä pojista tyttöjä tai tytöistä poikia sen mukaan, kuin me itse tai ympäristömme haluaisi. Sukupuoli ei ole “tunne” omasta sukupuolesta eikä lapsi ole meille “epävarma tapaus” niin kauan että hän itse ilmoittaa, mikä hän on. Tyttöjen ja poikien täytyy saada olla sitä sukupuolta kuin heidän sukupuolensa osoittaa. Rohkaisemme jo oikeastaan tiedostamattamme lapsiamme kasvamaan heidän omassa sukupuolessaan. Saamme rohkaista lasta olemaa kiitollinen siitä sukupuolesta, joka hänelle on luomisessa annettu ja samalla rakastamaan ja kunnioittamaan toisten lasten vastakkaisesta sukupuolesta. Näin ihmisen elämisen rikkaus on läsnä ja mies ja nainen voivat täydentää toisiaan hienolla tavalla.

Kasvatustyössä riittää, kun olemme lapsillemme myötätuntoisia, rakastavia, asetamme rajoja tarpeen mukaan ja olemme läsnä lastemme elämässä miehinä ja naisina, isinä ja äiteinä. Iltahartaus tai iltarukous on yksi tärkeimmistä elementeistä, joka ohjaa aikuisia ja lapsia Herran tahdon tiellä. Kun isä ja äiti rukoilevat apua Taivaan Isältä se on lapselle vahva viesti siitä, että tuolla ylhäällä on sellainen Isä joka hoitaa meidät kaikki.
Vesa Pöyhtäri

Gruppresa till Jaama-församlings 15 årsfest

2011-03-22T08:21:00.000-07:00

Annons

En bussresa till Ryssland planeras till 27.-30.5.2011. Vi besöker bl.a. Keltto-seminarium, St.Petersburg Maria-kyrka, där vi gör en promenad till Vinterpalatsen, Kingisepp (Jaama) och övriga delar av Västra-Ingermanland.
Pris ca. 270 € inkl. buss, hotell, mat (i Ryssland) och utfärder. Reseledare: Vesa Pöyhtäri
Resebyrå: Haldin&Rose
För mera information, Vesa P.

Anmälningar (senaste 15.4.)
Vesa Pöyhtäri tel. 044-2175410, vpoyhtari@hotmail.com
Aulis Tupeli, 050-3421650

Ryhmämatka Pietariin ja Jaamaan

2011-03-17T04:24:00.000-07:00

Bussimatka Inkerin kirkon Jaaman seurakunnan 15-vuotisjuhlaan tehdään 27.-30.5.2011

Matkalla tutustumme Inkerin kirkon Kelton koulutuskeskukseen, osallistumme Jaaman seurakunnan juhlaan ja niiden yhteydessä oleviin seuroihin. Vierailemme vanhainkodeissa ja osallistumme nuorteniltaan Jaaman kirkossa. Tutustumme myös Jaaman ja lähiseutujen lisäksi Pyhän Marian kirkkoon Pietarissa sekä teemme kävelyretken Talvipalatsin aukiolle.

Yöpyminen: Kelton koulutuskeskus (yksi yö), Kingiseppin hotellissa (kaksi yötä).
Matkan hinta, n. 270 euroa. Hintaan sisältyy matkat, viisumi, yöpymiset ja ruokailut Venäjän puolella.

Ilmoittautuminen 15.4. mennessä:
Vesa Pöyhtäri, 044-2175410
vpoyhtari@hotmail.com
Aulis Tupeli, 050-3421650

Vänbrev 1/ 2011

2011-03-09T11:26:00.000-08:00

Gören bättring och tro evangeliet

Det är alltid glädjande att höra nyheter om hur Guds ord går framåt. I Guds ord finns det en sådan kraft, att det väcker människan i hennes tillstånd. Det vänder en människa bort i från satans välde tillbaka till Gud. Människan får sina synder förlåtna och frid med Gud. Denna händelse är så stor att även änglarna i himmelen gläds.

Även för kristna är det bra att märka att Gud gör hela tiden sitt arbete. Gud verkar inte endast vid stora händelser, utan ännu mera i vanliga småa möten med människor i vardagen, där man får föra till sina närmaste, grannarna och arbetskamraterna Guds ord. Ordet är alltid hälsosamt, om det då är Guds lag, som visar synden för oss, eller evangeliet som ger oss syndernas förlåtelse. Orden kan berätta om Guds gärningar eller om Guds ledning, bestraffning för synden, eller undervisning om Guds vilja med våra liv. Ändå får det aldrig lämna vid detta. Människan måste få veta att hon kan få sina synder förlåtna och kan återvända till dopets nådeförbund. Gud har försonat på golgata kors genom sin son alla människor synder. Därför finns det alltid evangelium efter Guds lag. När vi så gör är vi i Apostlarnas fotspår. Vi predikar tillsammans med dem, “Gören bättring och tro evangelium”.

Här följer en skrivelse som jag publicerade i februaris Saarna kartta.

Bättringspredikan som församlingens uppgift
“Fallit”, “återvända”, Bättring”. Med dessa Bi- belns grund termer öppnade reformatörena artikeln om bättring i bekännelseskrifterna. Artikeln om bättring anknyts till en sådan situation, där en döpt kristen har övergett sin tro och begett sig ut i världen. Artikeln behandlar inte frågan om den kristnes dagliga bättring.

Orden berättar om den förändring som skett i människans liv. Någonting har förändrats, när männniskan har “fallit”. En grundlig förändring blir det också när människan gör “bättring” och “återvänder” till församlingen och Kristi gemenskap.
När en människa “faller” överger hon sin tro på Kristus. Genom att överge sin sin tro blir följderna också att människan överger sin förs- amlings gemenskap. En människa som lever i uppenbara synder, utan att ångra dem, lever inte i Kristi kropp. Denna åtskillnad från församlingen har skett på samma gång som en himmelsk dom, när människan övergett sin tro. Gud ser till hjärtat och känner våra tankar. Han endast har domen.
De som lever i uppenbara synder har även avskillts från församlingen. De kallas inte till natt- varden. Åt dem predikas bättring och de uppmanas att återvända till Kristi gemenskap. Gud dömer den männniska som lever i hemliga synder.
Bättringspredikan är ett arbete, där den heliga anden arbetar i människohjärtat. Därför får man inte nervärdera bättringspredikan eller bestämma det som b-klass predikanters uppgift. Kristus var en bättingspredikant och den heliga anden är en bättringspredikant (Joh. 16:8-11).

När en syndare återvänder är det glädje i him- len och på jorden. En ångrande syndare vill återvända, fastän vägen kan vara lång. Lång kan den vara förrän människan ödmjukar sig. Men Gud springer emot den förlorade sonen och om- sluter denne i sin famn. Han anklagar inte. För den människa som återvänder och gör bättring bör syndavlösning predikas och omfamnas in i församlings gemenskapen. Hon blir påklädd Kristi rättfärdighets festskrud
Evangeliet predikas, till trons födelse. Bättring är inte enbart ånger och återvändelse, utan dess frälsande betydelse uppfylls, när tron och tillit mot den nådiga Guden föds i hjärtat.

Glimtar från famile-livet och mitt arbete

Vi blev välsignade med en en himmelsk gåva när vi på vändagen den 14.2 fick en liten flicka. Flickan blev född med kejsarsnitt. Hon hade ryggmärgsbrock och blev opererad den 15.2. Nu är båda hemma.

För de andra barnen går det bra. Varje morgon är det fem barn som reser med bussen till skolan. Pojkarna har spelat ischokey på skolgården hela vintern fastän det varit kallt. Stora flickorna har vuxit och kamratskretsen blivit vidare. Vi får be att barnen skulle få ha kristna vänner. Små flickorna är ännu nöjda att leka tillsammans.

Har planerat mitt arbete med en sådan ändring för våren, Kommer att resa till endel, men försöker att röra mig mera i Uleåborgsområdet samt göra undervisningsmaterial. Min plan har lyckats till den del att i mars har jag haft pappa ledigt och kommer endast att då göra tre resor. I Uleåborg håller jag alltfort missionsgruppen och ungdomskvällar som är Uleåborgs Rauhansanas verksamhet. Arbetet har varit intressant och inspirerande. Har även predikotur i bönhuset i Uleåborg (koulukatu 10)

Som undervisningsmaterial publicerar jag Saarna kartta, som är närmast riktade för präster och predikanter. (mottagare är över hundra) I den går jag igenom den kommande månadens evangelietexter och en repetition av den kristnaläran samt kyrkohistoria. Vi bekantar oss även med aktuella kristna frågor som samhället lyfter fram. (Om du vill ha Saarna kartta i PDF formatet så kan du skicka mig din email address)

I april och maj kommer jag att besöka Ryssland. I april kommer Ahti Vähäkangas att resa tillsammans med mig. I maj blir det buss till Jaamas församlings 15- årsfest (kom med. Anmäl dig före den 15.4 till undertecknad)

En välsignad vår till dig och dina anhöriga. Må Gud välsigna allt det arbete, som görs för evangeliets skull med ett helt Guds ord som rättesnöre.

Vesa Pöyhtäri
LFF

______________________________________________
Ekonomi
Förra årets tvä sista månader var lite under det som behövs. November och december var båda ungefär 3650 euro. Situationen är inte ändå bekymmersamt.
Medlemmarna i stödgruppen är nu ca. 200. Vårt syfte är att få ihop 4000-5000 euro i månad. Då lämnas även pengar för verksamheten. Arbetarens socialavgifterna är så höga i Finland att en stor del av lönen går till pensionsavgifter och annat nödvändigt.
På vilket sätt kan jag understöda?
Om det är möjligt kan du ge ditt bidrag före den 15. dagen varje månad. Storleken på bidraget bestämmer du själv.
Konto: LFF rf. / Vesa Pöyhtäri stödgrupp
Kontonr. 106530-223499 Referens: 13
Låt banken sköta ditt månadsbidrag - gör en betalningsförbindelse
Banken betalar automatiskt från ditt konto den överenskomna månads summan. Du kan antingen göra det genom internetbanken eller gå personligen till ditt bank-kontor och visa det här brevet med kontouppgifterna.
Vesas stödgrupp

Ystäväkirje 1/ 2011

2011-03-08T03:00:00.000-08:00

Kuvassa: Tunnelmia Hannan rippijuhlasta

Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi

On aina iloista kuulla uutisia siitä, kuinka Jumalan sanan todistus kulkee eteenpäin. Jumalan sana on sellainen voima, että se saa aikaan herätyksen ihmisen mielessä, se kääntää ihmisen saatanan vallasta takaisin Jumalan tykö. Ihminen saa synnit anteeksi ja rauhan Jumalan kanssa. Tämä tapahtuma on sellainen yksittäinen tapahtuma, joka saa taivaan enkelitkin iloitsemaan.

Kristittyjen olisi hyvä oppia näkemään, kuinka koko ajan Jumala tekee työtään. Jumala ei toimi vain suurissa tapahtumissa, vaan paljon tavallisempaa ovat ne pienet kohtaamiset, joissa saa viedä läheisilleen, naapureilleen ja työtovereilleen Jumalan sanaa. Sana on aina terveellinen, tuli se sitten Jumalan lakina, jolloin se osoittaa meissä olevan synnin, tai evankeliumina, jolloin se antaa synnit anteeksi. Sana voi olla Jumalan teoista ja johdatuksesta kertomista, nuhde synnistä, opetus Jumalan tahdon mukaisesta elämästä. Koskaan se ei saa kuitenkaan jäädä vain tähän. Ihmisten on saatava tietää, että he voivat saada synnit anteeksi ja palata kasteen armoliittoon. Jumala on sovittanut Golgata ristillä Poikansa kuolemassa kaikkien ihmisten kaikki synnit. Siksi Jumalan sanan lakia seuraa aina evankeliumi. Kun näin toimimme, me olemme Herran apostolien jalanjäljissä. Me saarnaamme yhdessä heidän kanssaan, “Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi”.

Ohessa opetus, joka on julkaistu helmikuun Saarna Kartassa.

Parannusjulistus seurakunnan tehtävänä

“Langenneet”, “palaavat”, “parannus”. Näillä Raamattuun perustuvilla termeillä uskonpuhdistajat avasivat Tunnustuskirjojen artiklan parannuksesta. Artikla parannuksesta liittyy tilanteeseen, jossa kastettu kristitty on luopunut uskosta ja langennut maailmaan. Artikla ei käsittele kysymystä kristityn jokapäiväisestä parannuksesta.

Sanat kertovat muutoksesta, joka on tapahtunut ihmisen elämässä. Jotakin on muuttunut, kun ihminen on “langennut”, ja perustava muutos tapahtuu myös siinä, kun ihminen tekee “paran- nuksen” ja “palaa” seurakuntaan ja Kristuksen yhteyteen.

Lankeemuksessa ihminen luopuu uskosta Kristukseen. Uskosta luopumista seuraa myös lankeaminen pois uskonyhteisöstä, seurakunnasta. Julkisyntinen, katumaton ihminen ei ole Kristuksen ruumiissa. Tämä erottaminen seurakunnasta on tapahtunut samalla hetkellä taivaallisena tuomiotoimena, kun uskosta luopuminen on lopulta tapahtunut. Kehitys siihen on voinut olla pitkäkin. Jumala näkee sydämen ja tuntee meidän ajatuksemme. Hän yksin antaa lopullisen tuomion. Julkisynnissä elävät ovat eronneet myös ajallisen seurakunnan yhteydestä. Heitä ei kutsuta ehtoolliselle. Heille saarnataan parannusta ja kehotetaan palaamaan Kristuksen luokse. Salaisissa synneissä elävät Jumala tuomitsee.

Parannussaarna on työtä, jossa Pyhä Henki itse työskentelee ihmissydämessä. Siksi paran- nussaarnaan ei tule suhtautua väheksyen tai määritellä sitä joten b-luokan saarnamiesten tehtäväksi. Kristus oli parannussaarnaaja ja Pyhä Henki on parannussaarnaaja (Joh. 16:8-11).

Syntisen kääntyminen on iloinen tapahtuma taivaassa ja maan päällä. Katuva ihminen tahtoo palata takaisin, vaikka matka olisi pitkäkin. Pitkä se voi olla myös nöyrtymisen tasolla. Mutta Jumala aivan juoksee tuhlaajapoikaa vastaan ja sulkee hänet syliinsä. Hän ei soimaa. Parannuk- sen eli mielenmuutoksen tekevälle on julistettava synninpäästö ja suljettava hänet Kristuksen ruumiin syleilyyn Herran seurakuntana. Hänelle puetaan juhlavaatteeksi Kristuksen vanhurskaus.
Evankeliumi julistetaan, että usko syntyisi. Parannus ei ole vain katumus ja palaaminen, vaan sen pelastava tarkoitus toteutuu siinä, kun sydämessä syntyy usko ja luottamus armolliseen Jumalaan.
Vesa Pöyhtäri

Kuulumisia perhe-elämästä ja työn saralta:

Taivaallinen Isämme siunasi meitä lahjalla antamalla meille pienen tyttösen ystävänpäivänä 14.2. Lapsi syntyi keisarinleikkauksella. Äiti ja lapsi toipuivat hyvin synnyttämisestä ja syntymisestä. Molemmat on jo olleet kotona jonkin aikaa.

Muillakin lapsillamme menee mukavasti. Heillä kaikilla on kavereita niin koulussa kuin kotipuolessakin. Joka aamu meiltä lähtee viisi lasta kouluun (yksi heistä eskariin). Pojat on pelanneet innokkaasti jääkiekkoa, ainakin silloin kun pakkanen ei ole ollut kovempi kuin -22. 20 asteessa poikien mukaan pelaa vielä aivan hyvin. Isot tytöt on kasvaneet ja ikäkausien myötä elämänpiirikin laajenee. Saamme vain rukoilla, että lapset saisivat ystäviä, joille kelpaa peruskristillinen sanoma ja toiminta raamatullisen ja luterilaisen terveen opin pohjalla. Pikkutytöt kisailee olohuoneessa ja lastenhuoneessa.

Työsuunnitelmiini suunnittelin sellaista muutosta keväälle, että en enää tekisi niin paljon matkoja, vaan voisin toimia enemmän Oulussa ja lähiseuduilla sekä tehdä opetusmateriaalia. Suunnitelma on onnistunut ainakin siltä osin, että maaliskuussa pidän osaksi isyyslomaa enkä tee kuin kolme matkaa, jotka sijoittuvan saman viikon sisään. Oulussa pidän säännöllisesti edelleen lähetyspiiriä sekä nuorteniltoja Oulun Rauhan Sanan kutsumana. Työ on ollut mielekästä ja rohkaisevaa. Tämän lisäksi minulla on oma saarnavuoroni Oulun rukoushuoneella (Koulukatu 10).

Opetusmateriaalina julkaisen Saarna Karttaa, joka on lähinnä papeille ja saarnamiehille tarkoitettu internet-lehti. (Vastaanottajia on jo reilusti toista sataa) Siinä käymme läpi tulevan kuukauden evankeliumitekstit ja kertaamme kristinoppia ja Kristuksen kirkon historiaa. Pureudumme myös ajankohtaisiin Jumalan sanan esiin nostamiin erityiskysymyksiin, joita aikamme liberalisoitunut ja Jumalan sanasta luopunut maailma ja uskonnolliset tahot hämmentävät. (Jos haluat saada PDF Saarna Karttaa, niin lähetä minulle sähköpostiosoitteesi).

Huhti- ja toukokuussa käyn Venäjällä. Huhtikuussa mukanani on Ahti Vähäkangas ja toukokuun lopulla 27.-30.5. teemme bussimatkan Jaaman seurakunnan 15-vuotisjuhlaan (tule mukaan. Ilmottaudu 15.4. mennessä allekirjoittaneelle).

Siunattua kevättä sinulle ja läheisillesi. Jumala siuntakoon kaikkea sitä työtä, mitä tehdään evankeliumin hyväksi kokonainen Jumalan sana ohjenuoranaan.

Vesa Pöyhtäri
LFF

______________________________________________
Talousasiaa
Kannatusrenkaan tilanne on tyydyttävä. Taloudellinen tavoitteemme on 4000-5000 euroa kuukaudessa, jolloin varaa jää myös toimintaan. Viime syksyn kaksi viimeistä kuukautta tuottivat n. 3650 kumpikin. Olemme siis vähän alle tavoitteen. Työntekijän sosiaalimaksut ovat Suomessa niin suuria, että iso osa palkasta menee valtiolle eläkemaksuihin ja muuhun tarpeelliseen.
Milloin ja miten voin lahjoittaa?
Jos mahdollista, voit suorittaa maksun ennen jokaisen kuukauden 15. päivää. Lahjoituksen suuruuden päätät itse.
Tili: Maksun saaja: LFF rf. / Pöyhtärin tukiryhmä
Tilinro. 106530-223499 Viite: 13
Anna pankin hoitaa kuukausimaksusi— tee maksusopimus
Pankki maksaa automaattisesti tililtäsi sopimasi kuukausimaksun verran, kun nettipankissa rastitat tarpeellisen vaihtoehdon, tai kävelet pankkiin ja sanot ”Tämän verran kuukausittain tälle tilille” ja näytät tämän kirjeen.
Vesan tukiryhmä

Avioliitosta. Ihana kirjoitus

2011-02-10T11:01:00.000-08:00

Avioliitosta
Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken. Avioliiton oikea taito ja vahvin turva on siis se, että kukin oppii Jumalan sanan mukaan oikein arvostelemaan puolisoansa. Puolisohan on miehen ja vaimon kallein aarre ja kaunein koristus. Näin puolisoa pidetään kalliina ja rakkaana jumalallisena lahjana ja kalleutena. Vaikka nähtäisiin joku toinen, joka olisi omaa vaikka kauniimpikin, ajatellaan tähän tapaan: Olkoon hän kaunis, hän ei kuitenkaan ole kovin kaunis. Ja olkoon vaikka ihaninkin maailmassa, minulla on kuitenkin kodissani oma puolisoni, tämä on paljon kauniimpi koristus, jonka Jumala on antanut minulle ja sanallaan kaunistanut muita kauniimmaksi, vaikka hän vartaloltaan ei olisikaan ihana tai olisi muuten heikko.
Vaikka katselisin maailman kaikkia naisia, ei heissä ole yhtäkään, josta voisin iloisin omintunnoin kerskata niin kuin omastani näin: Tämän Jumala on lahjoittanut minulle ja antanut syliini. Tiedän, että hänelle ja kaikille enkeleille on hyvin mieluista, että uskollisesti rakastaen pysyn hänessä. Miksi siis hylkäisin näin kalliin jumalallisen lahjan ja mieltyisin toiseen, josta en löydä sellaista ihanaa aarretta?
Mannaa Jumalan lapsille. Martti Luther

Lisäys ystäväkirjeeseen

2010-12-11T02:00:00.000-08:00

LFF toiminnanjohtaja Torsten Lassfolk on tiedottanut LFF:n johtokunnan päätöksestä.
"LFF:n hallitus kokoontui 23.11. käsittelemään mm. kysymystä Venäjän lähetystyön uudesta tominnanjohtajasta. Aulis Tupeli on hoitanut tämän tehtävän nyt 10 vuotta vapaaehtoistyönä ja on jo alkuvuodesta ilmoittanut jäävänsä pois tehtävästä täytettyään 70 vuotta. Tehtävään on etsitty uutta henkilöä ja vihdoin on saatu henkilö kun Vesa Pöyhtäri on lupautunut tähän työhön.

Hallitus päätti että Vesa hoitaa Venäjän työn toiminnanjohtajan tehtävät vuoden 2011 alusta alkaen vt:nä, kunnes LFF:n vuosikokous on tehnyt lopullisen päätöksen asiasta. Tämä uusi tehtävä Vesalle, saa viedä enintään 50 % hänen työajastaan.
Hallitus toivoo että tukirengas edelleen tukisi Vesan työtä ja että saataisiin mahdollisesti vielä uusia tukijoita. Tämän takia olisi hyvää että asiasta kerrottaisiin Vesan ystäväkirjeessä tukirenkaalle.
Aulis voi antaa lisätietoja Venäjäntyöstä jos on tarvetta."

Vänbrev: Julhälsning

2010-12-06T04:06:00.000-08:00

“Meidän täytyy sekä lukea että pohtia kertomusta Jeesuksen syntymästä. Jos mietiskelymme ei yllä sydämeen asti, emme tajua sen suloisuutta emmekä ymmärrä, millaisen lohdutuksen tämä mietiskely ihmiskunnalle tuottaa. Sydämemme ei naura eikä iloitse. Niin kuin kastepisarat eivät ulotu maan pintaa syvemmälle, ei pelkkä mietiskelykään rauhoita sydäntä. Jumalan ylenpalttinen hyvyys kohtaa meidät tässä syntymäkertomuksessa niin runsaana, että jos sen ymmärtäisimme ja loppuun asti tajuaisimme, me puhkeaisimme ehtymättömää iloon. Tämän vuoksi pyhä Bernhard selitti, että tässä on kolme ihmettä: että Jumala on tässä lapsessa tullut ihmiseksi, että äiti on neitsyt, että Maria pystyi sydämessään uskomaan, että tämä salaisuus täyttyisi hänessä. Viimeksi mainittu ihme ei ole vähäisin näistä kolmesta. Neitseestä syntyminen on Jumalalle pikkuseikka; suurempi ihme on, että Jumala tulee ihmiseksi. Hämmästyttävintä kaikessa on kuitenkin tämän nuoren naisen osalle tullut tieto, että kaikkien neitojen joukosta juuri hänet eikä kukaan muu oli valittu tulemaan Jumalan äidiksi. Hän kysyikin enkeliltä: "Kuinka tämä voi tapahtua?", ja enkeli vastasi: "Maria, sinä kysyit minulta selaista, mihin en pysty vastaamaan, mutta Pyhä Henki tulee sinun päällesi ja Korkeimman voima varjoaa sinut, niin että et itse tiedä, miten se tapahtuu." Jos Maria ei olisi uskonut, ei ihmettä olisi voinut tapahtua. Hän piti kiinni enkelin sanasta, koska hänestä oli tullut uusi luomus. Sillä tavoin tulee meidänkin muuttua ja uudistua sydämessämme päivästä toiseen. Muuten Kristus on syntynyt turhaan. Näin sanoo profeetta: "Lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu" (Jes. 9:6). Tämä on meille vaikein kohta, ei niinkään se, että hän on neitsyestä syntynyt ja Jumalan poika, vaan se, että tämä Jumalan Poika kuuluu meillekin. Siinä meidän uskomme joutuu koetukselle. Mutta se joka niin tuntee, on muuttunut toiseksi. On todella ihmeellistä meidän silmissämme, että Jumala asetti pienen lapsen neitsyen syliin ja että koko meidän pelastuksemme on hänen varassaan. Ja tämä lapsi kuuluu koko ihmiskunnalle. Jumala ravitsee koko maailman tämän pienokaisen välityksellä, joka imee Marian rintaa. Tässä meidän tulee harjaantua joka päivä: muuttua Kristukseksi ja tulla ravituksi niin kuin hän. Silloin sydän täyttyy ilosta ja pystyy vahvana ja luottavaisena vastustamaan kaikkia hyökkäyksiä.”
Roland Bainton: Joulukirja. Martti Lutherin ajatuksia joulun sanomasta

Några glimtar från mitt arbete:

Från augustis slut och två månader framåt var jag nästan varje söndag borta från Uleåborg. Det kändes att jag hade för mycket resor. Därför beslöt jag att lite minska på resorna och lämnade också några “överlopps” resor bort. Resten av hösten har därför varit lite lugnare, fastän ännu har jag många resor.

I början av december kändes det att även Gud satte gränser för mitt resande. Det var frågan om höstens tredje resa till före detta Sovjetunionen. Vid tullen konstaterade funktionären “att ert visum är inte i skick”. Blev förvånad för vi hade ansökt om visum och även fått det. Men visumet var fel skrivet. Ingenting hjälpte. Jag fick skuts med med en man från Lappenranta till tågstationen, Där köpte jag biljett och hade en minut på mig att hinna till tåget som körde mot Tikkurila, och sedan nattåget till Uleåborg. Allt var planerat.

Nästa vår kommer jag att tillbringa mera av min tid i Uleåborgstrakten. Visst kommer jag även ännu att resa och hålla möten och Gudstjänster. Orsaken till detta är att mina arbetsuppgifter till en del kommer att ändra från och med i början av 2011. Jag har fått till uppgift att sköta LFF;s Rysslands missions sekreterar arbetet. Det blir mycket att sitta vid telefonen och även samtala genom skype. Kommer b.la. annat att ordna predikantresor 6 gånger i året till västra-Ingermanland, samt hålla kontakt till myndigheterna. Jag kommer även att delta i resorna. Jag har uppskattat att detta kommer att ta ungefär 20% av min arbetstid. Som mest kanske 50% av min arbetstid men detta är i Guds hand. Jag ber om förböner av er för denna uppgift, att Guds ords lag och evangeliums predikan skulle få ljuda även genom denna väckelserörelse i Ryssland och Ingermanlands kyrkor.

I Uleåborg fortsätter missionsgruppen att samlas varannan vecka. Nu samlas vi varannan torsdag och studerande samlas även torsdagarna varannan vecka kl. 18.00 i Toukomettinen. I Januari blir vi klara med katekesen och fortsätter med Jesu liknelser. Unga och barnfamiljerna kan även komma med i Jesu liknelsers förunderliga värld, som även är aktuella i vår tid. På kvällarna diskuterar vi mycket och söker i Bibeln. Undersöker Israels och mindra-Aasiens kartor och sjunger. Vi börjar alltid med kaffeservering. Vi kommer att även försöka hitta på program för barnen.

Guds frid och julglädje till er alla.
Jag tackar Gud för de gemensamma åren i evangeliets arbete. Må Gud ge sin välsignelse för det kommande året.

Vesa Pöyhtäri
LFF

___________________________________________________________
Om ekonomi
Medlemmarna i stödgruppen är nu ca. 200. Vårt syfte är att få ihop 4000-5000 euro i månad. Då lämnas även pengar för verksamheten. Arbetarens socialavgifterna är så höga i Finland att en stor del av lönen går till pensionsavgifter och annat nödvändigt.

På vilket sätt kan jag understöda?
Om det är möjligt kan du ge ditt bidrag före den 15. dagen varje månad. Storleken på bidraget bestämmer du själv.
Konto: LFF rf. / Vesa Pöyhtäri stödgrupp
Kontonr. 106530-223499 Referens: 13

Låt banken sköta ditt månadsbidrag - gör en betalningsförbindelse
Banken betalar automatiskt från ditt konto den överenskomna månads summan. Du kan antingen göra det genom internetbanken eller gå personligen till ditt bank-kontor och visa det här brevet med kontouppgifterna.
Vesas stödgrupp

Ystäväkirje: Joulutervehdys

2010-12-06T04:02:00.000-08:00

“Meidän täytyy sekä lukea että pohtia kertomusta Jeesuksen syntymästä. Jos mietiskelymme ei yllä sydämeen asti, emme tajua sen suloisuutta emmekä ymmärrä, millaisen lohdutuksen tämä mietiskely ihmiskunnalle tuottaa. Sydämemme ei naura eikä iloitse. Niin kuin kastepisarat eivät ulotu maan pintaa syvemmälle, ei pelkkä mietiskelykään rauhoita sydäntä. Jumalan ylenpalttinen hyvyys kohtaa meidät tässä syntymäkertomuksessa niin runsaana, että jos sen ymmärtäisimme ja loppuun asti tajuaisimme, me puhkeaisimme ehtymättömää iloon. Tämän vuoksi pyhä Bernhard selitti, että tässä on kolme ihmettä: että Jumala on tässä lapsessa tullut ihmiseksi, että äiti on neitsyt, että Maria pystyi sydämessään uskomaan, että tämä salaisuus täyttyisi hänessä. Viimeksi mainittu ihme ei ole vähäisin näistä kolmesta. Neitseestä syntyminen on Jumalalle pikkuseikka; suurempi ihme on, että Jumala tulee ihmiseksi. Hämmästyttävintä kaikessa on kuitenkin tämän nuoren naisen osalle tullut tieto, että kaikkien neitojen joukosta juuri hänet eikä kukaan muu oli valittu tulemaan Jumalan äidiksi. Hän kysyikin enkeliltä: "Kuinka tämä voi tapahtua?", ja enkeli vastasi: "Maria, sinä kysyit minulta selaista, mihin en pysty vastaamaan, mutta Pyhä Henki tulee sinun päällesi ja Korkeimman voima varjoaa sinut, niin että et itse tiedä, miten se tapahtuu." Jos Maria ei olisi uskonut, ei ihmettä olisi voinut tapahtua. Hän piti kiinni enkelin sanasta, koska hänestä oli tullut uusi luomus. Sillä tavoin tulee meidänkin muuttua ja uudistua sydämessämme päivästä toiseen. Muuten Kristus on syntynyt turhaan. Näin sanoo profeetta: "Lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu" (Jes. 9:6). Tämä on meille vaikein kohta, ei niinkään se, että hän on neitsyestä syntynyt ja Jumalan poika, vaan se, että tämä Jumalan Poika kuuluu meillekin. Siinä meidän uskomme joutuu koetukselle. Mutta se joka niin tuntee, on muuttunut toiseksi. On todella ihmeellistä meidän silmissämme, että Jumala asetti pienen lapsen neitsyen syliin ja että koko meidän pelastuksemme on hänen varassaan. Ja tämä lapsi kuuluu koko ihmiskunnalle. Jumala ravitsee koko maailman tämän pienokaisen välityksellä, joka imee Marian rintaa. Tässä meidän tulee harjaantua joka päivä: muuttua Kristukseksi ja tulla ravituksi niin kuin hän. Silloin sydän täyttyy ilosta ja pystyy vahvana ja luottavaisena vastustamaan kaikkia hyökkäyksiä.”
Roland Bainton: Joulukirja. Martti Lutherin ajatuksia joulun sanomasta

Kuulumisia työn saralta:
Elokuun lopusta kaksi kuukautta eteenpäin ei minua juuri näkynyt Oulussa sunnuntaisin. Kalenteriin oli tullut liikaakin reissuja. Tämän johdosta päätin vähentää reissaamista ja karsia “ylimääräisiä” menoja. Loppusyksy onkin ollut rauhallisempaa, vaikka vieläkin menoja riittää.

Joulukuun alussa tuntui siltä, että nyt Jumala asetteli rajoja reissaamiselle. Kyseessä oli kolmas matkani tänä syksynä entisen Neuvostoliiton alueelle. Rajalla, passintarkastuksessa virkailija ilmoitti, että “teillä ei ole viisumia”. Hämmästyin, koska olimme kyllä pyytäneet viisumitoimistolta viisumin ja saaneet sen. Mutta viisumi oli kirjoitettu väärin. Ei auttanut itku markkinoilla. Sain kyydin suomalaiselta mieheltä Lappeenrannan juna-asemalle, kävelin suoraan lipputoimistoon ja lipun ostamisen jälkeen minuutin päästä juna lähti kohti Tikkurilaa ja Oulua. Kaikki oli kuin suunniteltu.

Ensi keväänä vietän enemmän aikaa Oulussa, ja ihan tarkoituksella. Toki käyn pitämässä seuroja ja jumalanpalveluksia muuallakin, pitkin kevättä. Tämä johtuu siitä, että työkuvioni muuttuu vuoden 2011 alusta, kun saan vastuulleni LFF:n Venäjän työn sihteerin tehtävän. Työ tapahtuu melko paljon puhelimen, siis skypen, ääressä. Tehtävään kuuluu järjestää kuusi kertaa vuodessa saarnaajien vierailu Länsi-Inkeriin sekä pitää yhteyttä tarvittaviin viranomaisiin. Osallistun matkoille myös itse. Olen arvioinut, että työ vie minimissään 20 % työajastani. Maksimissaan se voisi viedä puolet ajastani tai vielä enemmän, mutta se on Jumalan käsissä. Pyydän tähän tehtävään esirukouksia kaikilta teiltä, että Jumalan sanan lain ja evankeliumin saarna saisi kuulua tämänkin herätysliikkeen kautta Venäjän maalla ja Inkerin kirkon työyhteydessä.

Oulussa lähetyspiiri jatkuu vuoroviikkoina Toukkarin opiskelijaillan kanssa. Nyt kokoonnumme lähetyspiiriin joka toinen torstai klo 18.00 Toukomettisiin. Tammikuussa saamme päätökseen katekismuksen ja jatkamme Jeesuksen vertauksilla. Nuoret ja lapsiperheet pääsevät mukaan Jeesuksen vertausten ihmeelliseen ja aina ajankoh-taiseen maailmaan. Illoissa keskustellaan paljon ja selataan Raamattua, tutkitaan Israelin ja Vähän-Aasian karttoja ja lauletaan. Aloitamme aina tukevilla kaffeilla. Iltoihin pyritään järjestämään pienille lapsille omaa ohjelmaa Raamattuhetken ajaksi, niin lapsiperheetkin pääsevät mukaan.

Jumalan rauhaa ja jouluiloa kaikille teille.
Kiitän Jumalaa yhteisestä vuodestamme evankeliumin työssä. Antakoon Kaikkivaltias siunauksensa tulevalle vuodelle.

Vesa Pöyhtäri
LFF

___________________________________________________________
Talousasiaa
Kannatusrenkaan tilanne on hyvä. Taloudellinen tavoitteemme on 4000-5000 euroa kuukaudessa, jolloin varaa jää myös toimintaan. Työntekijän sosiaalimaksut ovat Suomessa niin suuria, että iso osa palkasta menee valtiolle eläkemaksuihin ja muuhun tarpeelliseen.
Milloin ja miten voin lahjoittaa?
Jos mahdollista, voit suorittaa maksun ennen jokaisen kuukauden 15. päivää. Lahjoituksen suuruuden päätät itse.
Tili: Maksun saaja: LFF rf. / Pöyhtärin tukiryhmä
Tilinro. 106530-223499 Viite: 13
Anna pankin hoitaa kuukausimaksusi— tee maksusopimus
Pankki maksaa automaattisesti tililtäsi sopimasi kuukausimaksun verran, kun nettipankissa rastitat tarpeellisen vaihtoehdon, tai kävelet pankkiin ja sanot ”Tämän verran kuukausittain tälle tilille” ja näytät tämän kirjeen.
Vesan tukiryhmä

Lehdistökatsaus

2010-10-26T00:30:00.000-07:00

Aamulehti 26.10. Tampereen Hervannan kirkkoherraa vastaan kantelu homoteologian ja kirkon päättäjien arvostelemisesta.

En ole vielä lukenut khran saarnaa, mutta nyt on ilmapiiri se, että "kypsää", "fiksua" , "aikuista" käyttäytymistä on myötäillä seksuaalijutuisa median valtavirtaa. Raamattuteologisena perusteena on "tulkinnan" nostaminen suurimmaksi ohjeeksi. Tämä tarkoittaa, että Jumala ei osaa puhua Raamatussa suoraan ja yksiselitteisesti, vaan tarvitsee ihmisen tulkitsijaksi. Aikaisemmin ihmisen tehtävänä oli julistaa Jumalan tahto ja ilmoittaa se ihmisillä. Nyt tehtävänä on vain "tämän päivän tulkinta". Raamatun ikuisista totuuksista on tullut päivänpolitiikkaa. Samalla Jumalalta on viety kyky ilmaista itseään uskottavasti Raamatussa. Mielestäni tuollainen ajattelu on jumalanpilkkaa.

Varsinainen noteeraus oli päivän Kalevassa, jossa eräs teologi ilmoitti, ettei evl kirkko "ole taivaasta tipahtanut oikeassa olemisen organisaatio,..." Hänen mukaansa kirkossa ei kuulu lopullista totuutta, vaan (päiväkohtaisia) tulkintoja kussakin (vaihtuvassa) kontekstissa. Tästä asetelmasta hän johti sitten tämän homoviikon kontekstiin sopivan toiveen kirkon monimuotoisen seksuaalisuuden toteutumiseksi mm. transsukupuolisuuden kautta. Erikoista oli, että hän itse asettautui "oikeassa olijaksi" siinä, että ylhäältä käsin ilmoitti koko lehden lukijakunnalle, mikä on "tasapainoista ja aikuiista".

Tähän aikaan sopii tuollainen oraakkelimaisuus. Kirkko on tekemässä uutta jumalakuvaa, jossa Jumala on kreikkalaisen oraakkeli-instituution mukainen oraakkeli, joka antaa hämäriä ja viittauksenomaisia lausuntoja ja kuulija itse määrittelee totuuden sen mukaisesti kuin hänen kontekstinsa ohjaa.

Juutalaiskristillinen Jumalakuva ja ilmoituskäsitys ei hyväksynyt oraakkeli-instituutiota, saatikka sitten olisi itse alkanut oraakkeliksi. Kirkko pitäytyi Jumalan ilmoitukseen Raamatussa ja uskoi, että hän joka on luonut korvan, kuulee ja joka on luonut suun, osaa myös itse puhua. Ja osaapa kirjoittaakin! antoihan Jumala Moosekselle ensimmäiset laintaulut.

Ja muuten.. meidän kirkkomme vielä ainakin virallisesti pitää oikeana oppina Raamatusta johdettua, ei tulkittua, totuutta vanhurskauttamisesta jne. Ne on ilmaistu tunnustuskirjoissa. Me emme sano, että me opetamme näin, mutta opettakaa te toisella tavalla kontekstistanne riippuen, opin ei tarvitse olla kaikilla sama koska kaikki me vain tulkitsemme...

Olen iloinen, että vielä kirkkomme on tunnustuskirkko, ei tulkitsijakirkko. Vielä se sanoo, mikä on oikeasti totta. Tosin jotkut on jo päästäneet irti Raamatusta ja tunnustuksesta.

Että tällainen lehdistökatsaus..

Vänbrev 4/2010

2010-09-16T07:52:00.000-07:00

Att leva av evangeliet
Hösten är den tiden på året när skolorna börjar. Många första klassister har börjat sin långa skolgång. I nio år är man skolpliktig och sedan börjar yrkesskolan eller någon allmänbildande utbildning med sikte på något yrke eller universitet.

I nio år har man skolplikt. Under den tiden måste man lydigt gå till skolan varje morgon, fastän hur trött man än är. Man är skyldig att gå. Eleven kan ändå lämna hem och ta det lugnt - åtminstone en tid. Men efter en tid söker myndigheterna upp eleven och man måste fortsätta skolgången.

Guds dömande lag är lika som skolpliktens tid. Lagens skola kan ingen människa undkomma. Guds heliga vilja är uppenbarade för människan genom de tio bud orden. Den lagen är helig, rättfärdig och god. Den är given av Gud, Moses var endast en förmedlare i tjänare uppgiften.

Gud har givit sin lag för att hjälpa oss människor. Därför är lagen verkligen god. Den hjälper den enskilda människan däri att den häjdar ogärningsmannen att råna dig eller göra något annat ont mot dig. Eller att du eller jag gör något ont mot någon av våra medmänniskor. Den ger även råd till ett gudaktigt liv. Men det finns en sak som den inte ger. Frälsningen förmedlas inte genom lagen. Om lagens uppfyllande blandas ihop med frälsningen, så blir lagen för den människan till döds. Lagen dödar och för till ovisshet, frälsningen flyr allt längre bort, om människan försöker finna den genom lagen.

När vi kommit i ovisshet tvingar oss lagen att fly till Kristus. Kristus är den enda fristaden. Det finns inget annat ställe där lagens udd är bruten och hotad än hos Kristus. Varför? Därför att alla andra tillflyktsorter är antingen hedningsreligioner eller de ogudaktiga människors vishet. Där kan lagen döda utan hinder. Men Kristus är själve lagens givare, han har själv utarbetat dess krav och redan i himlen get den sin uppgift. Men Kristus kom själv ner, tog en människas skepnad, under sin egna rättfärdiga lag (Gal. 4:4-5). Han uppfyllde den fullkomligt och tog på sig vårt straff. Guds Sons blod rann för att fria dig och mig undan Guds dömande lag i evigheten.

Evangeliets skola är helt annorlunda än lagens skola. I evangeliet finns inga tvång. Där finns inga förtjänster. Där finns inga uppgiftsregister - “gör så, så får du leva”. I evangelie skolan tjänar Gud själv sina elever. Han ger bättringens nåd, han ger trons nåd, han har gett åt sin församling ordet och sakramenten, genom vilka han vill förmedla oss sina goda gåvor. I evangelie skolan söker vi inte förtjänster på så sätt, att när vi förtjänt något, försökt åtminstone lite, så kommer Gud och gör resten. Det skulle vara lagens skola. I det nya förbundet finns det nya principer.

Vår uppgift i denna skola är förundrarens del. Med tacksamhet får vi ta emot Guds gåvor och förundras, att så här stora syndare har han kommit för att frälsa. En sådan förundran ger oss kraft. Den tänder tacksägelse emot Gud. Paradisets del kommer till vår lott redan här på Jorden. Och sedan sker det ett under. Precis som i smyg, vi märker det inte ens själv. Vi lever av evangeliet, och på samma gång lyssnar vi med glädje till de tio Gudsbudorden, och nu är de inte längre endast en hotande fara, utan en kär väns vilja. Vi börjar uppfylla dess krav, genom att göra gott och tjäna våra medmänniskor. Vi märker det inte själv, vi håller oss själva som omöjliga och svaga kristna, men som i smyg gör Guds handlingar genom oss, som är “gjorda i Kristus” Inte längre genom lagen utan i Kristus, i frihet, glädje och frid.

Alla synder är förlåten. Det finns inget bättre! Då har man tid för de nödställda som finns runt omkring oss.

Guds frid! Vesa Pöyhtäri

Höstens uppgifter:
I slutet av augusti såg det ut som att det blir en lugn höst. Men som ett svar på tanken började telefonen ringa och kalendern fylldes på en kort tid. Måste än en gång förundra mig över Guds ledning!

Missionsresor på hösten: Två till Estland och två till Ryssland, Jaama
Besök i församlingar och bönehus
Predikokartan (saarnakartta)
Rauahan Sana tidningens skrivelser om urkyrkan
Ungdomskvällar
Missionsgruppen-kvällar
Katekesarbetet
Undervisningsmaterial till internet

Förbönslista:
För evl-kyrkan
För Rauhan sana och Rauhan sana tidningen
För Höstens missions resor
För barnen och ungdomarna
För hemmen och den kristna fostran
För ett förlåtande sinne emellan alla människor
För ungdomarna i Toukomettinens bönehus

Nyttiga länkar:
www.lff.fi ,
www.lyrs.fi.
www.vesapoyhtari/blogspot.com
Katekismuskoulu ja raamattuopetusta:
suomeksi www.slideshare.net/vpoyhtari
ruotsiksi www.slideshare.net/rogeruspetri
www.teolinst.fi
www.sley.fi/luther-koulu , http://www.sley.fi/node/3798
Raamattuhakuohjelmat: www.raamattu.uskonkirjat.net, www.biblegateway.com
kirkkohistoriaa: www.ccel.org/fathers.html
www.iclnet.org/pub/resources/text/wittenberg/wittenberg-home.html
luterilainen teologinen sanakirja: www.lcms.org/ca/www/cyclopedia/02/
Teinosen teologinen sanakirja: www.helsinki.fi/teol/pro/sanakirja/Prima.pdf

Ystäväkirje 4/2010

2010-09-09T02:00:00.000-07:00

Evankeliumista eläminen
Syksy on koulujen alkamisen aikaa. Moni ekaluokkalainen on aloittanut pitkän kouluttautumisensa. Yhdeksän vuotta kuluu valtion oppivelvollisuuden alla ja sen jälkeen alkavat ammattiin valmistavat tai yleissivistävät opinnot tähtäimenään joko työelämä tai jatkoopinnot yliopistossa.

Oppivelvollisuuden aika kestää yhdeksän vuotta. Sinä aikana on mentavä kuuliaisesti kouluun joka aamu, vaikka kuinka väsyttäisi tai ei haluttaisi. Mentävä vain on. Oppilas voi tosin jäädä makaamaan kotiin ja ottaa rennosti - ainakin hetken aikaa. Jonkun ajan kuluttua alkavat viranomaiset liikkua kodin ympärillä ja pian voi päästä kruunun kyydillä kouluun.

Jumalan tuomitseva laki on kuin tämä oppivelvollisuuden aika. Lain koulua ei voi yksikään ihminen välttää. Jumalan pyhä tehto on ilmoitettu ihmisille Mooseksen kautta kymmenessä käskyssä. Se laki on pyhä, vanhurskas ja hyvä. Sen on Jumala antanut, Mooseksella ei ollut lain välittämisessä kuin välittäjän, palvelijan tehtävä.

Jumala on antanut lakinsa auttamaan ihmistä. Siksi laki on todellakin hyvä laki. Se auttaa yksityistä ihmistä siinä, että se hillitsee pahantekijöitä ryöstämästä sinua tai tekemästä sinulle muuta pahaa. Ja sinua tekemästä muille pahaa. Se myös neuvoo sinua jumaliseen elämään. Mutta yhtä se ei sinulle anna. Pelastus ei välity lain kautta. Jos joku sotkee lain noudattamista pelastukseensa, hänelle laki tulee kuolemaksi. Laki kuolettaa ja vie epätoivoon, pelastus karkaa yhä kauemmas, jos yrität saavuttaa sitä lain avulla.

Viedessään meitä epätoivoon laki pakottaa meidät pakenemaan luotaan Kristuksen luokse. Kristus on ainoa oikea pakopaikka. Missään muualla ei ole lain terä taitettu ja uhka väistynyt kuin Kristuksen luona. Miksi näin? Siksi, että kaikki muut pakopaikat ovat joko pakanauskontoja tai jumalattomia ihmisten viisasteluja. Siellä laki saa surmata ilman estettä. Mutta Kristus on itse lain antaja, hän itse on laatinut sen vaatimukset ja asettanut sille tehtävän jo taivaassa. Kristus myös tuli alas, otti ihmisen muodon ja syntyi lain, oman vanhurskaan lakinsa, alaiseksi - lain kouluun (Gal. 4:4-5). Hän täytti sen viimeistä piirtoa myöden ja otti päälleen meidän ansaitseman rangaistuksen. Jumalan Pojan veri vuosi ettei sinun ja minun tarvitsisi joutua Jumalan lain tuomitsemaksi iankaikkisuudessa.

Evankeliumin koulu on ihan erilainen kuin lain koulu. Evankeliumissa ei ole pakkoa. Siinä ei ole ansioita. Siinä ei ole tehtäväluetteloita - “tee näin, niin saat elää”. Evankeliumin koulu on sellainen koulu, jossa Jumala palvelee oppilaitaan. Hän antaa parannuksen armon, hän antaa uskomisen armon, hän on antanut seurakuntansa hoitamaan sanaa ja sakramentteja, joiden kautta hän välittää meille tämän ihanan lahjan. Evankeliumin koulussa me emme siis hae ansioita niin, että sitten kun olemme ansioituneet, yrittäneet edes vähän, Jumala tulee ja tekee loput. Se olisi sitä lain koulua ja sen elämän periaatetta. Uudessa liitossa on uudet periaatteet.

Meidän oppimistehtävämme on tässä koulussa ihmettelijän osa. Kiitollisuudella saamme ottaa vastaan Jumalan lahjat ja ihmetellä, että näin suuria syntisiä hän on tullut pelastamaan. Tällainen ihmettely antaa meille voimia. Se sytyttää kiitoksen ja kiitollisuuden ja ylityksen Jumalaa kohtaan. Paratiisin tila palautuu jo täällä ajassa. Ja sitten tapahtuu ihme. Aivan kuin varkain, emme edes huomaa sitä. Me elämme evankeliumista, ja samalla kuulemme iloisesti kymmentä käskyä saarnattavan ja enää se ei olekaan pelkästään uhkaava vaara, vaan rakkaan ystävän tahto. Alamme täyttää sen vaatimuksia, tehdä hyvää ja palvella lähimmäisiämme. Emme sitä itse huomaa, pidämme itseämme mahdottomina ja heikkoina kristittyinä, mutta kuin varkain Jumala tekee meidän kanssamme tekoja , jotka “ovat tehdyt Kristuksessa”. Ei siis enää laissa vaan Kristuksessa, vapaudessa, ilossa ja rauhassa.

Kaikki synnit on anteeksi. Mikä voisi olla parempaa! Silloin on aikaa huomata lähimmäisenkin hätä.

Jumalan rauhaa! Vesa Pöyhtäri

Syksyn töitä:
Elokuun lopulla jälleen näytti, että tulee vähän rauhallisempi syksy. Kuin vastauksena ajatuksiin alkoi pian puhelin soida ja kalenteri täyttyi lyhyessä ajassa. Täytyy jälleen vain ihmetellä Jumalan johdatusta!

Lähestymatkojen syksy: kaksi matkaa Viroon ja kaksi Jaamaan.
Vierailut seurakunnissa ja rukoushuoneissa
Saarna Kartta
Rauhan Sana lehden kirjoitussarja varhaiskirkosta
Nuortenillat
Lähetyspiiri-illat
Katekismustyöskentely
Nettityöskentely

Esirukouslista:
-Evl-kirkon puolesta
-Rauhansanalaisuuden yhteyden puolesta.
-Rauhan Sana -lehti
-lähetystyön puolesta: tämän syksyn kaksi Viron matkaa ja kaksi Venäjän matkaa.
-Lasten ja nuorten puolesta
-kotien hengelllisen kasvatuksen puolesta
-anteeksiantavaa ja rakkaudessa vapaata mieltä kaikkien välille.
-Toukomettisen nuorten puolesta.

Hyödyllisiä linkkejä:
www.lff.fi ,
www.lyrs.fi.
www.vesapoyhtari/blogspot.com
Katekismuskoulu ja raamattuopetusta:
suomeksi www.slideshare.net/vpoyhtari
ruotsiksi www.slideshare.net/rogeruspetri
www.teolinst.fi
www.sley.fi/luther-koulu , http://www.sley.fi/node/3798
Raamattuhakuohjelmat: www.raamattu.uskonkirjat.net, www.biblegateway.com
kirkkohistoriaa: www.ccel.org/fathers.html
www.iclnet.org/pub/resources/text/wittenberg/wittenberg-home.html
luterilainen teologinen sanakirja: www.lcms.org/ca/www/cyclopedia/02/
Teinosen teologinen sanakirja: www.helsinki.fi/teol/pro/sanakirja/Prima.pdf

__________________________
Talousasiaa
Kannatusrenkaan jäseniä on nyt n. 200. Taloudellinen tavoitteemme on 4000-5000 euroa kuukaudessa, jolloin varaa jää myös toimintaan. Työntekijän sosiaalimaksut ovat Suomessa niin suuria, että iso osa palkasta menee valtiolle eläkemaksuihin ja muuhun tarpeelliseen.
Milloin ja miten voin lahjoittaa?
Jos mahdollista, voit suorittaa maksun ennen jokaisen kuukauden 15. päivää. Lahjoituksen suuruuden päätät itse.
Tili: Maksun saaja: LFF rf. / Pöyhtärin tukiryhmä
Tilinro. 106530-223499 Viite: 13
Anna pankin hoitaa kuukausimaksusi— tee maksusopimus
Pankki maksaa automaattisesti tililtäsi sopimasi kuukausimaksun verran, kun nettipankissa rastitat tarpeellisen vaihtoehdon, tai kävelet pankkiin ja sanot ”Tämän verran kuukausittain tälle tilille” ja näytät tämän kirjeen.
Vesan tukiryhmä

Kirkko-oikeusseminaarin nettisivut

2010-09-06T23:11:00.000-07:00

Lapin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta piti viime vuoden toukokuussa oikeustieteellisen seminaarin kirkko-oikeudesta. Puheenjohtaja Ilkka Saraviidan mukaan "Kirkon asemaa, tehtäviä ja oppia koskevat oikeudelliset sääntelyt ovat eurooppalaisten oikeusjärjestysten vanhimpia rakenteita. Katolisella kirkolla oli säädännäinen konstituutionsa jo kauan ennen kirjoitettuja valtiosääntöjä."

"Vuoden 2000 perustuslakiuudistuksen vaikutukset ulottuvat kirkko-oikeuteen. Suomalainen valtiosääntöajattelu tempaistiin vuoden 1919 hallitusmuodon kaudesta nykyaikaan äkkinäisesti. Osaltaan tämä johtui Euroopan integraatiokehityksestä. Suomen valtiosääntöjärjestelmä ja perusoikeusajattelu modernisoitiin. Valtiosääntökehitys Euroopassa voitiin kirjata esteittä perustuslakiin. Kirkon ja kirkko-oikeuden synkronointi tähän kehitykseen kohtaa väistämättömän rakenteellisen ongelman: kirkko on sidoksissa Raamattuun ja omaan tunnustukseensa." (Saraviita)

Koska kirkko-oikeutta ei ole Suomessa systemaattisesti tutkittu asiaan vaatimalla laajudella ja tieteellisellä pätevyydellä, ei ole ihme, että kirkko-oikeutta tulkitsevien näkökannat hajaantuvat niin laajalle. Hajonta ei näkynyt ainoastaan seminaarin alustuksissa. Kirkko-oikeuden "tutkiminen" on jäänyt paljolti tuomiokapitulien lakimiesasessorien oman harrastuneisuuden varaan. Heidän käsissään on ollut ohjata tuomiokapitulien ratkaisut kiistoihin, jotka ovat valtiollisen lainsäädännön ja kirkollisen lainsäädännön rajapinnalla. Onko osattu aina ottaa huomioon kirkko-oikeuden ylipositiivinen (Raamattu ja kirkon tunnustus) lähtökohta, jonka tulisi asettaa kirkolliset ratkaisut sen oman lainsäädännön valokeilaan. Jos ylipositiivinen lähtöökohdan merkitys ei saa sille laillisesti kuuluvaa asemaa, kokevat monet kirkon työtä tekevät etteivät päätökset nojaa itse asiassa ollenkaan kirkon omaan kirkkolakiin, vaan kirkon oikeutta ja päätöksiä ohjaa valtiollinen laki. Kirkkolakia ei tällöin ole, ikään kuin, edes olemassa. Kirkko tuomiokapituleissaan antaa omaa hengellistä työtään koskevia päätöksiä ja tuomioita, mutta ei perustele ja nojaa niitä sen omaan lakikirjaan kuin muodollisesti. Erikoista tämä on siinäkin suhteessa, että valtiovalta on nimenomaan hyväksynyt kirkolle sen aseman ja oikeuden omaan kirkkolakiin. Myös sen ylipositiivisen lähtökohdan. Miksi sitä sitten ei käytetä?

Olisi liian helppo osoittaa syyttävä sormi kirkon lakimiestasolle. Ajattelen kuitenkin, että ongelma on suurempi kuin siinä, miten lakia on käytännössä tulkittu ja käytetty tuomiokapituleissa. Kirkko on itse jättänyt liian vahälle huomiolle kirkko-oikeuden tutkimuksen. Teologinen tiedekunta on tehnyt sitä vain pintaa raapaisten, eikä kirkolla itsellään ole ollut voimavaroja panostaa tutkimukseen.

Oikeustieteellinen seminaari kirkkolain eritysiluonteesta on enemmän kuin tervetullut. Uskon, että tällaiset seminaarit voivat palvella kirkkoa ja sen virkamiehiä. Pääset lukemaan tekstejä Edilex Teeman sivuilta TÄSTÄ. Pyydän kiinnittää huomiota professori Saraviidan johdantoon.

Kristuksen veri, VIDEO

2010-09-01T04:48:00.000-07:00

Kristuksen veri sanassa ja sakramenteissa. Saarna Himangan suvijuhlilla 2010. Klikkaa TÄSTÄ.

Kristus i hjärtat - med sina gåvor

2010-08-25T23:20:00.000-07:00

Kristi kyrkan har genom 2000 år lärt vid sidan av ord också genom bild och konstverk. Vi har fått se mycket statyer, väggritningar av kors, fisk och apostlar. Också i bönehus har vi konst som lär oss.

Ovan har jag skapat en bild som berättar oss om Hjärtans Kristus och hans gåvor. Bilden berättar om en kristlig budskap om Kristus, som inte kan vara isolerat från sina gåvor, utan han är alltid och allstans med sina gåvor. Vi har hört talas om Kristus i centrum-teologi. Det är helt riktigt. Men om vi tappar bort hans gåvor det är inte mera samma Kristus som Bibeln och apostlarna vittnar om utan den är någon annan Jesus.

I bilden visas också var är adiaphoras plats. De skall inte vara in i hjärtat. Vad är adiafora? Med adiafora menar man alla saker som kristna lär, men som är inte instiftat i Bibelen med klara ord och befallning. Därför att det finns inte i Bibeln, har den inte plats i hjärtan heller. Nå, skall vi kasta adiaphora helt ut då? Nej, inte så. Många adiafora saker kan vara viktiga i en viss kultur och viss tidpunkt. Man kan lära av dem och man kan följa dem. Men ytterst viktigt är att man predikar inte en ediafora-sak in till kristnas hjärta och samvete.

Katekes-skola på svenska

2010-07-21T00:37:00.001-07:00

Broder Roger Petterson har översatt katekes-skolans trosartiklar. Vad tror vi och varför? Vad Kristus har gjort för oss? Vad är den Helige Andens uppgift osv.?
Du hittar alla katekestimmar från linken nedan. I SlideShare.net i ROger Pettersons sidor under linken "presentationer".

Jesus guds son

View more presentations from Roger Pettersson.

Suvijuhlat Himangalla

2010-07-15T11:27:00.000-07:00

Seuraavana viikonloppuna on suomenkielisen rauhansanalaisuuden päätapahtuma, Suvijuhlat. Juhlien ohjelman löydät lyrs.fi sivustolta.

On mukava mennä tapaamaan tuttuja, ja tekemään myös uusia tuttavuuksia. Seurojen pääasia on tietysti lyhentämättömän Jumalan sanan saarnaaminen. Mutta sen ohella on se "seurustelun sakramentti" myös tärkeä.

Tullaan seuroihin rukoillen. Seuroihin valmistaudutaan jo kotona, kun pyydetään Taivaan Isältä avoimia korvia ja kätkevää sydäntä. Ja samalla voi myös puhujille pyytää viisautta ankkuroitua Jumalan ilmoitukseen Raamatussa. Emmehän me mene kuulemaan puhujia, maallikkoveljiä ja pappeja, vaan kuulemaan Jumalan ääntä hänen sanassaan.

Larsmon seurat

2010-07-12T15:06:00.000-07:00

Larsmon seuroihin päästiin tänäkin vuonna. Oli hyvä olla kuulemassa Jumalan sanaa ihan sellaisessa perusmuodossa. Ja lauantai-iltana ehtoolliskirkossa. Ehkä talven jälkeen tarvittiin tällaiset rauhalliset seurat, joissa Jumala sai hoitaa sanallaan.

Talkoolaisia tarvittiin tosi paljon, mutta sen homman nämä ihmiset osaavat. Kaikki ottavat vastuunsa ja ovat käytettävissä, mihin vain talkookutsu tulee ja oma tilanne sen sallii. Oli hauska seurata pikkulapsia, kuinka he innokkaasti tekivät talkootöitä, kuten siitä kiiitospuheessa seurojen päättyessä mainittiin. Taivaallinen Isä varmasti hymyilee kun katsoo innokkaita touhuja seuroissa.

Lapsillamme oli kavereita melkein kaikilla, vain nuorempi poikamme oli pitkästynyt lauantaina, kun kaverit ei olleet tulleet Oulusta saakka. No, sunnuntaina he sitten tulivat ja hänkin sai juosta ja touhuta pitkin seura-aluetta.

Eihän tuollaisissa issoissa seuroissa ainakaan lapsiperheet voi juurikaan keskittyä sanan kuuloon. Kyllä se ulkona oleminen ja koko päivän kestävät seurat merkitsevät sitä, että paljon kuunnellaan vain toisella korvalla. Toinen korva on varattu lapsille ja monille pitkäaikaisille ja uudemmille tuttavuuksille. Seurustelun sakramentti onkin yksi niit isojen seurojen anteja, ja tärkeä sekin sanan ohella.

Kiitos seuroista larsmolaisille, ja taivaan Isälle

Minäkin hyväksyin naispappeuden (aikaisemmin)

2010-07-07T02:24:00.000-07:00

Kerronpa hieman itsestäni ja kehityksestäni tällä "taistelukentällä", jonka kirkolliskokous 1986 asetti jokaisen kristityn eteen. Tätä taistelukenttää ei ole vielä Jumalan toimesta poistettu, joiten joudumme vielä jatkamaan tässäkin kohdin. Samalla kun jatkamme ensimmäistä käskyä viedä evankeliumi kaikkeen maailmaan...

Naispappeudesta ei keskusteltu aktiivisesti Rovaniemellä vanhempien eikä nuorten parissa. Kysymys ei ollut silloin esillä, kun vietin nuoruusvuosia. Vuodet 1985-87 kesään olin ulkomailla. Vuoden 1986-87 vietin Israelissa monenelaisissa tehtävissä, kibbutsissa, lähetyskeskuksessa sekä Eilatissa rakennustöissä. Ulkiomaille ei kuulunut juurikaan kaikuja kotimaassa käytävästä taistelusta. Olin vain vanhan tavan ja perinteen mukana naispappeutta vastaan, jos sitä minulta kysyttiin. En juurikaan osannut perustella asiaa en Raamatullisesta enkö liioin kristinopin kannalta. Muistan kun lähetyskeskuksen työntekijä Heikki Nurminen kysyi minulta kantaani tähän kysymykseen. Vastasin hänelle suunnilleen näin että toimin niin, että jos naispappi kävelee kirkkoon minä kävelen ulos. Sen kummemmin en asiaa ajatellut enkä vaivannut sillä mieltäni. Israelissa asia ei ollut millään tavalla ajankohtainen.

Kesällä 1987 tulin Suomeen ja syksyllä aloitin teologian opiskelun. Suomessa asia oli enemmän esillä, mutta kiivaimmat laineet oli jo laskeneet, koska oli kulunut jo vuosi naispappeuden hyväksymisestä. Ystäväpiirissäni ei tästä asiasta juurikaan keskusteltu. Haistelin kirkollista ilmaa ja lueskelin lehtiä sen kummemmin vielä ajattelematta asiaa. Ympäristö, yleinen mielipide ja lehdistö vaikutti minuun niin, että aloin jo mielessäni taipua hyväksymään naispappeuden. Kirkkohan oli sen "raamatullisesti" tutkinut ja hyväksynyt. Eihän tällaisesta "vähäisestä asiasta" kannattanut taittaa peistä, ja sitäpaitsi olin nähnyt paljon viisaita ja taitavia kristittyjä naisia erilaisissa tehtävissä. Naispappeja ei tuolloin vielä ollut, koska ensimmäiset naispapit vihittiin vuonna 1988. Mielessäni olin jo hyväksynyt tosiasian ja taipunut hyväksymään naispappeuden. Samalla opiskelin teologiaa ensimmäistä vuottani.

Eräänä päivänä jonotin jälleen kerran teologisen tiedekunnan ruokalassa ruokaa ja juttelin jonossa olevien opiskelijatovereiden kanssa. Takanani seisoi opiskelija, vähän itseäni vanhempi, jota en tuntenut enkä vieläkään harmikseni muista, kuka hän oli. Hän kysyi minulta kantaani naispappeuteen. Vastasin suunnilleen siten, että koska asia on nyt kirkossa hvyäksytty niin kyllä se varmasti on ihan oikein, kyllä minä sen hyväksyn. En muista tarkkaan opiskelijan repliikkiä, mutta suunnilleen näin se kuului: "Raamattu sen kuitenkin kieltää" tai "Vahinko vain, mutta Raamattu on siitä eri mieltä". Enempää hän ei sanonut, ja jatkoimme jonotusta. Opiskelija ei ollut hyökkäävä, eikä tuputtanut asiaansa. Hän vain totesi asian siten, että se haastoi minut tutkimaan asiaa Raamatun kannalta. Hä sanoi mielipiteensä siten, että huomasin hänet Raamattu-uskovaiseksi. Se kosketti sydäntäni. Tunsin siinä hetkessä, että kun itse olin hyväksynyt asian, olin tehnyt sen kysymättä Jumalan sanan kantaa luottaen sokeasti kirkon auktoriteettiin. Tunsin itseni pieneksi tuossa hetkessä - tuntui, kuin olisin tullut paljastetuksi Jumalan edessä.

Kuinka merkittävä voikaan olla pieni todistus ja tunnustus. Tuo opiskelija ei varmasti ymmärtänyt hänen sanojensa vaikutusta ja voimaa, mutta minut se pani tutkimaan itseäni. Pian aloin perehtymään naispappeuskysymykseen ja luin aiheesta puolesta ja vastaan. Tahdoin tehdä niin kuin tuo opiskelija - annoin etusijan Jumalan omalle sanalle. Hakeuduin sellaisten opiskeijoiden seuraan, joille Raamattu oli yksiselitteisesti Jumalan ilmoitus, ja jotka elivät sen todeksi omassa elämässään. Sellaisia opiskeijoita oli tuolloin vielä paljon tiedekunnassa. tutkimme Raamattua ja katsoimme mitä se sanoi eri kysymysksistä. Emme keeskustellet vain naispappeudesta vaan kaikki ajankohtaiset sekä kristinopin kysymykset olivat keskusteluissa pinnalla. Nautin näistä keskusteluista suunnattomasti. Emme aina olleet samaa mieltäkaikista asioista, mutta meitä yhdisti Jumalan sanan kunnioitus Jumalna selvänä ilmoituksena syntisille ihmisilapsille. Keskusteluissa oli näin yhteinen perusta.

Vähitellen, oikeastaan omasta mielestäni melko nopeasti, ymmärsin koko pappeuskysymyksen perusluonteen. Ei ollut kysymys vain naisten pääsystä pappisvirkaan, vaan sen takana oli vielä suurempi kysymys, joka oli tarkoitus tuon kysymyksen avulla murtaa, nimittäin kysymys Raamatun auktoriteetista. Olin omassa elämässäni nähnyt, miten ihminen joutuu tuuliajolle, jos hän luottaa inhimillisiin auktoriteetteihin (minun tapauksessani kirkollinen johto ja päätöksenteko) Jumalan sanan sijasta. Sain Jumalalta armon, näin sen ymmärrän, palata harharetkeltäni ja sain avoimin mielin tunnustaa psalmistan sanoin, "Sinun sanasi on minulle lamppu, ja valkeus minun teilläni."

Tuuliajolle joutuminen on pelottavaa ja vaarallista. Tuulet vievät minne tahtovat. Jo 80-luvulla varoitettiin kirkkoa sen ottamasta suunnasta. Sanottiin, että kun jalat irroitetaan Jumalan sanan kalliolta naispappeuskysymyksessä yhteiskunnan painostuksesta, niin seuraavaksi tulee listalle homokysymys. Kirkolliset johtajat vakuuttivat kuorossa, että mitään sellaista ei tule tapahtumaan. Nyt me tiedämme asian paremmin. Eikä tuuliajo pääty tähän, vaan seuraavat karikot on jo tulleet törmätyksi, kun Helsingin tuomiokapituli hyväksyi neitseestäsyntymisen kieltämiseen kehoittamisen saarnatuolista. Tällaista taustaa vasten ymmärtää hyvin Jumalan sanat "Joka vähimmässä on uskollinen, on paljossakin uskollinen, ja joka vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä." "Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin." (Jaak. 2:10) "Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa." (Matt. 5:19). Voimme antaa myös paratiisin lankeemuksen ohjata käsitystämme Jumalan thdon rikkomisesta. Siellähän käsky oli vain olla syömättä tietystä puusta. Tekona vähäinen, mutta tekoon sisältyi varsinainen jäävuori: Jumalan sanan hylkääminen tarkoittaa Jumalan majesteetin kieltäminen ja pilkkaa.

En koskaan pääse yli naispappeuskysymyksen vakavuudesta lukiessani koko Raamatun ilmoituksen ja antaessani sen ohjata itseäni. Herra kehottaa Paavalin kautta "järjestykseen" seurakunnassa, jossa karismaattiset ja profetoivat puhujat olivat astuneet asetetun järjestyksen yli ja alkaneet opettaa seurakuntaa "epäjärjestyksessä". Jumala on tasapuolinen, eivät myöskään miehet saa puhua omin lupinensa seurakunnassa. Paavali kielsi tällaisen ja liitti käskyyn myös kiellon naisten asettumisesta opettajiksi eli "puhumaan" seurakunnan kokouksessa. Seurakunnassa oli monenlaista puhumista, kaikkea ei ollut kielletty (1 Kor. 11:5). Paavali kieltää naisilta sellaisen "puhumisen" jota nainen pyrki tekemään sellaisesta asemasta käsin, jossa hän olisi astunut ulos "alamaisuudestaan" miehelleen. Lopuksi Paavali vahvistaa käskynsä viittaamalla, että tässä ei ole kysymys hänen mielipiteestään, vaan hän välittää heille "Herran käskyn" tästä aiheesta ja jota noudatetaan kaikkialla muuallakin. Jos joku yrittää ohittaa tämän käskyn vedoten profeetan asemaansa tai "hengellisyyteensä" joutuu olemaan eri meiltä Herran käskyä vastaan: Tällaisia opettajia ei tunnusteta. (LUE AIHEESTA LISÄÄ TÄSTÄ) (Papeille tämä on kova sana, mutta se on Raamatussa)

Kaikessa yksinkertaisuudessaa Korinttilaiskirjeen kohta tarkoittaa, että seurakunnassa on (jumalanpalvelus)järjestys, josta huolehtivat paimeniksi kutsutut ja asetetut miehet. Profeettojenkin oli suostuttava tähän järjestykseen. Toiseksi seurakunnassa on asetus, mistä täytyy huolehtia edellisen lisäksi ja joka liittyy kristilliseen ihmiskuvaan. Tähän kuului naisten alamaisuus miehilleen myös seurakunnan jumalanpalveluksessa. Tämä kysymys liittyi helleenisen maailman naisemansipaatioon, "uuden naisen" ihanteeseen, jossa "uusi nainen" oli vapauttanut itsensä alamaisuudesta miehelleen. Tämä ajatus oli syntynyt kreikkalaisen kulttuurin piirissä ja jolla oli kiinnekohta pakanallisessa gnostilaisessa opissa. (Samaan aihepiiriin liittyvät myös Timoteuskirjeet).

Herran käskyn tähden en voi hyväksyä naispappeutta, kuten en myöskaan paimenvirkaa virkaan kutsumattomille miehille. Tässä olemme raamatullisesti "tasa-arvoisia".

Jatketaan Herran kanssa hyvällä mielellä

Vesa

Toukomettiset evankeliumijuhlilla Kälviällä

2010-07-01T00:48:00.000-07:00

Yhteistyötä yli herätysliikerajojen – Toukomettiset ja Kokkolan evankelinen kuoro konsertoivat yhdessä perjantaina

Perjantaina 2.7. klo 20.15 alkaa Kälviän kirkossa kahden kuoron, Toukomettisten ja Kokkolan Evankelisen kuoron, konsertti, jossa yhdessä laulettavan osuuden lisäksi kuulee kummankin kuoron omaa ohjelmistoa. Toukomettiset edustaa lestadiolaista Rauhan Sanaa, Kokkolan evankelinen kuoro taas evankelisuutta.
Toukomettiset ja Kokkolan evankelinen kuoro ovat aikaisemmin konsertoineet Himangan kirkossa kanttori Annukka Rannankarin kutsusta. Silloin ja nyt kaikkien yhteisenä ajatuksena on rajoja ylittävä yhteistyö saman Jumalan lapsina.

(SLEY:n sivuilta)

Lutherin elämä

2010-06-30T10:33:00.000-07:00

Video Lutherista

Karismaattisuuden harhat

2010-06-29T05:44:00.000-07:00

Risto Soramies luterilainen pappi ja pitkän linjan lähetystyöntekijä. Hän on erityisesti perehtynyt karismaattisen liikkeen perusopetukseen. Soramies on työskennellyt myös Suomen Teologisessa Instituutissa. Kirjoitus on julkaistu Perusta-lehdessä 2001 (?).

”SE JYRÄÄ MEITIN”
(Tuntematon Sotilas)
Huomioita karismaattisen liikkeen vaikutuksesta

Miten on mahdollista, että kun kirkot täyttävä suomalainen saarnaaja kertoo, että hänen kokouksissaan on ilmestynyt kultahippuja ihmisten iholle ja kirkon lattialle, hänet otetaan vakavasti? Miten on mahdollista, että kun Rodney Howard-Brown opettaa Raamattu kädessään aivan Raamatun vastaisia ja puhuu muutenkin sellaista palturia, jonka jokainen kuulija voi tietää palturiksi, ei yleisössä olleet pari sataa pastoria huomaa asiassa mitään epäilyttävää, vaan seuraavat hänen kutsuaan esiintymislavalle, missä hän sitten kaataa pastorit puhaltamalla tai huutamalla heille ”Fire!”? Miksi ei koko yleisö protestoi ja pilkkaa moista huijaria? Miten on mahdollista, että kun Benny Hinn mainostaa Jeesuksen ilmestyvän fyysisesti hänen rinnalleen esiintymislavalle ”lähikuukausina”, hänet kuitenkin kutsutaan Helsingin jäähalliin puhumaan? Miten on mahdollista, että jos arvostelee kiljumista, hekotusta, ryömimistä, kasoissa makaamista ja ”juopumista”, saa varoituksia Pyhän Hengen murehduttamisesta? Miksi ei huuhaata tunneta huuhaaksi, vaan luullaan Pyhän Hengen työksi, Hengen, jota Jeesus kutsui Totuuden Hengeksi? Miten tähän on voitu tulla? Olen yrittänyt selvittää tätä itselleni ja joskus toisillekin. Tässä joitakin ajatuksia yritysteni hedelminä.
Karismaattisen liikkeen pääharha
Olen tullut vakaumukseen, että syynä on karismaattisuuden ytimessä oleva harha, painopisteen siirtymä koko kristillisyydennäkemyksessä. Tämä harha on vähitellen vallannut kristillisessä kentässä alaa niidenkin keskuudessa, jotka eivät lue itseään karismaattiseen liikkeeseen. Karismaattisen liikkeen tietyt perusopetukset ovat tulleet vähitellen herätyskristillisen kansan yhteiseksi omaisuudeksi, varsinkin siellä, missä ei kuuluta hengellisesti vakiintuneeseen yhteisöön.
Viime vuosisadan alussa syntynyt helluntailaisliike yhdisti useita teologisia suuntia. Sen opin olemuksen voisi ilmaista kuitenkin yksinkertaisesti: se uskoi Pyhän Hengen varsinaisen työn ilmenevän yksilön ja seurakunnan elämässä ennen kaikkea näkyvinä merkkeinä ja ihmeenomaisina ”armolahjoina”. Uskottiin lisäksi, että Pyhä Henki palautti alkukirkon voiman viimeisten päivien kristityille. Helluntailaiset historioitsijat Burgess ja McGee esittävät asian juuri tähän tapaan laajassa teoksessaan ”Dictionary of Pentacostal and Charismatic Movements” (9. painos, Grand Rapids, 1996) . Juuri tässä on helluntailaisuuden ja karismaattisuuden yhteinen tekijä ja niiden harha. Harha ei näytä kovin dramaattiselta, mutta se on tehokkaasti vienyt alaa siltä Pyhän Hengen työn ymmärrykseltä, jonka tunnemme Jeesuksen omista sanoista esimerkiksi Johanneksen evankeliumin 16. luvussa: ”Hän kirkastaa minut…” Hengen työtä ei enää assosioida evankeliumiin syntisen vanhurskauttamisesta.
Pitkä kehitys
Helluntailaisuus kulki pitkään omia teitään, kunnes siitä ja sen rinnalle syntyi ns. karismaattinen liike n. 1960. Kysymyksessä on kaikesta erilaisuudesta huolimatta sama liike, kuten liikkeen sisälläkin yleensä ajatellaan. Liikkeen kehityksessä 1900-luvun alusta meidän päiviimme voi nähdä kolme trendiä, jotka ovat vaikuttaneet vaihtelevasti, mutta jatkuvasti karismaattisuuden esiintymiseen:
1. Oletetusta Hengen työstä todistavien ilmiöiden, manifestaatioiden voimistuminen.
2. Liikkeen ”hovikelpoistuminen”
3. Jumalan Sanan korrektiivi
Ensimmäinen trendi koskee erityisesti paria viimevuosikymmentä. Jo ns. Azusa-kadun herätyksessä Los Angelesissa (1906), mistä helluntailaisuuden katsotaan alkaneen, oli hyvin voimakkaita ”manifestaatioita”. Kuitenkin kymmenien vuosien vaisumpien aikojen jälkeen on manifestaatioiden normitaso, se mitä pidetään hyväksyttävänä ja tavoittelemisen arvoisena, tullut 1960-luvulta lähtien vähitellen hurjemmaksi. Tyypillistä on Toronton liikkeen johtavan pastorin John Arnottin toteamus muutaman vuoden takaa: ”Jos olisimme vuosi sitten nähneet tällaisia ilmiöitä kuin nyt, tiedän, että olisin pannut niille silloin lopun.”
Alkuvuosikymmeninä helluntailaisuus/karismaattinen liike kuului kristikunnan omituisuuksiin ja pysyi melko lailla omana, rajattuna ryhmänään. Muissa kirkkokunnissa vieroksuttiin ja jopa halveksittiin helluntailaisuuden ”hihhulimaista” menoa. Mutta 1960-luvulta lähtien karismaattinen liike sai uudenlaista arvostusta, kun sitä alkoivat edistää jotkut ”kunnioitettujen” kirkkokuntien teologit. Se on sittemmin levinnyt melkein kaikkiin kirkkokuntiin ja tullut todellakin hovikelpoiseksi. Kielillä puhuminen ja muut ns. karismat olivat melkeinpä jo hienoja. Helluntailaisuus oli aivan kuin kesytetty ja siistitty sopimaan muihinkin kirkkokuntiin.
Koko kehityksen ajan on karismaattisessa liikkeessä tietenkin luettu Raamattua, joten Jumalan Sana on vaikuttanut korrektiivina myös sen keskuudessa, kuten kristillisyydessä muutenkin. Siksipä liikkeen sisällä on tapahtunut ääri-ilmiöiden kritiikkiä ja torjumista. Suomessakin helluntailaisuus on varsin kunnioitettavasti kritisoinut ns. restauraatio-teologiaa, torontolaisuutta ja ylistysliikettä. Tämä on tehty tavalla, joka ei tunnu olevan luterilaisille tahoille mahdollista.
Karismaattisen ajattelun hiljainen leviäminen liikkeen ulkopuolelle
Karismaattisen liikkeen lähtökohta on siis yllä mainitsemani erehdys Pyhän Hengen työn varsinaisesta painopisteestä. Uskotaan, että missä Hän toimii, tapahtuu jotain ulkonaisestikin ihmeellistä. Jollei tapahdu, pidetään yksityisen kristityn ja seurakunnan uskoa vajavaisena, se ei ole ”Hengellä täytettyä”. Raamatullisesti katsoen ja esim. luterilaisittain ymmärtäen Pyhän Hengen työ tapahtuu ennen kaikkea lain ja evankeliumin saarnan ja sakramenttien puitteissa ja sen ”tulos” on syntisten kääntyminen synneistään, usko Kristukseen ja siten syntien anteeksisaamiseen, uskossa pysyminen, kiusauksissa kestäminen, ristin kantaminen. Pyhän Hengen työn keskipiste on Ristiinnaulitun Kristuksen kirkastaminen ja varsinainen ihme on, että Aadamin lapsi alkaa uskoa Kristukseen. Kristuksen ristiä ei karismaattisuudessa tietenkään kielletä, mutta sitä pidetään joko itsestäänselvyytenä tai vain edellytyksenä todellisempaan, hengellisempään kristillisyyteen. Evankelinen usko, jonka sisältö on syntien anteeksisaaminen, lahjavanhurskaus ja jokapäiväinen kilvoittelu ristin alla, kuuluu tällaisen karismaattisuuden koordinaatistossa hengellisen elämän alkeisiin, joista on päästävä pidemmälle.
Karismaattisen liikkeen peruserehdyksen vaikutus on, että yhä suuremmat joukot on saatu uskomaan, että todellinen, tavoiteltava kristillisyys on kokemusta ihmeistä ja merkeistä. Tämä näkyy niissäkin kristillisissä piireissä, joissa itse olen kotona. Yleistä on esimerkiksi, että Pyhän Hengen toiminnalla ymmärretään ilman muuta ns. karismaattisia ilmiöitä. Kysymykseen ”Esiintyykö teillä Pyhän Hengen työtä?” ei odoteta vastausta: ”Kyllä, meillä ihmiset uskovat syntinsä anteeksi.” Ajatus menee ilman muuta ”armolahjoihin”, kokemuksiin ja ilmiöihin. Näin on syntynyt ilmapiiri, jossa mielellään otetaan vastaan Pyhän Hengen työnä kaikkea, mikä tuntuu voimakkaasti ja on ihmeenomaista tai dramaattista. Nyt hurjimmatkin ilmiöt, joita vielä 1960-luvun fiksut karismaatikot eivät olisi voineet kuvitellakaan hyväksyvänsä, otetaan villillä innolla vastaan kristikunnan joka suunnalla. Ei enää kysytä, mitä Raamattu sanoo. Korkeintaan haetaan jonkinlaista, edes ohutta raamatullista perustetta kaatumisille, karjumisille, röhkimisille jne. Luterilaisetkin ovat kaatuneet jo pitkään. Suuri osa aktiivista kristikansaa mieltää Pyhän Hengen työn juuri tällaisina ilmiöinä. Katumusta ei tarvita, kunhan vain kaadutaan. Parannusta ei vaadita, kunhan vain parannutaan. Oikean opin ei ole väliä, kunhan vain tunnetaan ihania tunteita ja ”voimaa”.
Selvennykseksi:
Raamatullinen kristinusko on sanan varsinaisessa mielessä tietenkin karismaattista, sillä niin uskomme kuin leiviskämme ja eri kykymme, kuin näitä edeltävä Sana ja sen saarna, sakramentit ja seurakunta ovat varsinaisia karismoja, Jeesuksesta Kristuksesta ja Pyhästä Hengestä puhumattakaan. Pidän myös pikkukarismoja (oma termini) mahdollisina (nimittäin kykyä parantaa sairaita ja puhua kielillä, profetoida jne.). Jotkut paljon arvostamat ystäväni harjoittavat niitä ja ovat saaneet niistä siunausta. Rukoilen itsekin Jumalalta parantumista, jos joku läheiseni on tai itse olen sairas. Useimmiten Jumala on antanut konkreettisen vastauksen, joskin se on yleensä merkinnyt käymistä lääkekaapilla tai lääkärillä ja vuodelepoa ja joskus jopa leikkausta. Joskus olemme saaneet myös ”pikavastauksia”. Onnellinen olen ollut molemmista. Mutta olen ollut läheisten hautajaisissakin. Minulla on myös uskonystäviä, jotka pitävät näitä popularisoituja karismoja vain apostolien aikaan kuuluvina. Kummankaan asenteen suhteen minulla ei ole vaikeuksia: pysykööt uskossaan, kunhan uskovat Ristiinnaulittuun ja kunhan eivät anna kysymykselle ”karismoista” keskeistä sijaa.
Miten suhtautua?
Karismaattisen liikehdinnän paikallisiin ilmiöihin (Toronto, Brompton, Pensacola, Nokia jne.) voi suhtautua eri tavoin. Niitä voi verrata omankin kirkkohistoriamme herätyksiin, joihin on liittynyt kummallisuuksia ja epäkypsää toimintaa ja opetusta, vaikka ydin on ollut oikea, kuten ajan myötä on osoittautunut. On totta, että monet omatkin ”todistukseni” ja hengelliset puheeni 1960-luvulta herättäisivät tänään hilpeyttä tai kauhistusta, riippuen siitä miten vakavasti niihin suhtaudun. Rauhallinen pitkämielisyys, esirukous ja veljellinen ja isällinen tuki ovat tietenkin kultaa. Näin arvioi esim. ystäväni ja työtoverini Eero Junkkaala Nokian liikehdintää Uudessa Tiessä nro 23/01.
Karismaattisia herätyksiä voi tarkastella myös toisin: yhä hurjemmaksi kiihtyvä harha, kristikunnan ylitse vyöryvä aalto toisensa jälkeen. Aalloistahan karismaattisessa liikkeessäkin puhutaan. Kuhunkin aaltoon on liittynyt kristittyjä, jotka ovat päässeet lopulta oikeaan suhteeseen ”karismojensa” ja toisten kristittyjen kanssa. Siksi kärsivällisellä ja ymmärtävällä suhtautumisella on varmasti oikeutuksensa. Yhä uusilla aalloilla (yleisesti puhutaan neljästä aallosta) on ollut myös hirveä tuhovaikutus. Osa aaltojen pyyhkäisemistä on jäänyt sille tielleen, liittynyt lahkoihin, palanut karrelle, luopunut toivostaan jne. Mahdollisesti tätäkin suurempi tuho on kuitenkin ollut toisenlainen: Kuin Pavlovin koirat, kristityt on opetettu odottamaan aina jotakin uutta ja ihmeellistä, jolloin terve harkinta, varoitukset, kokemus ja Jumalan Sana on vähitellen työnnetty syrjään. Ja jokainen aalto on ollut entistä kummallisempi. Vuosia asiaa seurattuani olen tullut siihen johtopäätökseen, että suurta osaa kuuluisiksi tulleista ”herätyksistä” ajassamme ei ole enää arvioitava pääasiassa ensimmäisen, vaan toisen näkökohdan mukaisesti. (Tulkoon sanotuksi selvyyden vuoksi: poikkeuksia on tietenkin, samoin kuin ”harmaata vyöhykettä”.)
Uudet totuuden koordinaatit
Pidän siis nykyistä, eri asteissaan voimakkaasti leviävää karismaattista liikehdintää eksytyksenä, johon on vaikea suhtautua, koska se on hyvin monimuotoinen ja sekoittunut paljoon hyvään. Siksi näen siinä mahdollisesti alkusoiton sille lopunajan eksytykselle, jota Raamattu on opettanut kavahtamaan. Karismaattisen liikkeen ns. neljäs aalto, johon mm. Toronton herätys luetaan, vie kristityt pois Jumalan Sanan pohjalta. Tämä eksytys on ainakin yhtä suuri, kuin ylpeä, ”tieteellinen” raamattukritiikki, joka on etäännyttänyt kirkot Raamatusta. Tälläkään en väitä, ettei kaiken hulluuden keskellä olisi myös aitoa uskoa: Jumala on ihmeellinen ja ihmiset ovat onneksi ihmeellisen epäjohdonmukaisia. Mutta muodissa oleva karismaattinen virtaus vie elävästä evankeliumin uskosta poispäin hirveällä tehokkuudella.
Kuin huomaamatta on tapahtunut arvojen ja totuuden koordinaattien muutos. Karismaattinen liikehdintä on luonut omat totuutensa, myyttinsä, joita ei enää aseteta kyseenalaisiksi. Olen poiminut muutamia, jotka yhä uudelleen tulevat esille muodossa tai toisessa.
- Herätys. Kristikunnassa elää voimakkaana unelma herätyksestä, joka ajatellaan mielellään mahtavaksi kansanliikkeeksi, jossa on säpinää. Kun uskossa eläminen on ristin alla elämistä, tekee tietenkin terää joskus nähdä massat liikkeellä muuallekin kuin vain lätkämatseihin. Siksi puheet tulevista herätyksistä ovat suosittuja. Hyvin tuntemassani lähetysmaassa huomattava osa lähetyssaarnaajista on jo vuosia kokoontunut konferensseihin, joissa kootaan yhteen näkyjä tulevasta herätyksestä. Koska 19. ja 20. vuosisadan herätyksistä kerrotaan (ja liioitellaan) dramaattisia seikkoja, ajatellaan, että juuri nämä seikat ovat olennaisia tai ainakin välttämättömiä herätyksessä.
- Lopunajan herätys. Tämä on nykykristillisyyden kalliopohja: Raamattu on luvannut aikojen lopulla jonkinlaisen humahduksen, jossa suuria kansanjoukkoja kääntyy kristityiksi juuri ennen Kristuksen paluuta. Lukemattomat kristityt odottavat jännittyneenä, milloin ”se” alkaa. Tyypillistä: Pensacolan johtaja John Killpatrik nähdessään ihmisten kaatuvat seurakunnassaan, huusi mikrofoniin: ”This is it! Get into it!” (Tämä on nyt sitä! Käykää mukaan!) Tunnemme Jeesuksen ja Paavalin paljon pessimistisemmän käsityksen lopunajoista. Jeesus: ”Mutta kun Ihmisen Poika tulee, löytääkö hän uskoa maan päältä?” (Lk 18,8). Paavali: ”Ennen tuota päivää näet tapahtuu uskosta luopuminen.” (2. Tes 2)
- Pyhän Hengen kaste. Vaikka Raamattu puhuu ns. Pyhän Hengen kasteesta vain kasteen yhteydessä, elää suuressa osassa herätyskristillisyyttä käsitys, että pitäisi päästä parempaan kristillisyyteen ns. PH:n kasteen kautta. Tämä käsitetään kokemukseksi. Nyt käsitettä on laajennettu: saadaan erilaisia tuntemuksia ja kokemuksia, joista kaatuminen on kai yleisin, jotka todistavat Hengen toiminnasta. Sen sisältönä on yhä useammin erityinen, useimmiten kai miellyttävä tunne, joka tulkitaan parantumiseksi, uskon uudistumiseksi ja ”Isän rakkauden” kokemiseksi.
- Jumala tekee uutta. Ajatellaan, että Jumala muuttaa strategiaansa jatkuvasti yhä ihmeellisempään suuntaan. Ei koskaan voi olla varma, miltä Jumalan työ milloinkin tulee näyttämään. Jumala näyttää unohtaneen opetuksen, saarnan, sakramentit armonvälineinä ja ottaneen käyttöönsä uudenlaisen esirukouksen. Se ei ole enää avuttoman kääntymistä Auttajan puoleen, vaan se on kanava, joka siirtää Voiman rukouksen kohteeseen, joka on alttarille tuleva ihminen – samana iltana mahdollisesti useamman kerran.
- Ajattelu, tieto ja teologia ovat vain uskontoa ja siksi Pyhän Hengen tiellä. Ihmeellisten ilmiöiden avulla Jumala loukkaa uskonnollisia ihmisiä. ”Don’t analyze, just receive!” (Jätä analysointi, ota vain vastaan!) ”This didn’t fit my theology, but God told me to change my theology.” (En saanut sitä sopimaan teologiaani, niinpä Jumala käski muuttamaan teologiaani.) Samalla kuitenkin esiinnytään mielellään teologin titteleillä. ”Tiedätkö, että puhut teologian tohtorin kanssa?”, saatetaan sanoa arvostelijalle.
- Läsnäolo ja ”kosketus”. Katsotaan, että meidän pitäisi päästä tuntemaan Jumalan läsnäoloa. Ylistetään Jumalaa tai rukoillaan, jotta Jumala ”kohtaisi meidät”. Kaikkein pahinta on, että saadaankin kokemuksia, jotka tulkitaan Jumalan kosketuksiksi. On saatava kokemuksia Jumalan läsnäolosta. Silloin ei tarvitse vain uskoa. Kokousten päämäärä on suorastaan tällaisen kokemuksen saaminen. Paavali sanoo kuitenkin: ”… niin kauan kuin tämä ruumis on kotimme, olemme poissa Herran luota. Mehän elämme uskon emmekä näkemisen varassa.” (2. Kor. 5.)
- Parantumiset. Karismaattisissa kokouksissa ja kirjoituksissa kerrotaan juttuja mitä ihmeellisimmistä parantumisista. Ajatellaan, että parantumiset vahvistavat uskoa ja jopa todistavat oikeasta hengellisyydestä. Jeesus sanoi joillekin, jotka olivat tehneet Hänen nimessä ihmeitä: ”En tunne teitä”. Ihmeet eivät siis todista oikeasta hengestä yhtään mitään. Tapahtuuhan toisissakin uskonnoissa ihmeitä.
- Sisäinen parantuminen. Jumalasta on tehty hyvänolon mestari, joka parantaa pikavauhtia lapsuutemme ja koko muun elämämme traumat. Ei pyhitys, vaan paraneminen on pyrkimysten suunta. Mutta mitä hyödyttää ihmistä, vaikka hän olisi saanut koko tunne-elämänsä järjestykseen, mutta joutuisi kadotukseen!
- Ns. profetiat. Katsotaan, että profetia on ennen kaikkea ennustusta ja on hengellistä saada omia privaattiprofetioita.
- Ylistys. Ylistäen päin helvettiä! Ylistyksestä on tehty tie Jumalan luo. ”Jumala on luvannut olla siellä, missä Hänen kansansa ylistää Häntä.” Tämä mainoslause uskotaan ilman muuta, mutta Raamattu ei tunne ajatusta. (Tässä on todennäköisesti vääristelty Ps. 22:4, joka ei ole Jumalan lupaus reagoida kansan ylistykseen, vaan kuvaus Jumalan ylistettävyydestä.) Suuri osa herätyskristillisyyttä on tällaisen ylistyssaasteen vaikutuksen alaisena. Sitä ei osata panna kyseenalaiseksi. Ylistys on aina paikallaan, mutta sillä ei hankita Jumalan suosiota eikä läsnäoloa. Ylistys ratkaisuna ongelmiimme ja tienä Jumalan tykö on pakanuutta. Jumalasta tehdään epäjumala, riikinkukko, joka näyttää komeutensa, kun sitä kehutaan. Mitä sanoikaan Joosua: "Ette te pysty palvelemaan Herraa! Herra on pyhä Jumala…”
- Pyhän Hengen toiminta on määritelty ns. armolahjoiksi, liikehdinnäksi ja manifestaatioiksi. ”Minkälaiset jumalanpalvelukset teillä on?” ”Ihan hyvät. Niissä julistetaan evankeliumia ja lauletaan hyviä virsiä, mutta meillä ei ole paljon Pyhän Hengen toimintaa.” Mitä Jeesus korosti Pyhän Hengen toiminnasta: Hän puolustaa, näyttää todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion, Hän johtaa totuuteen ja Hän kirkastaa ”minut”, siis Jeesuksen. Ihmiset tulevat synnin tuntoon, tunnustavat syntinsä, uskovat ne anteeksi Jeesuksen tähden, ojentautuvat totuuden mukaan ja tuntevat Jumalan Sanan totuudet yhä paremmin. Mutta tämä ei enää tule ihmisten mieliin, kun puhutaan Pyhän Hengen toiminnasta.
Uudempiin korostuksiin kuuluvat
- Isän rakkaus. Erityisesti Toronto korostaa tätä. (Torontolaisuus on valitettavasti täysin voimissaan, vaikka sen luullaan jo häipyneen autuaammille kaatumis- ja ärjymismaille.) Puhutaan Isän rakkaudesta aivan kuin erillisenä asiana kaikesta muusta. On Isän rakkauden konferensseja, kirjoitetaan artikkeleita. Niissä ei kuitenkaan Ristiinnaulitulla ole mitään varsinaista sijaa. Mitä sanookaan Johannes: ”Siinä on rakkaus, … että Jumala on lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.” (1. Joh. 4)
- Morsius-metaforien käyttö epäraamatulliseen tapaan. Tätä harrastavat erityisesti naispastorit, joita tuntuu nyky-karismaattisuudessa olevan paljon. Toronton johtava pastori Carol Arnott (John Arnottin puoliso) kertoo, kuinka hän juoksenteli Jeesuksen kanssa niityllä ja Jeesus poimi hänelle kukkakimpun. Sitten rouva Arnott ja Jeesus syleilivät intiimisti (ei tarkoittane kuitenkaan seksuaalista suhdetta). Lopulta Jeesus kosi Carolia ja häät pidettiin. Häissä Jeesus tuli Carolin luo ja pyysi saada ensitanssin. Morsiusaiheisia konferensseja pidetään tuhansille pastoreille ympäri maailmaa. Tällaiset jutut eivät ole este rouva Arnottin lisääntyvälle suosiolle, päinvastoin.
Ihmeellisyydet uskon perustana
Karismaattisen liikkeen varsinainen eksytys ja vaara ei ole kuitenkaan ilmenemismuodoissa, vaan evankelisen uskon tuhoamisessa. Karismaattinen opetus vie ihmisen lopulta pois Kristuksesta etsimään uskon lepoa, lohdutusta ja varmuutta kokemuksista ja ihmeistä. Kun ihminen sitten saa ”voiman”, kokee jotakin ihmeellistä tai kaatuu (muuten: mikä siunaus!), hän tulee onnelliseksi, sillä hän kokee nyt olevansa armoitettujen joukossa. Kun perkele tulee kiusaamaan tällaista sielua kuolinvuoteella, on edessä epätoivo. Koko uskonkilvoitus on edelliset 1950 vuotta ollut siinä, että turvaudutaan vain Kristukseen, joka on tehnyt työnsä valmiiksi ennen meitä ja meidän ulkopuolellamme. Nyt etsitään uskon tuki ihmeellisyyksistä.
Elävän uskon seuralaisena on aina epäusko, epäröinti ja epäilys varsinkin omaa uskovaisuutta kohtaan. Vain kuollut usko on itsestään varma. Tälle epäilykselle on löydyttävä vastaus. Usko joutuu aina hakemaan varmistusta. Karismaattinen liike tarjoaa vääriä varmistuksia. Sinänsä legitiimeistä ja hyödyllisistä asioista tulee silloin uskon kierouttajia. Alitajuisesti ja usein aivan tietoisestikin asia tapahtuu tähän tapaan:
- Mistä tiedän, että olen oikeassa uskossa / Jumalan suosiossa?
- Jos voin kokea jotakin yliluonnollista, niin sehän on osoitus siitä, että Jumala on kanssani.
- Silloin kaikki, mikä hengelliseksi arvioimassani ympäristössä on Hengen työn maineessa, tulee tavoittelun arvoiseksi. Dynaaminen saarnamies pystyy johtamaan näin ohjelmoidut kristityt mihin vain, kuten olemme nähneet ja lukeneet.
Sen sijaan, että ihmiset johdettaisiin lohduttautumaan ja vahvistumaan uskontaisteluissa Jumalan antamilla merkeillä (Luther: likaiset kapalot: Jumala tuli meidän tähtemme ihmiseksi; ja Joonan merkki: Jumala antoi Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi), jotka ovat meidän ulkopuolellamme, heidät totutetaan varmistumaan uskostaan kokemusten avulla. Mitä ihmeellisempi kokemus, sen varmempi on Jumalan suosio.
Koska nykyinen karismaattinen liikehdintä ei elä kovin tietoisesti iankaikkisuuden ja viimeisen tuomion horisontti silmien edessä, ei Jumalan viha ja tuomio ole sille kovin relevantti ongelma. Niinpä se on selvästi kiinnostuneempi ”voimasta” kuin syntien anteeksisaamisesta, jota se pitää itsestään selvyytenä. Se on kiinnostuneempi kokemuksesta kuin vanhurskauttamisesta.
Eikö ole kyse vain taitamattomasta innosta?
Miksi tätä ei voi pitää vain ylilyöntinä? Miksi ei ole kysymys vain liiasta innosta ja epäkypsästä opetuksesta, jotka ovat tyypillisiä herätysten alkuajan taitamattomalle innolle, mutta eivät merkitse kuitenkaan harhaan menemistä? Eikö meidän herätyksissämme aina ole ollut ylilyöntejä, kuten esimerkiksi ”omassa” herätyksessäni 60-luvulla?
Karismaattisen liikkeen viimevuosien ilmiötä tuodaan Suomeen suuren show’n, epärehellisen toiminnan ja massoja innostavien tyhjien lupausten voimalla. Kysymyksessä eivät ole vasta uskoon tulleet nuoret, vaan ”isot miehet” ja naiset, jotka kirjoittavat kirjoja, tekevät filmejä, keräävät rahaa, käyttävät tohtorintitteleitä ja johtavat seurakuntia ja pitävät massakokouksia. He myös arvostelevat suureen ääneen, suurilla foorumeilla kaikkia niitä kristittyjä, jotka eivät seuraa heidän opetustaan. Heitä saadaan kiinni vääristä profetioista, valeista, petoksista, itsensä korottamisesta, vääristä opeista, mielettömistä lupauksista, vastustajiensa uhkaamisesta ja arvostelun kieltämisestä. Heitä kutsuvat Suomeen piirit, jotka kyllä tietävät tämän kaiken, mutta ovat hurmaantuneet ”manifestaatioihin”, joita nämä miehet saivat aikaan, koska he joko todella itsekin pitävät näitä Hengen merkkeinä tai koska lupaavat itselleen tästä kaikesta vaikutusvaltaa ja uusia seuraajia ryhmiinsä.
Kun olin nuorena (alle 20-vuotiaana) innokkaasti mukana lietsomassa lähetystulta ja todellakin syyllistyin monenlaisiin ylilyönteihin (joita en tahdo vähätellä), olin kuitenkin kutsumassa rehellisiä miehiä pitämään konferensseja. Meille tuli esim. OM:n johtajia, Diez, McRostie, Verwer, Rhoton. Nämä miehet eivät olleet luterilaisia ja opettivat ehkä joskus – itsekin vielä nuorina – myös taitamattomasti. Mutta heidän joka sanaansa on voinut luottaa jo vuosikymmeniä. He eivät himoinneet rahojamme, eivätkä niitä edes pyytäneet eivätkä saaneet. He olivat ja ovat vaatimattomia, rohkeita ja nöyriä. He eivät yrittäneet hurmata meitä ihmeellisillä kertomuksilla. He eivät yrittäneet tehdä vaikutusta olemattomilla ihmeillä ja show’lla. Siksikään en pidä asiallisena, että city-seurakuntien, Nokian, Patmoksen ym. toimintaan sovelletaan samoja kriteereitä, kuin yllä mainittuihin nuorisoherätyksiin. Nämä tahot asettuvat näkyvästi kannattamaan tunnettuja harhaopettajia, kuten esim. Toronto-liikkeen johtajia ja kutsuvat maailmankuuluja huijareita Suomeen. Esimerkiksi Benny Hinn, joka on Suomessa Patmoksenkin kutsumana tämän vuoden heinäkuussa, on paljastettu moneen kertaan valehtelijana, väärien profetioiden julistajana, ”parantajana”, joka kehuu tuhansilla parantumistapauksilla, voimatta dokumentoida yhtä ainutta, paitsi propagandavideoissa. Lääketieteellisesti ei ole ainuttakaan ”kunnon” ihmettä tapahtunut. Tämän tietävät hänen Suomeen kutsujansakin hyvin. On ironista muuten, että Patmos käyttää myös David Wilkersonia, joka taas intohimoisesti varoittaa Benny Hinnistä ja Howard-Brownista ja Torontosta. Hinnille pikkuseikat, kuten kolminaisuusoppi eivät ole kovin vakavia asioita, eivät kai hänen suomalaisille kutsujilleenkaan.
Hinnin puolustajat vetoavat Hinnin usein toistuviin anteeksipyyntöihin ja kelkan kääntämisiin, mutta hän jatkaa huijaustaan täysin entiseen tapaansa. Vuosi sitten Hinn esitti profetian, jonka mukaan Jeesus on ilmestyvä hänen kokouksissaan lavalle fyysisesti ”muutaman kuukauden kuluessa” (Ennustus kuultavissa Hinnin omalla videolla http://www.bhmm.org/media/2000-3-29-56.ram. Kyseinen ennustus n. 10. minuutin kohdalla. Video on muutenkin uskomaton.). On kulunut enemmän kuin muutama kuukausi, joten ilmestyksen pitäisi tapahtua viimeistään Helsingissä. Tämänkin tietävät varmasti myös Leo Meller (Patmos), Seppo Pehkonen (Helsingin City-srk.) ja Markku Koivisto (Nokia). En usko, että he kuitenkaan peruuttavat osallistumistaan Benny Hinnin Suomeen kutsumiseen tai hänen mainostamistaan kotisivuillaan. Liiaksi säpinää ja liiaksi rahaa, mainosta, aktiota ja vaikutusvaltaa on pelissä, että pienet kauneushäiriöt voitaisiin ottaa huomioon. Ja kansaa on varmasti luvassa, lupaahan Raamattu: ”Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja.” (2. Tim. 4). Tämän lupauksen varassa karismaattinen villitys voi elää varmana suurten joukkojen kiinnostuksesta.
Vastuumme kristikansasta
Kysymyksessä eivät ole epäkypsät ylilyönnit, vaan toinen uskonto, kristinuskon termejä käyttävä uskonsuunta. Minun tehtäväni ei ole tuomita kenenkään sydämen uskoa – ei se ole edes mahdollista, mutta meidän on teologeina, opettajina, nuorisonohjaajina, pappeina, saarnaajina ehdottomasti arvosteltava, mitä nämä miehet ja naiset puhuvat. Tampereen piispa Juha Pihkala on näyttänyt tässä hyvää esimerkkiä. Karismaattisen liikkeen opetukset eivät ainoastaan kulje järkyttävään suuntaan, vaan ovat jo lähtökohdiltaan evankeliumin vastaisia, koska ne eivät johda panemaan toivoa Kristuksen haavoihin, vaan kokemuksiin.
Ei Hinnillä, Howard-Brownilla, Arnotteilla eikä Steve Hillillä (elokuussa Seinäjoella) olisi mitään mahdollisuuksia viedä mukanaan luterilaisten herätysliikkeidenkin jäseniä TUHATPÄIN, jos edellä ei olisi käynyt ”karismaattinen” myyräntyö, joka on ohjelmoinut uskoviamme etsimään Jumalaa sieltä, missä Hän ei ole. Karismaattinen liike ei eri aloillaan olisi päässyt harhautumaan myyräntyöhönsä, jos olisi saarnattu Jumalan puhdasta sanaa: lakia ja evankeliumia. Jos Jumalan kansan silmien edessä olisi jatkuvasti Tuomion päivä, jolloin seisomme kaikki Pyhän Jumalan edessä, emmekä saa sanotuksi mitään edes omalla äidinkielellämme, saati sitten ”kielillä”, ja Ristiinnaulittu Kristus, ei sillä olisi kiinnostusta hullutteluun.
Ainakin ”viidesläisyydestä” pätee, että suuret joukot eivät enää usko evankelisesti, vaan karismaattisesti, sielläkin, missä ei olla tietoisesti karismaattisessa liikehdinnässä mukana. Heidän uskonsa on joutumassa hukkaan!
”Jos olen poissa suunniltani, olen sitä Jumalan tähden!”
”Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja. Mutta pysy sinä järkevänä kaikissa tilanteissa, kestä vaivat, julista evankeliumia ja hoida virkasi tehtävät.” (2. Tim. 4).
Risto Soramies, pastori ja lähetyssaarnaaja
(Risto Soramies toimii lähetystyössä).

Den rätta kyrkan och kyrkans enhet

2010-06-28T23:50:00.000-07:00

Jesus bad i hans översteprästerliga förbön om kyrkans enhet. “Jag är nu icke längre kvar i världen, men de äro kvar i världen, när jag går till dig. Helige Fader, bevara dem i ditt namn -- det som du har förtrott åt mig -- för att de må vara ett, likasom vi äro ett. Medan jag var hos dem, bevarade jag dem i ditt namn, det som du har förtrott åt mig; jag vakade över dem, och ingen av dem gick i fördärvet, ingen utom fördärvets man, ty skriften skulle ju fullbordas. (Joh. 17:11-12)

Jesu avsikt med detta tal var att bevara de sina med Guds namns väldiga kraft. Jesus hänvisar att han bevarade lärjungarna då han var ansvarig för dem. Med Guds namn han bevarade alla utan en, om vilken det fanns en profetia. Nu, då det är tid för honom att flytta till himmelen, ber han, att Gud Fader själv bevarar dem i hans namn.

Syfte eller mål för bevarande var kyrkans enhet - “för att de må vara ett, likasom vi äro ett”. Att vara ett i den betydelse som Herren talar om i detta sammanhang är något som hör till Guds väsen. Jesus exempel för denna enhet är hans och Guds väsentliga enhet. Och då vi frågar, vad är den enhetsformande principen i Jesu bön, ser vi att det är det att Gud bevarar lärjungarna i hans namn. Detta betyder Guds närvaro i hans egna.

I Efesierbrevet läser vi hur kristen enhet mellan judar och hedningar är grundat på Kristi kropp (2:15). Enhet finns alltså i Guds son, i Gud själv. Vidare läser vi en gudomlig enhetens lovsång i Efesier 4:4-6.

Gud skapar enheten mellan en person och sig själv genom evangelium. Det glada budskapet är budskapet om Guds sons försoningsdöd och uppståndelse för vår skull, och att vi endast genom tron får ta emot nåd och frid (Rom. 3:21-26). Evangeliets frälsning förmedlas oss genom ord och sakrament, som är den Helige Andens verktyg (Matt. 28:18-20; Apt. 2:38-40) instiftat av Herren Kristus själv för detta evangeliets ändamål.

I frälsningen är det fråga om Guds gärningar för oss. Det är inte prästen som förvaltar sakramenten som “gör” detta under, utan prästen förvaltar sakramenten in statu Christi, “å Kristi vägnar” (2 Kor. 5:20). Därför det är Kristus själv som gör detta.

Enhet med Gud, det är det som det är fråga om i allra högsta grad. Det är den “grunden” som inte kan bytas till något annat utan att förlora hela frälsningen. Paulus talar om grunden som han har lagt, och som skall frälsa den som hålls kvar på den, även om han skulle bygga på den en hydda av hö.

Den kyrkliga enheten

Vi lever i en värld där vi har många olika bekännelser (denomination). I en stad kan finnas flera olika kyrkor som inte firar nattvard med varandra och som inte välkomnar besökande från olika grupper att delta i sakramenten. Varför gör man detta? Är det rätt gjord? Vad betyder det och vad det betyder inte?

Kyrkan är alltid en bekännande kyrka. Så var det redan på den apostoliska tiden. Paulus godkände Apollos arbete i Korint. I Galatien förbannade samma Paulus en bekännande grupp. Vad var skillnaden? I Galatien var det fråga om att grunden hade ändrats till en annan. Och om grunden inte är byggt med Guds evangelium, är grunden fel dvs den är inte byggd på Kristus själv. Om evangeliums lära inte är i enlighet med den läran enligt vilken apostlarna själv predikade, har en sådan predikan ingen Guds frälsande kraft i sig. Evangelium är Guds kraft, skrev Paulus, men inte hurdant evangelium som helst. Det är fråga om det rätta evangeliet, “Kristi lära”.

Efter den apostoliska tiden formulerade Kyrkan åt sig de apostoliska, nicenska och Athanasios bekännelserna. Innehållet i bekännelserna var den treenige Gudens frälsningsverk. Där murades evangelie-lärans grundstenar på ett sådant sätt, att bekännelserna hade sin kraft i Guds ord och de visade också den rätta vägen åt dem som farit vilse med fel lära om gudomlighet.

I den gamla kyrkan var de tre bekännelserna det viktigaste rättesnöret för att identifiera en rätt kyrka. Resande kristna kunde inte ens tänka sig att fara in i en kyrka som inte hade den apostoliska bekännelsen med i förkunnelsen. Kyrkligt samarbete övades bara mellan de kyrkor som hade samma lära. Även om ett rätt förvaltat dop godkändes fastän det förrättats i en irrlärig kyrka, betydde det dock inte att den irrläriga kyrkan godkändes bland de kristna kyrkorna. I dopfrågan var det sakramentets och Herrens gärnings storhet som var orsak till det att en ny församlingsmedlem inte döptes pånytt om han ville bli medlem i en kristen kyrka.

Den frälsande grunden och byggnad av guld eller hö

Vi frågar: Kan då en kyrka med en bristfull lära om några lärosatser inte frälsa sina medlemmar? Och vi svarar: Det beror på i vilka lärdomar de har gått fel.

I korintierbrevet lär Paulus oss om den rätta grunden och om de som bygger på denna grunden. Han har lagt grunden “efter Guds nåd som en förfaren byggmästare”. Och grunden är Jesus Kristus själv. Hur ska man förstå det här? Hur har Paulus, en syndig människa, kunnat bygga Jesus Kristus-grunden? Vilka verktyg har byggmästaren Paulus att bygga med? Skulle det vara hans ivriga vilja, hans helighet, eller stora kärlek, eller kunnig arbetsplanering? Med något som han har i sig själv? Skulle det inte vara i stället de verktyg som Herren själv har instiftat för att frälsa en människa och som han gav åt Paulus också: lagen och evangelium, dop, nattvard.

Utan att man får höra det bibliska evangeliet är det omöjligt att bli frälst. Det hjälper ingenting att bygga en byggnad av guld om grunden är sand och människans fördärvelser. Jesus själv bestämmer hur man gör lärjungar åt honom. Det är han som bestämmer i sin gudomliga rätt de verktyg som man ska bygga grunden med. Därför att grunden är Kristus själv, kan man bygga en sådan grund bara med de verktyg han själv har instiftat för detta ändamål. Han ger sina grundläggningsverktyg i sin missionsbefallning - alltså den befallning som var just för att frälsa människor - dopet och Herrens ords undervisning (Matt. 28:19-20;). I Markus evangeliet i missionsbefallningen säger han: “Gån ut i hela världen och prediken evangelium för allt skapat. Den som tror och bliver döpt, han skall bliva frälst; men den som icke tror, han skall bliva fördömd.” (Mark. 16:15-16). Från dessa Herrens befallningar vet vi att Kristus grunden som försäkrar frälsningen är byggt med dessa Herrens instiftade verktyg -evangeliepredikan och det heliga dopet. De här två måste vara rätt förvaltade! Annars är grunden inte Kristus. Annars kan inte en kristen tro födas.

I Paulus exempel var det grunden som säkrade frälsningen. Byggnad som byggdes på Kristus-grunden orsakade lön på de rättfärdigas uppståndelse om den var byggd med ett ädelt material. Grunden försäkrade också frälsningen för dem som byggde på den rätta grunden med billigt material - trä och hö. Den Helige Ande genom Paulus har gett oss här en fårståelsestruktur om frälsningen. Grunden Kristus byggt med ordets och sakramentets verktyg med Helige Andens ledning.

Om en gudstjänstgemenskap, alltså församling, har grunden rätt, blir de saliga. Om de förvaltar dopets sakrament rätt, men lär fel om dess innehåll och hittar inte dess tröst, har de ändå möjlighet till salighet om evangeliet rätt predikas nu och då. Hungriga hundvalpar kan leva av smulor av nåd och evangelium. Guds ord och dess evangelium har en stor kraft och näring i sig även en smula kan vara tillräckligt.

Förstås har vi inte rätt att låta bristfulla lärdomar råda. Vi har apostlarnas exempel att söka den bästa föda och rätta vår lärdom efter Guds ord.

Kyrkan är synlig i det rätta evangeliet och i de rätt förvaltade sakramenten

Trosbekännelser, de rätt förvaltade sakramenten, det rätta prästämbetet, rätt evangelium och lära är alla sådana saker som en människa kan identifiera och värdera. Fastän tron i sig själv är en hjärtans sak, som man inte kan “känna” eller “se” i en annan människa eller i ett annat samfund, är ändå de ovan listade saker “synliga” och sådana som man kan granska och dra slutsatser av om de är rätt eller fel förvaltade. I Bibeln har vi många ställen där apostlarna uppmanar kristna att granska det profeterade ordet om det är i enlighet med det som de har blivit lärt. De skulle inte kunna uppmana detta om den rätta förkunnelsen inte skulle vara möjlig att identifiera. Från detta följer kyrkans och den enskilda kristnes skyldighet, med den nåden och gåvan som Gud har gett henne, att sträva mot den rätta och bibliska läran i hennes kristna kyrka och liv.

Om en lokal kyrka eller ett kyrkosamfund öppet tar en ny kurs och börjar godkänna en irrlära och uppmanar sina troenden att följa saker som Gud har genom Bibeln förbjudit, är det varje kristens uppgift att varna, uppmana och lära sin kyrka eller sina närvaranden att följa Guds ord i stället för den kursen som hennes kyrka har tagit. Det gjorde Jan Hus, Luther och så många genom den 2000-årige kyrkans historia. Ibland gjorde kyrkan bättring (Wittenbergs församling osv.), ibland brände kyrkan den rätta förkunnaren (Jan Hus). Bättringspredikan skall man låta höras för Guds ords skull, för frälsningens skull och för, märk detta, enhetens skull - fastän det skulle splittra “enhet” i den kyrka som hade avvikit från den sanna kristendomen. Kyrklig enhet är först enhet med Gud genom hans ord och sakramenten. Därifrån följer enhet med de andra heliga. Oss hjälper inte en hjärtlig enhet med andra människor, om vi har förlorat enhet med Gud.

Förstås en kyrka förlorar inte sin enhet med Gud på en minut. Uppenbarelseboken vittnar oss om en Gud som är barmhärtig och kallar sin vacklande kyrka tillbaka till det rätta. Han knackar på församlingens dörr och frågar om att få komma in och fira nattvard med sina egna (3:20). Detta är ett kraftigt tilltal. Kyrkans Herre och förlossare är lämnad ute i kylan från sin kyrka som säger i sin högmod, “Jag är rik, ja, jag har vunnit rikedomar och behöver intet” (17).

Om kyrkan går vilse

Om det skulle hända så att församlingen eller kyrkan inte gör bättring fastän flera har sagt och uppmanat och lärt detta flitigt och en lång tid, vad ska man göra då? Man har inte rätt att stå kvar i en kyrka som gått bort från sanningen och lär fel och har förlorat det rätta evangeliet och förbjuder sina trogna präster och lekmannapredikanter att predika evangelium och fira nattvard i sina församlingar och kyrkliga lokaler. Herren säger: “Tagen eder till vara för falska profeter” (Matt. 7:15). Kyrkan som kämpar emot Herrens ord och evangelium är andligt dött, såsom också den som inte “tar vara” på ordet (Sardes, som hade förlorat ordet, Upp. 3:3). Man har rätt då att gå ut och söka sig i en annan kyrka som lär rätt och förvaltar sakramenten efter Kristi instiftelse och har Biblisk lära i enlighet med de gamla bekännelserna och de lutherska bekännelseskrifterna.

Läget med finska evl-kyrkan sommaren 2010

Vår kyrka har ännu den rätta bekännelsen, ordet predikas enligt Guds ord och sakramenten förvaltas på ganska många ställen. Den kyrkliga ledningen har ändå redan tagit en kurs som har som ändamål att inte ge rum åt präster med den bibliska ämbetssynen. Detta har redan pågått i tio års tid. Tillägnade kurs slår emot en vanlig kristen. De får inte mera bibliska präster. Speciellt svårt är det i en församling där det finns kvinnliga präster. Kyrkliga domstolar har tillägnat ett tolkningssätt för kyrkolagen, som gör kyrkoherden till en brottsman emot diskrimineringslagen om han ordnar en gudstjänst utan kvinnliga präster för att tjäna de kristna med den traditionella ämbetssynen.

Allt detta betyder, att kyrkans ledning arbetar hårt emot kristna med den traditionella ämbetssynen. Varför? Varför är den gamla kyrkans ämbetssyn så farlig? Fastän kyrkan ännu godkänner den på teologisk nivå, men i praktiken straffar den om man lever efter den bibliska ämbetssynen.
Redan i tio år har vi haft teologisk rätt att ordinera män med den traditionella ämbetssynen. Rätten att göra det föds av det att biskoparna vägrade att viga män med den tradiotionella ämbetssynen. Gud har gett evangelium och nycklarna till församlingen och vigningen av herdar hör till evangeliets arbete. Svenska Missionsprovinsen har kommit för att hjälpa de finska troende. I dag har vi över tio präster som är ordinerade till lutherska kristna genom Missionsprovinsens biskopar. Vi får be för dessa präster.

Fastän vi inte mera får präster inom den Finska evl-kyrkan, får vi ännu använda kyrkorna. Vi har som väckeserörelser rätt att från evl-kyrkan ordna nattvardsgudstjänster i kyrkor. Kyrkoherden kan bjuda kyrkorum för en rörelse så att deras egna präster kan förrätta gudstjänst på den bibliska ämbetssynen.

Katkismuskoulu: Käskyjen tarkoitus.

2010-06-18T06:24:00.000-07:00

TERVETUOLOA JÄLLEEN OPPITUNNILLE. Uusin diasarja katsottavissa TÄÄLTÄ.

Rippileiri 2010

2010-06-16T00:07:00.000-07:00

Sunnuntaina päättyi Rauhan Sanan rippikoululeiri Kokkolassa. Leiristä jäi kiitollinen mieli. Saimme yhdessä kokea Taivaan Isän huolenpitoa, yhteyttä Kristuksessa sekä kuulla Pyhän Hengen puhetta Jumalan sanassa.
Rippikirkko Kokkolan kaupungin kirkossa klo 14.00 oli rippikoulun tähtäyspiste ja huipennus. Nuoret saivat antaa lupauksen pysyä Jumalan sanassa ja katekismuksen opetuksessa sekä kilvoitella elämän tiellä. Lupaus annettiin Herran edessä ja seurakunnan läsnäollessa. Näin he liittyivät ketjuun, johon heidän isänsä ja äitinsä, isovanhempansa ja suomalaisetkin jo satoja vuosia ovat liittyneet. Lupauksen jälkeen heidät siunattiin ja heille annettiin lupa käydä itsenäisesti Herran pyhällä ehtoollisella.
Rippikirkossa oli 400 vierasta. Konfirmaatio ja ensimmäinen ehtoollinen ei ole siis pieni juttu nuoren elämässä myöskään sukulaisten mielestä!

Pappisliiton jäsenkyselyn satoa

2010-06-03T23:09:00.000-07:00

Luopumuksen etenemisvauhti pappien keskuudessa 20 % kahdeksassa vuodessa
Luopumus raamatun seksuaalikäsityksestä etenee vauhdilla pappien keskuudessa. Vauhti lienee lähes sama kuin uusien pappien määrä suhteessa eläkkeelle poistuviin. Tämän tulkinnan suuntaan osoittaa se, että yli 55 vuotiaat papit suhtautuivat homoseksuaalisuuteen kriittisimmin.

"Pappien suhtautuminen samaa sukupuolta olevien rekisteröidyn parisuhteen kirkollista siunaamista kohtaan on kokonaisuudessaan muuttunut myönteisemmäksi 2000-luvulla (ks. Kuvio 1). Kun vuonna 2002 papeista 24 prosenttia kannatti (oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä) rekisteröidyn parisuhteen siunaamista, vuonna 2006 osuus oli 38 prosenttia ja vuonna 2010 44 prosenttia. Täysin tai jokseenkin eri mieltä olevien osuus oli vastaavasti pudonnut vuoden 2002 62 prosentista ja vuoden 2006 51 prosentista vuonna 2010 41 prosenttiin. Pappien keskuudessa vastustajia ja kannattajia oli siis lähes yhtä paljon....

Naispapit suhtautuivat samaa sukupuolta olevien parisuhteiden kirkolliseen siunaamiseen olennaisesti myönteisemmin kuin miespuoliset kollegansa. Miespapeista 56 prosenttia vastusti kirkollista siunaamista (valinnut vaihtoehdon 1–2), kun naispapeista vain joka viides. Vastaavasti hyväksyjiä oli naispappien keskuudessa 57 prosenttia, miespappien keskuudessa kolmannes...

...Papeista muita kriittisempiä olivat yli 55-vuotiaat, sen sijaan muiden ikäryhmien välillä ei juuri ollut eroa. Samaa sukupuolta olevien rekisteröidyn parisuhteiden siunaaminen herätti vastustusta eniten vanhoillislestadiolaisuuteen, SLEY:yn, Kansanlähetykseen, Suomen Raamattuopistoon ja karismaattiseen liikkeeseen kuuluvien keskuudessa."

Lähes kolmannes (29 %) papeista haluaisi naispappeuden vastustajille oikeuden toimia vakaumuksensa mukaan
"Papeista 90 % hyväksyy naispappeuden "ilman muuta", 61 % edellyttää vastustajien toimivan kirkon päätästen mukaisesti. Siitä huolimatta "neljännes (29 %) hyväksyi naispappeuden ilman muuta, mutta samalla ymmärsi naispappeuden vastustajia ja soisi heille mahdollisuuden toimia oman vakaumuksensa mukaisesti....Naisteologeista 22prosenttia soisi naispappeuden vastustajien toimivan oman vakaumuksensa mukaisesti. Prosentti naisteologeista kertoi suhtautuvansa varauksella naispappeuteen ja hyväksyvänsä sen vain, koska kirkko on sen virallisesti hyväksynyt."

Tätä tulosta lienee tulkittava samalla tavoin kuin homoseksuaalisuus-tulostakin. Vanhemmat papit olisivat suvaitsevaisempia kuin nuoremmat. Naispappien suhteen tämä oletus ei pidä paikkaansa, vain pieni osa heisät on yli 55-vuotiaita).

JOka tapauksessa tuomiokapitulit ovat ottaneet linjan, joka ei vastaa lähes kolmasosan pappien mieltä. Piispainkokous hyväksyi perinteisen virkakäsityksen raamatulliseksi (piispainkokouksen päätös 2006) ja kolmasosa (29 %, naispapeista 22 %) kirkon vastuullisista opettajista hyväksyy näkemyksen mahdolliseksi noudattaa kirkossa. Mutta piispat poikkeavat kapituleissaan päätöksen teologiasta rankaisemalla vakaumuksen noudattamisesta papinvirassaan (seurakuntavirat). Piispat ja tuomiokapitulit ovat johtaneet toimintansa tilanteeseen, jossa ne toimivat eri tavoin kuin uskovat. Se on aika erikoista jumalanpalvelusyhteisössä nimeltä kirkko, joka katsoo olevansa nimenomaan uskonyhteisö.

Ystäväkirje 3/2010

2010-05-27T07:53:00.000-07:00

Kolminaisuusoppi ja sen ehdoton tunnustaminen

Vanha kirkko käytti apostolista uskiontunnustusta kastetunnustuksenaan. Käytäntöön kuului, että niiltä, jotka olivat aikuisia kysyttiin yksi lause kerrallaan tunnustautuminen oikeaan uskoon. Jokainen asia uskottiin ja tunnustettiin ja kokonaisuus myös. Lauseet olivat kaikki totuuslauseita ja kiinnittyivät historiallisen Jeesuksen kuolemaan ja ruumiilliseen ylösnousemukseen.

Jotakin täysin muuta (jälleen)on pastori Terho Pursiaisen näkemyksessä kristinopista (saarna 16.5.2010). Hän katsoo kristinopin tarkoittavan Jumalalla “olemassaolon ydintä, syvyyttä ja sydäntä”. Pursiainen ei sano totuuden olevan Jeesus Kristus, vaan hän tyytyy bulltmannilaisesti askaroimaan vain opetuslasten uskon ja kokemusten näkökulmasta. Historiallinen Jeesus ja hän omassa persoonassaan “tienä, totuutena ja elämänä” ei ole bultmannilaisessa näkemyksessä tärkeää. Mutta kristitylle juuri historiallinen Jeesus Kristus, hänen historiallinen ja tosi kuolema, sovitus ja ruumiilinen ylösnousemus on uskon kohde. Emme etsi ja pidämme harhaoppina ytimen ja syvyyden etsimistä historiallisen Jeesuksen kautta, läpi tai takaa, vaan katsomme juuri tämän historiallisen Kristuksen olevan se tosi kirkon inkarnatorinen (lihaksi-tuleminen) kristinusko ja todellisuus, jonka kautta ainoastaan meidän pelastetaan iankaikkiseen elämään taivaassa Kristuksen tosi sovitusveren kautta.

Me uskomme kolmiyhteiseen Jumalaan, Isään ja Poikaan ja Pyhään Henkeen. Mistä tiedämme, että Jumala on kolmiyhteinen? Raamattu ei missään käytä tuota termiä. Kuitenkin me ruoilemme kolmiyhteisen Jumalan nimessä. Me siunaamme jumalanpalvelukset ja seurat kolmiyhteisen Jumalan nimessä. Näin tekemällä me uskomme itsemme, niin sanamme kuin tekommekin kolmiyhteisen Jumalan huomaan.

Me lausumme kolmiyhteisen Jumalan nimen ja opetamme uskovia turvautumaan kolmiyhteiseen Jumalaan sen tähden, että Jumala itse on palvellut meitä kaikissa persoonissaan. Hän on luonut meidät, Hän on lunastanut meidät ja Hän pyhittää meidät. Kaikissa näissä tehtävissä on liikkeellä yksi Jumalan persoonista etualalla, mutta toiset osallistuvat Hänen tehtäväänsä. Jeesus sanoi, “Minä ja Isä olemme yhtä”, “Minä olen lähtenyt Isästä” (Joh. 16:28). Jeesus meni usein rukoilemaan Isää saadakseen vahvistusta. Lopuksi, vähän ennen pois menoaan, hän lupasi lähettää Pyhän Hengen puolustajaksi ja ohjaajaksi. Pyhä Henki opettaa Jeesuksen sanojen mukaan sitä, mitä hän on saanut Jeesukselta Kristukselta (Joh. 16:13-14).

En ole vieläkään vastannut alussa esittämääni kysymykseen. Mistä me tiedämme onko Jumala kolmiyhteinen? Me tiedämme sen siitä, että Jumalan sana opettaa sen meille. Mistään kokemusmaailmasta me emme voi sitä tietää.

Kirkkoisät laativat Jeesuksen Kristuksen ja apostolien opetuksesta yksinkertaisen tiivistelmän, jonka avulla he voivat erottaa väärän ja oikean saarnan eli opin Jumalasta. Tähän tunnustuksen laatimiseen he saivat esikuvan apostoli Johannekselta. Johannes antoi seurakunnilleen kristologisen dogmin, jonka avulla he voivat tunnistaa kiertävien saarnaajien ja seurakuntiensa sisällä olevien opettajien opin. Johannes antoi mallin: “Jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, on Jumalasta; ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki.” (1 Joh. 4:2,3); “Hän on antikristus, joka kieltää Isän ja Pojan.” (1 Joh. 2:22); “Sillä monta villitsijää on lähtenyt maailmaan, jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristukseksi, joka oli lihaan tuleva; tämä tämmöinen on villitsijä ja antikristus.” Johanneksen malli on siis sanoa oikea oppi sekä väärä oppi. Tällaisissa tapauksissa ei riittänyt vain oikean opin opettaminen, vaan paimenen tehtäviin kuului myös väärän opetuksen tunnistaminen sekä siitä varoittaminen. JOhannes jatkoi kuitenkin vielä eteenpäin: “älkää ottako (väärää opettajaa) huoneeseenne älkääkä sanoko häntä ervetulleeksi”. Seurakunnan tuli myös estää väärien opettajien pääseminen seurakuntaan opettamaan tai muuten vaikuttamaan. Seurakunta ja sen opettajat olivat yhtä Kristuksessa. Väärän opettajan pääseminen tähän Kristus-yhteyteen ja osallisuuteen tuli torjua. Jos seurakunta paimenensa kanssa toivotti väärän opettajan tervetulleeksi, se itse asiassa liittyi tämän opettajan “valheeseen” ja “antikristuksen henkeen”. Antikristus tarkoittaa “vastakristusta”. Antikristuksen hyväksyneet ovat hyljänneet Kristuksen ja “tulleet osalliseksi” antikristuksen kanssa (2 Joh. 11). Kristuksesta osallinen ei saa olla osallinen vastakristuksesta. Vastakristuksen voi tunnistaa vain siitä, mitä hän opettaa. Siksi Johannes antoi opin Kristuksen kahdesta luonnosta.

Opetuksen “puut, heinät ja oljet”
Väärä oppi Kristuksesta, ja kolminaisuudesta on jotakin muuta kuin meidän opettajien ja pappien “puut, heinät ja oljet” (1 Kor. 3:12). Huono ja puutteellinen opetus ei ole vielä väärä ja antikristuksen henki. Se voidaan luonnehtia Paavallin tavoin “oljiksi” kun Kristus-perusta on oikea. Puu ja olki-opetuksia ei saa myöskän kutsua “antikristuksen hengeksi” sillä silloin liikutaan lähellä Pyhän Hengen pilkkaa. Puutteellinen opetus lepää Kristus-perustan varassa ja olkimajassakin voi elää, vaikka se ei ole viisasta eikä tavoiteltavaa. Mutta Antikristuksen kanssa ei voi elää. Ei ole sattumaa, että Pyhä Henki päättää olki-vertauksen sanaan “Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet; sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette.” (16,17). Olkirakennuksenkin rakentaja on Herran oma ja “Jumalan temppelissä”. Kukaan ei saa leimata tai pahentaa näitä pienimpiä, sillä “te olette Jumalan rakennus” (9). Paavalin mielikuva on koko ajan toisaalta muuttamaton ja ehdoton Kristus-perustus ja toisaalta Korintin kultaiset ja sitten myös puiset opetukset, joilla on siihen perustuksen päälle rakennettu. Toisen rakennusta saa moittia, mutta olkisen sanominen antikristuksen työksi on “Temppelin turmelemista”. Jumala varjelkoon meidät liian liukkailta ja lihallisilta tuomioilta!

Oli elintärkeää, että nuoressa kirkossa ei saarnattu mitään muuta Jumalaa kuin kolmiyhteistä, koska missään muussa Jumalassa ei ole pelastusta. Jos me emme tunnusta kolminaisuusoppia me olemme harhaoppisia eikä meillä ole Jumalaa. Puhumme turhaan Kristuksesta, jos me emme opeta Kristusta ja hänen ristintyötään yhteydessä kolmiyhteisen Jumalan pelastussuunnitelmaan.

Työ jatkuu herätysliikkeen palveluksessa

LFF on antanut toukokuun kokouksessa jatkoa tähän tehtävään, jossa saan palvella seurakuntia ja kristittyjä. Toivon, että sinulla olisi mahdollisuus tukea tätä työtä edelleenkin niin esirukouksin kuin taloudellisestikin.

Esirukouslista:
-Rakkaan kirkkomme johtajien nouseminen väärästä opistaan (homoseksuaalisuuden harjoittamisen hyväksyminen 2/2010).
-Rauhansanalaisuuden yhteyden puolesta.
-Rauhansanalaisuudelle vapautta vääristä ja Jumalan sanan vastaisista kahleista niin kirkon johtajien taholta kuin herätysliikeen sisältäkin.
-”Oljesta ja puusta rakentavien” kirkkojen ja herätysliikkeiden puolesta.
-Kesäseurojen puolesta
-puhujien ja pappien puolesta
-käytännön järjestelyjen puolesta.
-rippikoululeirin puolesta.
-lähetystyön puolesta.
___________________________________________________________
Talousasiaa
Kannatusrenkaan jäseniä on nyt n. 200. Taloudellinen tavoitteemme on 4000-5000 euroa kuukaudessa, jolloin varaa jää myös toimintaan. Työntekijän sosiaalimaksut ovat Suomessa niin suuria, että iso osa palkasta menee valtiolle eläkemaksuihin ja muuhun tarpeelliseen.
Milloin ja miten voin lahjoittaa?
Jos mahdollista, voit suorittaa maksun ennen jokaisen kuukauden 15. päivää. Lahjoituksen suuruuden päätät itse.
Tili: Maksun saaja: LFF rf. / Pöyhtärin tukiryhmä
Tilinro. 106530-223499 Viite: 13
Anna pankin hoitaa kuukausimaksusi— tee maksusopimus
Pankki maksaa automaattisesti tililtäsi sopimasi kuukausimaksun verran, kun nettipankissa rastitat tarpeellisen vaihtoehdon, tai kävelet pankkiin ja sanot ”Tämän verran kuukausittain tälle tilille” ja näytät tämän kirjeen.
Vesan tukiryhmä

Kotimaa24 blogisti Paarman kaudesta

2010-05-19T04:18:00.000-07:00

KOTIMAA-LEHDEN NETTINUMERON BLOGISTI ON SUMMANNUT OSUVASTI EDELLISEN ARKKIPIISPAN, JUKKA PAARMAN KAUDEN. KANNATTAA LUKEA, ETTÄ ELÄISIMME TÄTÄ PÄIVÄÄ.. LUE TÄSTÄ

Nyt se on sitten tiedotettu, mutta väärin

2010-05-17T23:43:00.000-07:00

Kaleva-lehti uutisoi Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun. Korkein hallinto-oikeus piti voimassa Oulun tuomiokapitulin antaman rangaistuksen naispappeusyhteistyötä kieltäytymisestä. Oulun tuomiokapituli ajaa kirkkopoliittista linjaa, johon kuuluu naispappeuden vastustajien elinolojen kaventaminen paikallisseurakunnissa. JOs seurakunnassa on yksikin naispappi, ei Raamattun virkakäsityksen kannattajalla ole mahdollista enää palvellla pappina ilman rangaistuksia. Ei myöskäään seurakuntalaisella ole oikeuksia tässä suhteessa.

Mitä saan siis pappina tehdä nyt? Kalevan uutisoinnin korjaamiseksi lausun vain minimin: Minulta ei otettu pois pappisvirkaa. Saan edelleen täysin esteettä toimittaa jumalanpalveluksia, pitää rippikouluja, kastaa, haudata ja vihkiä sekä opettaa Raamattua Suomen evl.kirkon lailllisena pappisviran haltijana.

Toisaalta, tuomiokapituli on tehnyt myös päätöksiä, jossa Raamatun virkakäsityksen edustaja ei saa tuomiokapitulilta vaalisijaa. Näin kävi mm. Kannuksen seurakunnan tapauksessa. Myöskään kappalaiseksi ei ole enää pääsyä, vaikka seurakuntakin tahtoisi (Lapuan hpk-päätös). Uusia pappeja ei ole vihitty enää 10 vuoteen ilman, että vihittäviä on pakotettu loukaamaan Sanaan sidottua omaatuntoaan vastaan. Se on kirkon päättäjiltä synti ja lähimmäisenrakkauden vastaista.

Toivon näköalat
Suuri kriisi on myös suuri mahdollisuus. Kirkkoromantiikan aika on ohi. Romanttisilla ajatuksilla ei ole enää katetta, vaan on palattava kirkoliseen realismiin. Kristityt ovat aina kilvoitelleet olla aitoja realisteja.

Realismi on Jumalaan turvautumista. Meillä on Elävä Jumala. Hän huolehtii, että Jumalan sana ja sakrametit sekä jumalanpalvelus jatkuu kaikissa tilanteissa. Jos se ei ole mahdollista osoitteessa A se on mahdollista osoitteessa B. Herramme on vapauttanut meidät palvelemaan Jumalaa ja lähimmäisiämme "siellä missä evankeliumi oikein saarnataan ja sakrementit Kristuksen asetuksen mukaisesti jaetaan" (Augsb. tunn.).

Joillakin paikkakunnilla on vielä viroissa Raamatullsia pappeja, jotka ovat pysyneet Raamatun kannalla. Saamme tukea heitä kaikin tavoin. Niillä pikkakunnilla, jossa vanhauskoiset papit on "siivottu" pois, on mahdollisuus hakeutua herätysliikkeiden pitämään jumalanpavleuselämään. Jumala ei jätä kansaansa ilman apuaan.

Raamatun hepreaa opiskelemaan Oulussa

2010-05-07T04:22:00.000-07:00

SHALOM!

HEPREAA JA RAAMATTULUENTOJA
OULUN KESKUSTA SYKSY 2010

*HEPREALAINEN RAAMATTU 27.-28.8.2010

Perjantaina iltapäivällä opetetaan heprean alkeet ja illalla käydään
läpi kieliopin keskeisiä rakenteita. Lauantai on raamattuluentopäivä,
jossa käydään läpi Ensimmäisen Mooseksen kirjan alkua sana sanalta
hepreankielisen alkutekstin mukaan edeten ja sitä
teologis-hengellisesti selittäen. Kumpaankin päivään voi tulla mukaan
myös kuunteluoppilaana. Kurssille voi osallistua osa-aikaisesti.

pe 27.8. klo 13.30-16.45 ja klo 17.45-21.00
la 28.8. klo 9.30-12.00 ja klo 13.00-16.15

*HEPREAN ALKEET 17.-18.9.2010

pe 17.9. klo 17.00-21.00 Heprean kirjaimisto ja lukusäännöt
la 18.9. klo 9.30-12.00 ja klo 13.00-16.15 Harjoituksia ja nominiopin
perusteita

*HEPREAA JA RAAMATTULUENTOJA TORSTAISIN 23.9. - 25.11.2010 (ei 21.10.)

klo 15.00 Heprean alkeiskurssi
klo 16.00 Heprean alkeiskurssin jatko-osa
klo 17.45 Heprean verbikurssi
klo 19.30 Raamattuluentoja VT:sta

Opetuspaikka:
Oulun keskustan vanha pappila
Asemakatu 6
C-ovi, Sipiläsali
(torstain alkeiskurssi klo 15 Jössen sali)

Opettaja:
Past. Juha Muukkonen, Tornio
p. 050 359 6939
juha.muukkonen@gen.fi
www.gen.fi

Heprean oppikirja:
A. Aejmelaeus, Täyttä hepreaa (3. tai 4. laitos)
Kirjan voi ostaa myös opettajalta (28 eur).
Alkeiskurssilla kirja ei ole välttämätön.

Kursseille voi osallistua etukäteen ilmoittautumatta.
Vapaaehtoinen kurssimaksu.

BARUKH HABBA BESHEM ADONAJ!
LÄMPIMÄSTI TERVETULOA JEESUKSEN NIMEEN!

GENESIS RY, OULUN OPKO, KIRKKOPALVELUJEN OPINTOKESKUS

Haluaisitko tutustua syvemmin Jumalan Sanaan eli Pyhään Raamattuun
sekä sen Herraan ja keskukseen Jeesukseen Kristukseen? Haluaisitko
maistaa Luojamme ilmoituksen raikasta ja virkistävää vettä sen
puhtaalla ja kirkkaalla alkulähteellä? Kaipaatko ristin ja
ylösnousemuksen Herran jalkojen juurella viipymistä? Onko sinulla
Sanan nälkä ja jano?

Tervetuloa kursseille! Lihaksi tuleva Jumalan Sana ja rakkaan
Vapahtajamme sovitusveri sekä ylösnousemus ovat väkevästi läsnä jo
Vanhassa testamentissa. Pyhän Hengen johdossa kirjoitettu Raamattu
saarnaa meille kaikilta osiltaan Jeesusta - lopulta jokaisen sanan ja
jopa kirjaimen kautta! Jumala on antanut meille Raamatun, jotta
oppisimme tuntemaan Kristuksen ja pelastumaan Häneen uskomisen kautta.
Kun opiskelemme Vanhaa testamenttia ja sen alkukieltä, opimme
ymmärtämään paremmin myös Uutta testamenttia.

Heprean alkeiskursseilla käydään läpi hepreankielen alkeita. Aiempia
kieliopintoja tai edes hyvää kielipäätä ei tarvita: Opetuksessa
keskitytään Israelin Jumalaan ja Herraan, Jeesukseen Kristukseen.
Samalla on mahdollisuus oppia myös Vanhan testamentin alkukieltä.
Alkeiskurssit ovat antoisia myös niille, jotka eivät suunnittele
jatkavansa heprean opintoja.

Jatko-opetus on tarkoitettu ensisijaisesti niille, jotka osaavat
heprean kirjaimet ja vokaalimerkit sekä pystyvät vähintään auttavasti
lukemaan ja lausumaan heprean sanoja. Oppituntien lomassa kuuntelemme
ja laulamme heprealaisia lauluja. Heprean kurssit tarjoavat hyvän
pohjan ja tuen myös nykyheprean opiskeluun.

Erityisesti raamattuluennoille myös satunnaiset osallistujat ovat
lämpimästi tervetulleita. Taukojen aikana pyritään pitämään tarjolla
kylmää ja kuumaa juotavaa sekä välipalatarpeita.

Opettaja: Pastori Juha Muukkonen

Kirkolliskokouksessa ydinkysymyksiä

2010-05-04T23:47:00.000-07:00

Kevään kirkolliskokous on alkanut Turussa. Keskustelu on lähtenyt liikkeellä ja herätyskristillisten edustajien puheet ovat olleet vakuuttavia. Ohessa on kirkkoherra Lasse Marjokorven puheenvuoro, jossa hän osoittaa selvityksen ongelmia. Marjokorven puheenvuorossa osoitetaan ansiokkaasti kuinka kristillisen elämän eettiset kysymykset (joista Raamattu puhuu) kuuluvat Jumalan yksinvaltaan. Yhteiskunnalliset taikka kirkolliset virtaukset eivät saa syrjäyttää Jumalan tahtoa, jonka hän on ilmaissut kertakaikkisesti sanassaan.

Kappaleita Marjokorven puheesta (puhe kokonaisuudessaan TÄSSÄ)

"Siis keskustelussa etiikasta on pyritty irtautumaan luomiseen perustuvasta ihmiskuvasta. Selvitys luettelee tukun erilaisia perusteita, joiden nojalla kysymys homoseksuaalisuuden elämäntavan oikeutuksesta olisi ratkaistava. Selvityksen johtopäätösten mukaan kristitty arvioi oikeaa ja väärää Jumalan sanan, ihmiskunnan yhteisen moraaliperinteen, kirkon opetuksen ja yksilöllisen kokemuksensa varassa. Tällöin etiikka irtautuu siitä perustasta, joka ilmoitetaan jo Raamatun ensimmäisessä luvussa: Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Kristillinen etiikka ei ole historian aikana vapaasti kehitettyä, kokemukseen perustuvaa, olkoonkin, että tieto siitä on saatu Jumalan sanan mukana vasta vähitellen. Kun Jumala loi ihmisen, syntyi myös tuo vastuusuhde Jumalaan, meidät on luotu hänen kuvakseen, hänen tahtonsa alaisiksi ja elämästämme vastuullisiksi Jumalan edessä tuomiolla.

Kristillinen etiikka on suoraan yhteydessä Jumala-uskoon, kuten sen haihtuminen on ateismin seurausilmiö. Tämänhän Paavali osoittaa Roomalaiskirjeen 1. luvussa, kun hän sanoo, että "vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt". Hiukan myöhemmin: "Kun heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala on hylännyt heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan tekemään sopimattomia." Tämä kysymys ei koske vain jotakin pientä ihmisryhmää, vaan on kaikkien ihmisten kysymys koko ajan. Jos emme pidä kiinni Jumalan tuntemisesta, elämämme turmeltuu väistämättömästi tavalla tai toisella. Yhtenä tämän Jumalan hylkäämisen seurauksena mainitaan sitten suorasukaisesti homoseksuaaliset elämäntavat. Jos ne nyt hyväksytään, pitäisi kai hyväksyä sitten muitakin Roomalaiskirjeen 1. luvun luettelossa mainittuja asioita, kuten ahneus, murhanhimo ja petollisuus.

...

Sitten vielä. Jos eettisten kysymysten ratkaiseminen kuuluu yhteiskunnalle eli yleiselle mielipiteelle, kuten maassamme yleisesti ajatellaan, ja lopulta se sitten kulkeutuu medialle, jonka hallussa on yleinen mielipide, niin ei suinkaan käy niin kuin nyt kirkossa kuvitellaan. Kirkkoa ei palkita median ylivallan alle taipumisesta, niin että ihmiset alkaisivat käydä kirkossa, liittyä siihen ja maksaa veroja, ja näin päästäisiin taas mukavaan konstantinolaiseen elämään, jossa hengellinen ja maallinen valta pitäisivät kekkereitä näennäisessä sovussa. Yleinen mielipide ei palkitse kirkkoa, vaikka se tekeytyisi miksi hyvänsä. Tähänkin selvitykseen on pujahtanut kysymys, onko esimerkiksi pyhäkouluissa tai rippikouluissa oikein tukea heteroseksuaalisen identiteetin kehittymistä. Kun tätä tietä edetään niin lopussa häämöttävät kristittyjen vainot. Totalitaarinen ateismi ei siedä sitä, että sen keskuudessa olisi vähemmistö, joka opettaisi ihmisille Jumalan sanan perusteella, että nyky-yhteiskunnan maallisten tarkoituksenmukaisuuksien vuoksi valitsema linja on väärä ja Jumalan tahdon vastainen. Nyt jo monet kristityt ovat joutuneet oikeudenkäynteihin, menettämään virkansa tai lehtien jatkuvan parjaamisen kohteeksi ilman omia ansioitaan.

Kirkko, joka ulkoistaa etiikan itsensä ulkopuolelle, pääsee lopulta nauttimaan uskonnottoman yhteisön sille laatimasta kurista. Viime vuosisata näytti tämän järjestyksen Neuvostoliitossa ja Saksassa. Modernin ihmisen suuria erehdyksiä oli ajatus, että yhteiskunnan kehityksen voi ilman seurauksia erottaa kristillisestä etiikasta. Selvityksessä lähdetään sille tielle, jossa ajatellaan, että pastoraalisen menettelyn voi ilman seurauksia erottaa kristillisestä uskosta ja elämästä. Olemme saaneet nähdä jo esimakua siitä, millaisin perustein jälkikristillinen kulttuuri käy kristikunnan kimppuun. Tuloksena on, että yhteiskunnan valtaa totalitaarinen sekulaari etiikka. Jumalan asettamien rajojen rikkomista seuraa aina uusien rajojen rikkominen. Nytkin on jo ilmassa homoavioliiton laillistaminen. Perässä seuraavat eutanasia ja moniavioisuus. On mahdotonta tietääkään, mitä kaikkea vielä keksitään. Miten kuvittelette voivanne vastustaa homoavioliittoja, jos hyväksytte nyt esitetyn rukoushetken parisuhteiden puolesta?

Kristikunta ei seuraa perässä tällä tiellä. Kirkon luopuessa kristinuskosta Jumalan kansa alkaa kasvaa sen muodollisten rakenteiden ulkopuolella tai ainakin niistä riippumatta niin kuin tosiasiallisesti käy jo laajalti meidän kirkossamme. Mikäli parisuhteiden siunaaminen hyväksytään tavalla tai toisella, ajaudutaan tilanteeseen, jossa kristillinen kulttuuri katoaa. Kristinuskoa edeltänyt kreikkalainen kulttuuri, siis se muinainen, pääsee voitolle. Siihenhän kuului pederastia melkein luonnollisena ilmiönä. Välttämättä siitä ei ole kovin pitkä matka nyt suuresti paheksuttuun pedofiliaan. Luovuttaessa Raamatusta uskon ja elämän ylimpänä ohjeena tilalle tulee omalaatuinen ´homo mensura´-periaate. Sehän oli kreikkalaisen filosofi Protagoraksen kuuluisa lause: ihminen on kaiken mitta. Tämäntapaisia argumentteja kuulee jo nyt täällä kirkolliskokouksessakin, että jokaisella täytyy olla oikeus ihmisoikeuksien nojalla ratkaista kaikki elämään koskevat kysymykset.

Selvityksessä todetaan, että piispainkokoukselle on yleistoimivalta antaa pastoraalisia ohjeita kirkolliskokouksen säädösten ja päätösten asettamissa puitteissa. Se jatkaa, että yleistoimivallan nojalla annetut ohjeet ovat suosituksia, eivät sitovia määräyksiä. Nyt ei ole olemassa kirkolliskokouksen päätöstä, jolla olisi avattu papin virka rekisteröidyssä parisuhteessa eläville. Samaten parisuhteen siunaamista ei ole hyväksytty kirkolliskokouksessa. Kummastakin asiasta olisi päätettävä 3/4:n enemmistöllä, koska ne ovat uskoon ja oppiin kuuluvia asioita. Piispainkokous seikkailee alueella, jolla sillä ei ole kestävää pohjaa. Se käy ilmi selvityksen sanamuodosta, jossa kirkolliskokousta suostutellaan luovuttamaan päätösvaltansa oppia ja uskoa koskevassa asiassa piispainkokouksella vain yksinkertaisella ääntenenemmistöllä, kun asia on "enemmänkin pastoraalinen", kuten siinä sanotaan. Ikään kuin olisi kysymys vain käytännön järjestelyistä, vaikka kyseessä on asia, joka uhkaa esimerkiksi yhteyttämme suomalaisiin sisarkirkkoihin. Siis nyt aiotaan luoda naamioitu kirkollinen toimitus rukoushetken nimellä. Menettely on virheellinen alusta loppuun, koska se on Raamatun, tunnustuksen, kirkon tradition ja kristillisen etiikan vastainen. Se ei tee oikeutta myöskään kyseiselle parisuhteille, joille tarjotaan aidon Jumalan sanan sijasta väärennös avioliiton siunaamisesta. Kirkossa on aina vallinnut sellainen periaate, että lex credendi on sama kuin lex orandi - siis uskon laki on rukouksen laki. Emme voi pitää sellaisia rukoushetkiä, jotka ovat vastoin kristillistä uskoa ja Jumalan sanaa. "

Katekismus-koulu: Pappeus on Pyhän Hengen työtä

2010-04-17T02:51:00.001-07:00

Pyhän Hengen uskonkappaleeseen kuuluu myös pappeus. Se sisältyy kohtaan seurakunta. Pappeutta ja Kristuksen seurakuntaa ei saa koskaan erottaa toisistaan. Ne kuuluvat erottamattomasti yhteen, sillä ne molemmat ovat Jumalan lahja ja asetus. Ensi sunnuntai on hyvän paimenen sunnuntai. Kristus on "hyvä paimen" eli pastor bonum, kuten se latinanakielellä kuuluu. Jeesus on pastorien pastori, jonka lampaat ovat ja joka yksin on vuodattanut sovitusverensä Golgatalla lammasten puolesta..

Ylipaimen on asettanut ajallisten paimenten viran sanan ja sakramenttien virkana. Ajallisten pastorien tehtävänä on kaitsea laumaa Ylipaimenen mallin mukaisesti. Hänen Pyhän Henkensä ja sanan johdatuksessa. Jumalan sana on myös oikean paimenen tuntomerkki. Jos sana ei ole oikea, Raamatun mukainen, ei siinä kuulu "hyvän paimenen ääni". Tämä sunnuntai kutsuu meitä paimenia ja lampaita jälleen Krituksen sanan ääreen. Sana tekee eläväksi, rohkaisee, kutsuu takaisin, ja antaa iankaikkisen elämän kaikille uskoville koko kristikunnassa. Tämä on varmasti totta.

Diasarja näkyy parhaiten, kun klikkaat kuvan alanurkassa olevaa view on slideshare-linkkiä.

Check out this SlideShare Presentation:

Pappeus on Pyhän Hengen työtä

View more presentations from vpoyhtari.

Dokumentti: Evoluutioteoria ja akateemisen tutkimuksen vapaus

2010-04-07T00:18:00.000-07:00

Akateemisen tutkimuksen vapaus on yksi tieteen kulmakiviä. Vapauteen kuuluu oikeus kyseenalaistaa kaikki aikaisemmat tieteelliset teoriat ja esitellä uusia, kilpailevia teorioita. Tämä on itsestään selvää.

Dokumentin voi katsoa TÄSTÄ.

Itsestään selvää se ei ole kuitenkaan tieteellisen tiedon "vartijoille". Oheisessa tiededokumentissa näytetään useilla esimerkeillä, kuinka ne tutkijat, jotka sanoivat vähänkin myönteistä ns. "intelligent design" hypoteesista, joutuivat luopumaan viroistaan ja tutkijoina hylätyksi.

Tiede on yksi hyvä Jumalan lahja, jonka avulla me voimme tutkia hänen luomaansa luomakuntaa. Tieteen avulla on saatu merkittäviä voittoja parantumattomiksi luulluista sairauksista, löydetty selityksiä moniin luonnontieteen ilmiöihin ja apuneuvoja arkipäivän elämään. Tieteen rajat tulevat kuitenkin vastaan melko pian. Tiede ei löydä vastausta kysymykseen, miten elämä alkoi. Mitä enemmän me tiedämme esimerkiksi solun mekanismeista ja solun äärettömästä monimutkaisuudesta ja sen harmonisesta toiminnasta, sitä kauemmaksi karkaa tietaan kyky vastata miten tämä kaiki saattoi alkaa. Mistä tuli informaatio, joka on välttämätön jo yhdenkin solun osan toiminnalle?

Luun kovalle ateisti-tiedemiehelle, joka taistelee kovasti Jumala-uskoon perustuvaa maailmankuvaa vastaan, kysymys ensimmäisestä inflrmaatiosta, on vaikea kysymys. Kun hän on valinnut maailmankuvansa sellaiseksi, ettei siihen kuulu mitään Jumalaa, hän joutuu turvautumaan mielikuvitukseen. Ensimmäinen informaatio on tullut maailman ulkopuolelta jostakin toisesta tähdestä, jossa on älykäämpää elämää kuin täällä. Sieltä lähetettiin informaatio maahna ja sitten elämä alkoi kehittyä. Tiedemiehen nimi on Richard Dawkins.

Jotenkin tuntuu helpommalta uskoa Jumalaan kuin johonkin avaruusolioon...

"Ja Hän otti leivän, siunasi ja mursi ja sanoi..."

2010-04-01T04:37:00.000-07:00

Ehtoollisjumalanpalvelus on Jeesuksen asettama jumalanpalvelus. Siinä on jotakin sellaista ajatonta ja alkuperäistä, jota saa muista kokoontumisista hakea. Tämä ei tarkoita, ettteivätkö muut sanan opetustilaisuudet ja julistaminen olisi tärkeää. Tietysti se on tärkeää. Sitähän Herra itsekin teki. Mutta ehtoollisjumalanpalvelus on jotakin vielä erityistä.

Alkukirkossa ja apostolien aikaan se oli kristittyjen normaalikokoontuminen. Sitä vietettiin Herran päivänä eli sunnuntaina, joka on uuden elämän alkamisen päivä. Sunnuntaina Jeesus voitti kuoleman. Kristillinen seurakunta/kirkko on Kristukseen kasteessa ja uskossa liitettyjen, uutta Kristus-elämää elävien, juhla.

Alkukirkollinen jumalanpalvelus jakaantui kahteen osaan: ensimmäinen osa oli sana-osa. Siihen saivat osallistua myös katekumeenit ja myös uteliaat, jos he tulivat tilaisuuteen kunnioittavalla mielellä. Katekumeenit olivat kasteoppilaita, joille opetettiin sanaa ja uskoa ja heitä valmistettiin kastetta varten. Sana-osassa luettiin pyhiä kirjoituksia, rukoiltiin ja ylistettin Jumalaa, kehotettiin pyhään elämään niitä, jotka eivät vielä olleet kristittyjä sekä rohkaistiin kristittyjä kilvoituksessa.

Toinen osa oli ehtoollis-osa. Ehtoollisen alkaessa jumalanpalveluksesta ohjattiin viereisiin huoneisiin odottamaan kaikki ne, joita ei oltu vielä kastettu ja jotka näin eivät vielä olleet päässeet seurakunnan eli Kristuksen ruumiin jäseniksi. HEidän puolestaan rukoiltiin ja heidät siunattiin, mutta ehtooliselle heitä ei vielä päästetty. Myös sellaiset kristityt ohjattiin sivuun, jotka elivät josssakin julkisynnissä tai harhaopissa. Kristityt kutsuttiin ehtoolliselle. Jos seurakunnassa oli riitaisuksia kristittyjen välillä, heitä kehotettiin sopimaan eli tekemään rauha keskenään. Kristuksen pöytä oli rauhan pöytä, siihen ei voinut tulla, jos oli riita-asia jonkun veljen tai sisaren kanssa. Siksii nykyäänkin pappi sanoo juuri ennen ehtoollista "Herran rauha olkoonteidän kanssanne".

Ehtoolliinen oli heikkojen syntisten ateria, jossa Kristus itse sakramentin pyhyydellä vahvisti ja rohkaisi uskossa eteenpäin. Se oli sovituksen ateria. Ihminen tuli jälleen osalliseksi Kristuksesta eli pelastajasta ja hänessä olevasta pelastuksesta. Kristitty eli Kristus-elämää, jossa yhteys Kristukseen oli A ja O.

Pääsisinpä usein ehtoolliselle! Samoin kuin evankeliumia, sielunvihollinen vihaa myös ehtoollista. Se haluaisi tehdä siitä vain viiniä ja leipää, koska sellaisesta ei ole hänen päämäärilleen mitään uhkaa. Mutta me rakastamme ja haluamme sitä viettää Herran tahdon mukaan. Koska olemme kristittyjä!

Lyhyt kehotus ripittäytyä

2010-03-23T00:36:00.000-07:00

Hyvä ystäväni pastori Johan Helkkula toimii Keminmaassa seurakuntapastorina. Hänen kirkkoherransa on meille hyvin tuttu Yrjö Haapala. Johan on ollut mukana myös puhujainkokouksessa Kemin Saarenotassa alustamassa vanhurskauttamisopista.
Johan pitää internetissä Luther-koulua, jossa hän tuo esiin unohdettuja uskonpuhdistajamme tekstejä. Tämän viikon teksti on Ripistä. On kallisarvoista saada lukea Lutherin raikasta opetusta! Siinä syntiselle ohjataan apu synninhätään.

Lutherin tekstejä pääset lukemaan TÄSTÄ.

En riktig luthersk biskop

2010-03-22T01:02:00.000-07:00

Jag hittade den här skrivelsen från Kyrkpressens blogger, tidningen som ligger ytterst nära till Borå stift. Jag kan inte annat än dela skribentens åsikt om detta händelse. Tyvärr kunde jag inte själv vara present i biskopsvigning, vag var upptagen i Esse hela veckosluten.

Ja, detta nya plant behöver allas våra förböner. Missionsprovinsen gjorde med detta någonting som de lutherska fäder gjorde också på 1500 talens Tyskland, vigde egen biskop, som är inte "egen" utan såsom vi bekänner i kyrkans bekännelse "den gemensamma" Kristi kyrkans biskop.
Vesa Pöyhtäri

(20.03.2010) Kristian Nyman
"Så har det då hänt, det som vi så länge har väntat på. Finlands evangelisk-lutherska kyrka har fått en biskop. En riktig biskop. Och det var på tiden, minsann!

Nu tycker kanske någon att jag är ute efter att provocera. Det är jag kanske. Men faktum är att denne nye biskop som vigdes i dag, lördag, är medlem i den lutherska kyrkan. Han har valts till sitt ämbete av medlemmar av den lutherska kyrkan, och han har vigts till biskop av en luthersk biskop – som i sin tur är vigd av en luthersk biskop. Alltså är Matti Väisänen luthersk biskop. I Finland. Och i den lutherska kyrkan i Finland. (Eftersom han ju som biskop och tillika som medlem i nämnda kyrka knappast kan vara något annat...)

En RÄTT biskop då, hur är det med det? Ja, jag hävdar att han är det. Eller åtminstone att han KAN vara det. Tiden får väl visa hur det ligger till med den saken. Kommer han att vårda hjorden? Kommer han att vaka över den rätta, bibliska läran? Kommer han att värna om enheten mellan de kristna? Nåja, hur det blir med den saken får som sagt framtiden utvisa. Men förutsättningar vara en riktig biskop, det har han. Och en sådan behöver vi. För det börjar vara en tid sedan vi har sett en sådan i vår kyrka."
Kristian Nyman

Vänbrev 2 / 2010

2010-03-15T04:35:00.000-07:00

Högtidernas betydelse

Vi lever mitt i fastetiden och livet i Finland är lika häktiskt och brådskande som när som helst annars. Till alllycka har vi ännu stilla veckan framför oss. Då har vi verkligen möjlighet att stilla våra liv och tankar inför kristenhetens största högtid.

Kristna har under alla tider högaktat påsktiden genom att stilla sig inför högtiden. I dagens samhälle har påsktiden gjorts till en semestertid, som affärsmän dragit nytta av. När Jesus på sin tid drev ut penningväktare och marknadsmän ur templet, så på samma sätt har “penningväktare” kört ut påskens kors och den uppståndne Herren. Vi har liksom kommit till begynnelsen.

Den kristna årskalendern följer vår Herres frälsningshistoria. Varje år går den igenom frälsningsgärningarna i ordningsföljd. På detta sätt har kalendern påmint och lärt människor i alla tider om den frälsning, på vilken hela den kristna tillvaron grundar sig på. Genom att följa kyrkoåret och förberedda sig inför dess högtider, så kan den enskilde kristne “evangelisera” för sin närmaste bekantskapskrets. Genom att följa kyrkoåret i “troslivet” blir man stryrkt till sin tro. Vi kan liksom leva ut de mest centrala händelserna.

Kanske någon säger, att kyrkoåret är något som någon människa uppfunnit. Det är sant. men varje högtid grundar sig på Guds speciella frälsningsgärning i Jesu liv. Gud finns bakom dem. Vi skall komma ihåg att Gud själv befallde det gamla Israel att hålla sina högtider varje år. Varje israelit skulle vandra till Jerusalem tre gånger om året. Högtidernas betydelse var att “påminna” om Guds frälsningsgärningar, friheten från Egypten och innehav av det utlovade landet. Gud själv känner sina barn och vet hurudana han skapat oss. Vi behöver bli påminda, få repetition och uppmaningar till vår tro. På detta sätt har den gode Guden skapat oss.

Den andra betydelsen för högtider är att sammanbinda de kristna socialt. Social gemenskap är viktigt för oss människor. Så sant är det ordspråk som man ibland får höra, “berätta du med vilka människor du umgås, så skall jag berätta hurudan människa du är”. Som kristna har vi blivit skapade för varandra.

Den kristna gemenskapen är tvådelad. Å andra sidan tar den fram viktigheten av att samlas tillsammans. Men i första hand är den Guds givna “sakramentala” gåva. Kristi sanna kropp och blods ätande gör oss “delaktiga” av Kristus. Den förenar oss med Kristus och stärker gemenskapen med det sanna vinträdet. Grenen får i första hand sin grundande betydelse genom att höra till stammen. Som gåva skänks “gemenskap” när vi hör till samma stam. “Jag är vinträdet, i ären grenarna; den som förbliver i mig och jag i honom, han bär mycken frukt, ty mig förutan kunnen i intet göra.”(Joh. 15.5)

Som kristna krävs det skicklighet att kunna urskilja högtider i dagens samhälle. Visst urskiljer du dessa och lär dem till dina barn. Endast på detta sätt lär sig barnen att fira kristna högtider.

Vesa Pöyhtäri

Mitt arbete så här vintertid har haft tyngdpunkten i Uleåborg och missonsfältet i Ryssland. Jag har nu denna vinter gjort två resor till Ryssland. Den tredje resan, till Jaama, gör jag i april. Förutom dessa har jag blivit kallad att hålla möten på veckosluten i olika församlingar. (Just nu när jag skriver detta sitter jag på tåget på väg till Helsingfors, där har frebe ordnat möte på lördagkväll och på söndag nattvardsgudstjänst).

Förutom att jag fungerar som resepredikant så hör till min uppgift att även göra Bibelmaterial med AV-teknik. Detta arbete tar min tid på vardagarna från morgon till kväll. Jag håller katekes skola på internet, där kan deltagarna studera självständigt genom att se på PDF- dia bilder och läsa om ämnet. Jag håller också blogg, genom vilken jag undervisar och förmedlar om nyheter. Jag har även förnyat Data-katekesen, som finns på CD-skiva. Undervisningarna är där i diabildsform.

Saarna Kartta

Tillsammans med Tapani Vähäkangas har jag börjat utgiva ett litet häfte som heter Saarna kartta som är till speciellt för predikanter. Tapani är säkert känd för er från Frebe bönehus och före detta Pohjolan Joulu redaktör. Sarna kartta är ett häfte, där vi går igenom den kommande månadens evangelietexter med hjälp av pålitliga bibliska och lutherska förklaringar. Den skickas till predikanterna. Som email kan den skickas till alla intresserade. Om du vill bekanta dig med häftet så kan du skicka mig din email address. (vpoyhtari@hotmail.com)

Varje Saarna kartta har sitt tema. Februari nummers ämne var Bibeln, Mars nummer behandlar Gudstjänsten. April nummret är ännu öppen. Du kan även önska någon tema du anser är viktig.

Ber speciellt om förböner för denna nya arbetsmetod. Vi vill genom detta tjäna denna kristenhet med Guds ord och den gamla kristendomens skatter, som Gud har bevarat till oss ända till denna dag.

Förbönsämnen:

-För rauhansana-rörelsen, att evangeliet får sin frihet, att gemenskapen till Kristus stärks, och ett liv efter hans ord skulle allt mera vinna rum i bland oss genom bättring och tro.
-God gemenskap med bibeltrogna väckelserörelser
-För vår kyrka, att den skulle bli frigjord från obibliska filosofier
-För den Ingermanländska kyrkan och det arbete vi gör tillsammans med den
-För Estlands kyrka och sammarbetet med den
-För Saarna-Kartta

___________________________________________________
Om ekonomi
Medlemmarna i stödgruppen är nu ca. 200. Vårt syfte är att få ihop 4000-5000 euro i månad. Då lämnas även pengar för verksamheten. Arbetarens socialavgifterna är så höga i Finland att en stor del av lönen går till pensionsavgifter och annat nödvändigt.
På vilket sätt kan jag understöda?
Om det är möjligt kan du ge ditt bidrag före den 15. dagen varje månad. Storleken på bidraget bestämmer du själv.
Konto: LFF rf. / Vesa Pöyhtäri stödgrupp
Kontonr. 106530-223499 Referens: 13

Låt banken sköta ditt månadsbidrag - gör en betalningsförbindelse
Banken betalar automatiskt från ditt konto den överenskomna månads summan. Du kan antingen göra det genom internetbanken eller gå personligen till ditt bank-kontor och visa det här brevet med kontouppgifterna.
Vesas stödgrupp

Katekes-skola: Trosbeknnelsens inledning, Treenighetsläran

2010-03-15T04:24:00.000-07:00

Två viktiga frågor: Varför uppkomm tronsbekännelserna och varför är det så viktigt att ha den rätta läran om treenighet. Läs Katekes-skolans files HÄR och HÄR

Ystäväkirje 2/2010

2010-03-10T07:03:00.000-08:00

Ihan aluksi mainos: Tervetuloa kirkkopäiville!
Paastonajan kirkkopäivät Kokkolan kirkossa 27.-28.3. alk. la klo 12.00
“Missä Kristus siellä tulevaisuus”

Fastetidens kyrkodagar
“Framtiden är i Kristus”

Kokkolan ev.lut seurakunta/svenska förs.
Paavalin synodi

Juhlien merkitys
Paastonaika on meneillään ja elämä Suomessa on yhtä kiireistä ja menevää kuin milloin tahansa muulloinkin. Onneksi on edessä vielä hiljainen viikko, jolloin on todella mahdollisuus hiljentyä viettämään kristikunnan tärkeimpiä juhlia.
Kristityt ovat aina halunneet kunnioittaa pääsiäisaikaa hiljentymällä sen viettämiseen. Pääsisäisaika on kuitenkin Suomessa tehty loma-ajaksi, jota ovat liikemiehet alkaneet markkinoimaan omiin tarkoituksiinsa. Kun Jeesus ajoi rahanvaihtajat ja markkinamiehet pois temppelistä, niin tämän päivän jälkikristillisessä Suomessa ”rahanvaihtajat” ovat ajaneet pois pääsiäisestä ristin ja ylösnousemuksen Herran. On ikään kuin palattu alkuasetelmaan.
Kristillinen vuosikalenteri seuraa Herramme pelastushistoriaa. Joka vuosi käydään läpí kaikki pelastusteot järjestyksessään. Näin on tahdottu muistuttaa ja opettaa ihmisiä siitä pelastuksesta, johon meidän koko kristillinen olemassaolomme perustuu. Seuraamalla kirkkovuotta ja valmistamalla itsensä kuhinkin juhlaan asianmukaisesti yksittäinen kristitty voi ”evankelioida” itseään ja lähipiiriään. Kirkkovuoden seuraamisessa ja ”elämisessä” usko vahvistuu. Me voimme näin aivan kuin elää todeksi vuosittain kaikki keskeiset tapahtumat.

Joku ehkä sanoo, että kirkkovuosi ja juhlakalenteri on ihmisten keksintöä. Niin tietysti onkin. Mutta jokainen juhla perustuu Jumalan erityiseen pelastustekoon Jeesuksen elämässä. Jumala on niiden takana. On muistettava, että Jumala itse käski vanhan Israelin pitää juhliaan vuosittain. Jokaisen Israelilaisen tuli vaeltaa Jerusalemiin kolmesti vuodessa. Juhlien tehtävä oli ”muistuttaa” Jumalan pelastusteoista Egyptistä vapautumisessa ja Luvatun maan haltuun ottamisessa. Jumala kyllä tietää, millaisiksi hän on meidät ihmiset luonut. Me tarvitsemme muistuttamista, kertaamista ja kehotuksia uskollemme. Sellaisiksi meidät on hyvä Jumalamme rakentanut.

Toinen juhlien tarkoitus on kiinteyttää uskovien sosiaalista yhteyttä ja yhteenkuuluvuutta. Sosiaalinen yhteys on jokaiselle ihmiselle tärkeää. Totta on lause, jota joskus kuulee, ”Kerro sinä kenen kanssa vaellat, niin minä kerron, millainen sinä olet”. Uskovat on tarkoitettu kokoontumaan yhteen.

Kristittyjen yhteys on kaksitasoinen. Toisaalta se on tuo edellä mainittu yhteen kokoontuminen. Mutta ensisijaisesti se on Jumalan antama ”sakramentaalinen” lahja. Kristuksen tosi ruumiin ja veren syöminen tekee meidät ”osallisiksi” Kristuksesta. Se yhdistää Kristukseen ja lujittaa yhteyttä Tosi Viinipuun runkoon. Oksa saa ensisijaisen ja perustavan merkityksensä kuulumalla runkoon. Yhteen runkoon kuuluminen antaa lahjanaan sitten sen oksien ”yhteenkuuluvaisuuden”. “Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.” (Joh. 15:5).

Kristityltä vaaditaan tänään taitoa erottaa tämä juhla-aika muista ajoista. Erotathan sinä nämä ja ”opetat niitä lapsillesi”. Muualta he eivät voi sitä oppia muutoin kuin jos eivät kristityt yhdessä niitä opeta.
Vesa Pöyhtäri

Työkuulumisia Herran työmaalta
Työni painopiste näin talvikaudella on Oulussa opetus ja julistustehtävissä sekä Venäjän lähetystyössä. Olen tehnyt nyt kaksi matkaa Venäjälle LFF:n ja ruotsalaisten kautta. Kolmas matka on vielä odottamassa huhtikuussa. Näiden lisäksi on sitten seuravierailut eri paikkakunnille (nyt juuri tätä kirjoittaessa olen junassa matkalla Helsinkiin, jossa on Freben järjestämät seurat lauantaina ja ehtoollisjumalanpalvelus sunnuntaina).

Matkasaarnaajan tehtävän lisäksi minun työhöni kuuluu Raamattuopetusten tekeminen AV-tekniikoilla. Tämä työ vie kaikki arkipäiväni aamusta iltaan. Pidän internetissä Katekismuskoulua, jossa jokainen voi omalta koneeltaan katsoa PDF-dioja ja lukea aiheesta. Pidän myös blogia, jonka kautta opetan ja välitän uutisia (näiden osoitteet alla). Olen myös uudistanut Data-Katekismuksen, joka on CD-levykkeellä oleva katekismusselitys tämän päivän ihmiselle. Opetukset on siinä dia-esityksinä tietokoneelta katsottavassa muodossa.

Saarna Kartta
Olen alkanut julkaista saarnaajille ja vastuunkantajille tarkoitettua ”Saarna Karttaa” yhdessä Tapani Vähäkankaan kanssa. Tapani on teille tuttu puhujana Freben rukoushuoneelta ja Pohjolan Joulun aikaisempana päätoimittajana. Lehtityö on hänelle tuttua myös hänen painotyöalan ammattinsa kautta. Saarna Kartta on vihko, jossa käydään läpi tulevan kuukauden evankeliumitekstit käyttäen apuna luotettavia raamatullisia ja luterilaisia Raamatun selitysteoksia. Se lähetetään postitse saarnaajille. Sähköisenä sitä lähetetään kaikille kiinnostuneille. Jos sinä haluat tutustua Saarna Karttaan, lähetä minulle pyyntö saada se sekä sähköpostiosoitteesi (vpoyhtari@hotmail.com).

Jokainen Saarna Kartta tarkastelee lähemmin jotakin erityisteemaa. Helmikuun aihe oli Raamattu, maaliskuun aihe Jumalanpalvelus. Huhtikuun aihe on mietinnän alla. Rukoillaan siihenkin johdatusta. Voit myös ehdottaa jotakin toivomaasi teemaa.

Tämän uuden työmuodon haluan antaa teille erityiseksi rukousaiheeksi. Halumme on palvella tätä kristillisyyttä Jumalan sanalla ja vanhan kristikunnan aarteilla, joita Jumala on meille säilyttänyt tähän päivään asti.

Rukousaiheita:
Rauhansanalaisuus, että evankeliumi saisi vapauttaa, yhteys Kristukseen vahvistaa ja Sanan mukainen elämä saisi yhä enemmän voittaa alaa keskuudessamme parannuksen ja uskon kautta.
Hyvä yhteys toisiin raamatullisiin herätysliikkeisiin.
Kirkkomme, että se vapautuisi epäraamatullisten filosofioiden painostuksesta.
Inkerin kirkko ja sen yhteydessä tehtävä työ.
Viron kirkko ja sen yhteydessä tehtävä työ.
Saarna Kartta-vihko.
___________________________________________________________
Talousasiaa
Kannatusrenkaan jäseniä on nyt n. 200. Taloudellinen tavoitteemme on 4000-5000 euroa kuukaudessa, jolloin varaa jää myös toimintaan. Työntekijän sosiaalimaksut ovat Suomessa niin suuria, että iso osa palkasta menee valtiolle eläkemaksuihin ja muuhun tarpeelliseen.
Milloin ja miten voin lahjoittaa?
Jos mahdollista, voit suorittaa maksun ennen jokaisen kuukauden 15. päivää. Lahjoituksen suuruuden päätät itse.
Tili: Maksun saaja: LFF rf. / Pöyhtärin tukiryhmä
Tilinro. 106530-223499 Viite: 13
Anna pankin hoitaa kuukausimaksusi— tee maksusopimus
Pankki maksaa automaattisesti tililtäsi sopimasi kuukausimaksun verran, kun nettipankissa rastitat tarpeellisen vaihtoehdon, tai kävelet pankkiin ja sanot ”Tämän verran kuukausittain tälle tilille” ja näytät tämän kirjeen.
Vesan tukiryhmä

Kateksimus-koulu: Pyhä Henki pelastaa ja pyhittää

2010-03-09T06:57:00.000-08:00

Isän ja Pojan uskonkappaleita tarkastellessa näkökulma oli menneessä ajassa. Tutkimme luomista ja pelastushistorian tapahtumia, jotka ovat jo tapahtuneet ja muodostavat perustan uskollemme. Kolmannen uskonkappaleen tarkastelukulma on nykyajassa - siinä, mitä Jumala Pyhä Henki tekee nyt meissä ja meidän kauttamme. Pyhä Henki pelastaa ja pyhittää, mutta miten, sitä käsittelemme seuraavien viikkojen katekismus-diasarjoissa.

Ensimmäinen diasarja Pyhästä Hengestä käsittää vain kolme diaa.
Katselemaan pääset TÄSTÄ.

Paavalin synodin kirkkopäivät Kokkolassa 27.-28.3.

2010-03-01T22:35:00.000-08:00

Paavalin synodi kutsuu uskovia Jumalan sanan äärelle. Rakkaan kirkkomme kriisitilanteessa autamme kirkkoa parhaiten opettamalla Jumalan sanaa, tutkimalla kirkon perusteita sanalla ja palaamalla sille perustalle , joka kestää.

Missä Kristus, siellä tulevaisuus

Framtiden är i Kristus

Paastonajan kirkkopäivät

Fastetidens kyrkodagar 27.3 – 28.3.2010

Kokkolan kirkossa

Gamlakarleby stadskyrka

*******************************************************

27.3. Lauantai – Lördagen

12.00 Paastonajan kirkkopäivien avajaiset

Tervetulosanat – Välkomstord: Kyrkoherde Peter Kankkonen

Avaus: Paavalin synodin tuki ry:n pj., pastori Juhani Koivisto

Johtaa: TM Aleksi Kuokkanen

13.00 Esitelmä I Luterilaisen seurakunnan elinehdot, pastori Vesa Pöyhtäri

14.30 Lounas – Lunch

15.30 Esitelmä II Luterilaisen seurakunnan elinehdot II – Den
lutherska församlingens livsvillkor, rektor Børge Haahr Andersen

Pyydetty puheenvuoro: pastori Vesa Kiertokari

17.00 Esitelmä III Karitsa ja seurakunta – Ilmestyskirjan näkymiä,
pastori Markus Pöyry

Johtaa: pastori Juha Muukkonen

19.00 Palmusunnuntain aattoseurat

Kapteeni Yrjö Soramies, teol.tri Pekka Huhtinen, eltekniker Kurt Enlund

Laulu: Mauri Tastula

Johtaa: kappalainen Timo Hämäläinen

28.3. Sunnuntai – Söndagen

12.00 Messu – Högmässa

Liturgi: Kyrkoherde Peter Kankkonen

Saarna: Piispa Olavi Rimpiläinen

Laulu: Mauri Tastula

14.00 Kahvi – Kaffe

15.00 Paastonajan kirkkopäivien päätösjuhla

Rektor Børge Haahr Andersen, kirkkoherra Lasse Marjokorpi,

rovasti Timo Holma ”Te olette maan suola”

Laulu: Mauri Tastula

Johtaa: pastori Johan Helkkula

TE DEUM

Apostolinen siunaus – Apostolisk välsignelse

Lähtökahvit – Avskedskaffe

Kokkolan suomalainen seurakunta Paavalin synodi

Karleby svenska församling Paulus synoden

www.paavalinsynodi.net.
Tervetuloa Kokkolaan!

Katekismuskoulu: Jeesus Jumalan Poika

2010-03-01T03:32:00.000-08:00

Diasarjaan pääset TÄSTÄ
Kristuksen kirkko taisteli lähes neljäsataa vuotta kristologiadogmista eli opista Kristuksesta. Oppi oli ollut selvä apostoleiden aikana, Kristus käsitettiin ilman muuta Jumalaksi ja ihmiseksi, kokonaisuudessaan. Siitä todisti jumalanpalvelusliturgia ja liturgiset liikeet kumarruksineen ja polvistumisineen, apostolien saarna ja heidän seurakunnille uskomnsa "Kristuksen oppi" sekä Herran asettamat sakramentit.

Miksi oppi Kristuksesta oli niin tärkeä, että jopa yhden oppilauseen i-kirjaimen perusteella kokoonnuttiin eri ehtoollispöytään eikä tunnustettu toista kristilliseksi kirkoksi. Yksi kirjain! Se oli tärkeä sen tähden, että sinä voisit saada Kristuksen lunastustyön omaksesi!

Oikea oppi Kristuksesta on perustana oikealle saarnalle Kristuksesta. Oikeaa saarnaa taas ei voi olla, jos henkilö ei ole oikein tunnustanut ja saanut oikeaa opetusta. Oikea usko tarkistettiin pakanakäännynnäisiltä, ja jos he tunnustivat oikein, kuten heille oli tarkoin opetettu, heidät kastettiin ja otettiin seurakuntaan.Niitä ei kastettu, jotka tunnustivat väärin, tai jättivät tarkoituksella jotakin pois. Alkuvaiheessa, kun vielä elettiin ja toimittiin keskellä juutalaista ympäristöä, ei tarvittu kuin tunnustus, jonka Kandaken hoviherra lausui esimerkillisesti: "Minä uskon Jeesuksen Kristuksen Jumalan Pojaksi." (Apt. 8:37 VK).

Harhaoppien sekoittaessa kristittyjä, tarvittiin tarkempi tunnustus, että usko oikeaan Kristukseen säilyisi. Kristus ei tule väärän opin mukaisen saarnan mukana. Opin on oltava, kuten se tänään lausutaan kolmessa uskontunnustuksessa.

Kokonaan toinen asia on sitten erehtyminen ja puutteellisuus. Se sanoo: "Saatan erehtyä, mutta harhaoppinen en tahdo olla". Erehtyminen ei ole ylpeyttä, sellaista, joka hylkää Kristikunnan 2000-vuotisen todistuksen, vaan meidän perisynnistä johtuvaa puutteellisuuttamme. Kristitty tahtoo ojentautua Raamatun opin mukaiseen Kristukseen, ei omien kokemusten tai karismaattisten saarnaajien tai vahvaluontoisten pappien ja piispojen määrittelemään Kristukseen, vaan koetellun opin mukaiseen ja siten saarnattuun Kristukseen. Tosi on Lutherin lause: "Jos etsit Kristusta Raamatun ulkopuolelta, löydät vain perkeleen". Jokainen tunnustuksessa pysynyt pappi on pappisvihkimyksessään antanut hyvän tunnustuksen ja lupauksen, liittynyt mielihyvin kolmeen uskontunnustukseen sekä niitä oikein selittäviin tunnustuskirjoihin. Myps saarnamiehet ovat konfirmaatiolupauksessaan Herran alttarin edessä tunnustautuneet oikeaan oppiin. Väisty niitä pappeja, jotka ovat luopuneet tunnustuksesta.

Pysytään tunnustuksessa, uskotaan Kristukseen, joka sovintokuolemallaan sovitti meidät Jumalan kanssa! Että voisit tämän uskoa ja saisit kuulla uudelleen ja uudelleen evankeliumin muuttumattomana, on meillä tunnustukset. Ne ovat tarkistettuja ja koeteltuja saarnoja Kristuksesta, ja sitä ne voivat olla, koska ne perustuvat tarkoin apostolisiin kirjoituksiin.

Katekismuskoulu: Ihmisen luominen

2010-02-23T23:58:00.000-08:00

Ihminen, nainen ja mies. Ihmisen tehtävä. Jumalanpalvelus. Näistä on kysymys ensimmäisen uskonkappaleen toisessa osassa.

Jumala loi ihmisen "viljelemään ja varjelemaan" luomakuntaansa. Ihmisen tuli pitää huoli Jumalan luomakunnasta. mutta kuka pitää ihmisestä huolen? Jätetäänkö hänet omien kykyjensä varaan? Kauniin todistuksen Jumalan isän-rakkaudesta kertoo luomiskertomuksen paratiisin luominen. Jumala huolehti ihmisestä ja kasvatti "kaikkinaisia puita" tuottamaan ihmisen ruokahuoltoa.

Ihminen on "ihme, suuri ihme" (Ps 139).

Lukemaan pääset TÄSTÄ

Kun lähestysmatkalla (melkein) kaikki meni pieleen

2010-02-21T23:39:00.000-08:00

Olen juuri palannut LFF:n lähetysmatkalta Inkerin-maalta Venäjältä. Olimme Jaamassa viikonlopun Timo Kontion kanssa ja saimme palvella erilaisissa tehtävissä.

Jaaman pastori Anatoli oli etukäteen toivonut "seminaaria" diakoniasta ja lähetystyötä omille seurakuntalaisilleen. He toivoivat seminaaria tästä aiheesta, koska he elävät siellä tilanteessa, jossa käytännössä lähes kaikki naapurit ovat joko ateisteja tai materialisteja. Ortodoksinen jumalanpalveluskaan ei vedä paljon ihmisiä, ja siksi ei normaalivenäläistä voi pitää lähtökohtaisesti edes ortodoksina.

Käytännössä "seminaari" oli kaksi Raamattu-tuntia näistä aiheista. Alustimme Timon kanssa ja sitten yhdessä mietimme, miten voisimme tehdä lähetystyötä Jaamassa.

Piirsimme kartan Jaaman hengellisestä tilanteesta. Mallina meillä oli Paavalin toiminta Ateenassa. Vaikka itse sanonkin, siitä tuli hieno kartaa Jaaman hengellisestä ja aatteellisesta tilanteesa. Sitten seurakuntalaiset saivat tehtäväksi etsiä mahdollisuuksia tavoittaa näitä ihmisiä. Keskeiseksi nousi Jaaman kirkon hyvä sijainti. Siitä kulkevat ihmiset ohi jatkuvasti. Päinvastoin kuin aikaisemmin, enää ihmiset eivät tule uteliaina katsomaan, mitä siellä tapahtuu. Kirkkorakennus on jo "vanha juttu". Ideoksi nousivat äiti-lapsi-piirit, entisten nuorien tavoittaminen ja kutsuminen mukaan sekä jonkinlainen katukahvila. Pastori Anatoli voi myös uudelleen yrittää aloittaa yhteistyön koulujen kanssa. Tapoja on monta, ja monta niitä oli myös apostoli Paavalilla hänen lähetystoimensa aikana. Olimme Paavalin jalanjäljillä, kun suunnittelimme toimintaa.

Timo alusti Apostolien tekojen kuudennen luvun esimerkillä. Siinä apostolit tahtoivat keskittyä sanaan ja rukoukseen eli evankeliumin julistamiseen ja kristittyjen kokousten eli jumalanpalvelusten hoitamiseen. Heidän aikansa meni kuitenkin taloudellisten avustusten jakamiseen seurakuntalaisille ja siihen liittyvien epäkohtien sovitteluun. Apostolit järjestivät seurakunnan työn uudelleen ja rakkauden avustus annettiin diakoneille, jotka olivat täynnä viisautta ja Pyhää Henkeä. Tästä lähtökohdasta Timo siirtyi Jaaman seurakunnan tilaiuuteen. Samankaltaisuus Jerusalemin tilanteen kanssa oli hämmästyttävä. Samanlaisia ongelmia ja samanlaisia ratkaisuja - paitsi että Jerusalemissa ei tarvinnut kutoa sukkia vanhuksille ja köyhille, mutta Venäjällä se on melko tärkeä työmuoto. Samalla se avaa ovia evankeliumille. Sukkapiirin he taitavat perustaa siellä diakoniatyössä. (Sellaistahan me täällä Oulussakin pidetään!)

Ilman rukousta ja Jumalan siunausta mikään ei onnistu, vaikka olisi kuinka hyvä toimintasuunnitelma. Meidän tehtävämme on vain kylvää sillä ymmärryksellä ja taidolla jonkaa olemme Jumalalta saaneet, mutta Jumala antaaa kasvun. Tämän totesimme Jaamalaisten kanssa. Tilanteessa vallitsi hyvä ja innostunut ilmapiiri.

Kotimatkalla sitten asiat alkoivat mennä pieleen. Aluksi emme meinanneet saada ketään taksimiestä viemään meitä Pietariin. Sitten saimme ja ajoimme riskirajoilla lumipyryssä luistellen. Pietarissa hyppäsimme metroon ja siitä Suomen junaan. TIkkurilassa matka tyssäsi. Pakkanen ja lumi oli hyydyttänyt junat. Kaikki oli kuusi tuntia myöhässä. Mutta se kerrottiin meille 10 minuutin jaksoissa. Lopulta miedät johdatettiin Tikkurilan hotellin yökerhoon teelle ja iltapalalle, jonka VR tarjosi. Siitä kiiruhdimme Timon kanssa junaan, joka oli väärä. Jouduimme makuupaikkojen sijasta tyytymään penkkeihin ja katkonaisiin uniin. Nauroimme tapahtuneelle, sitä ei voinut ottaa enää kuin huumorilla.

Kirjoituksia herätysliikkeistä

2010-02-17T23:58:00.000-08:00

Gladiolus-lehti on julkaissut uusimman numeronsa. Lehti ilmestyy vain internetissä ja on ilmainen. Sitä julkaisee herätyskritillinen SLEY.

Lehden viimeisin numero on keskittynyt herätysliikkeisiin. Näkökulmana on herätysliikkeiden panos kansankirkossa. Jokainen kirjoittaja on saanut tehtäväkseen arvioida oman liikkeensa plussaa ja miinusta sekä sitä, mitä annettavaa liikkeellä on tässä kirkollisessa tilanteessa.

Punnittua puhetta. Itseäni lämmitti erityisesti Kälviän kappalainen Pasi Palmun kirjoitus hänen omakohtaisista kokemuksistaan armon tiellä.

Lukemaan pääset TÄSTÄ.

Katekismuskoulu: MInä uskon Jumalaan

2010-02-16T22:46:00.000-08:00

Diasarjaan pääset TÄSTÄ.

Usko Jumalaan on yhteistä kaikille maailman ihmisille. Kaikilla
kulttuureilla ja kansoilla on jokin käsitys jumaluudesta. Lukuisat
epäjumalat ovat hyvä todiste lähes kaikille yhteisestä luomisuskosta.
Yllättäen myös ns tieteellinen maailmankuva perustuu uskomuksiin.
Vaikka se kieltää luojan olemassaolon, se ei ole voinut selittää
itselleen, miksi kuitenkin tapahtuu kehittymistä alkeellisesta
elämänmuodosta kohti yhä monimutkaisempia ja harmonisia organismeja,
ja päätepisteenä ihmine kaikkine monimutkaisuuksineen! Kehitys kertoo
kehittäjästä, sanoisi kristitty.

Luomisen jälkeen alkavatkin sitten eroavaisuudet. Luonnon kirja ei
kerro, kuka Jumala on. Raamattu kertoo. Jumala ilmestyi Aabrahamille
ja kertoi nimensä ja lähetti hänet tehtäväänsä Israelin kansan luokse.
Loppu onkin sitten "kirkkohistoriaa".

Piispat hyväksyvät rekisteröidyt parisuhteet

2010-02-11T23:12:00.000-08:00

Piispainkokous on tehnyt selvityksen homoseksuaalisuudesta ja lähettänyt sen kirkolliskokoukselle. Pitkän selvityksen keskeinen sanoma on hyväksyä homoseksuaalinen elämäntapa, siis eläminen rekisteröidyssä parisuhteessa samaa sukupuolta olevan kanssa.

Kokouksen tulos oli arvattava. Näinhän kirkon johtajat ovat jo virkaansa hoitaneet. Parisuhteessa eläviä pappeja on jo ainakin kolmessa hiippakunnassa seurakuntapappeina. Myös Salmi on ilmaissut jo etukäteen hyväksyntänsä tällaisten parien puolesta rukoilemiselle. Ajatus on tietysti, että heidän elämänmallilleen rukoillaan Jumalan siunausta.

Selvityksen yllätys on se, että piispainkokous esittää kirkollista toimitusta homoparien elämänmuodon siunaamiseksi. Media on keskittynyt kertomaan, että siunaamiskaavaa ei esitetä. Se ei ole kuitenkaan kiinnittänyt huomiota Troijan hevosen sisällä matkaavaan joukkoon. Siunauskaava torjutaan, mutta sen jälkeen sanotaan, että kirkollisen tradition rukousperinteellä tai vapaamuotoisesti heidän elämäratkaisunsa puolesta voidaan rukoilla. Toisin sanoen kirkollisten toimitusten kirjan rukousosiota voidaan käyttää näiden parisuhteiden puolesta rukoilemiseen. Tämä päätös on merkittävä. Näin piispainkokous esittää homosekuaalisten kohtaamista toimitusten kirjan puitteissa, mikä on ratkaiseva askel. Näin homoseksuaalinen parisuhde kuuluu kirkollisten siunattavien asioiden piiriin. Pienempiä askelia ovat itse siunaamiskaava ja vihkiminen, kun varsinainen elämänmallin hyväksyminen on jo tehty.

Piispainkokous on tuonut homosuhteet kirkollisten toimitusten kirjan suojiin. Samalla päätöksellään se on poistanut Raamatun kiellot homoseksin harjoittamisesta vanhentuneina ja kristitylle ihmiseille sopimattomina opetuksina. Piispain kokous on asettunut Raamatun yläpuolelle. Tällä päätöksellä jokainen piispa ja pappi, joko kokouksessa hyväksyi päätöksen on henkilökohtaisesti rikkonut pappislupauksensa.

PS. Lue myös Jari Rankisen blogi aiheesta googlettamalla "Jari Rankisen nettipäiväkirja".

Katekismuskoulu: Johdanto uskontunnustuksiin ja kolminaisuusoppi

2010-02-03T12:07:00.000-08:00

Miksi me tunnustamme uskomme tietyillä sanoilla? Eikö olisi aidompaa, jos jokainen saisi itse kehitellä itselleen oman uskontunnustuksensa suoraan sydämestä?

Jos meillä ei olisi harhaoppeja ja saatanan eksyttävä vaikutus ei voisi johdattaa ihmisiä harhaan niin todellakin emme tarvitsi tunnustuksia avuksi. Mutta koska me olemme syntisiä edelleenkin, me tarvitsemme Jumalan sanan ja tunnustukset. Eihän tunnustus ole muuta kuin Raamatun tiivistetty selitys, jonka avulla voi kätevästi tarkistaa, onko joku julistaja rakentamassa apostolisen seurakunnan perustukselle. Ketekismus on varsinainen käsiase maailmaa ja eksytyksiä vastaan. Osaathan sen ulkoa! Entiset pyhät olivat viisaampia, kun opettelivat sen ulkoa.

Toisaalta tunnustukset ovat koeteltuja uskonoppeja, jotka on tarkkaan harkittu ja perustuvat tarkkaan Raamattuun. Tunnustuskirjamme on tästä hyvä esimerkki. Kaikki vanhauskoiset "tunnustukselliset" papit liittyvät iloisesti Tunnsutskirjojen oppiin. Se on syntisen ystävä ja opettaa sellaisesta kristillisyydestä, joka ei katso ihmiseen ja ihmisen kykyyn, vaan Jumalan armotekoihin. Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden -siinä se on!

Vastaus kysymykseen liittyy olennaisesti käsitykseen Raamatun asemasta ja merkityksestä Jumalan sanana. Jos Jumala on sanassaan sanonut jotakin ja asettanut "Kristuksen opin" ja "terveellisen opin" ja "opinmukaisen sanan" niin pitää kyllä olla melko tehokas ihminen, että uskaltaa kehitellä jonkin opin, joka poikkeaa Jumalan sanassaan antamasta opista! On niitä sellaisiakin ollut - Markion, gnostilaiset, Valentinos, Pelagius ja nykyajan harhaopettajat, jotka kieltävät uskontunnustuksen tapahtumat historiallisina tosiasioina.

Rukoillaan heidän puolestaan että saisivat käääntymisen armon! Jumalalle on kaikki mahdollista, voihan hän pelastaa jopa sinut ja minutkin, vaikka olemme tällaisia mahdottomia.

Dioihin pääset sivupalkista kohdasta KATEKISMUSKOULU.

Allekirjoita adressi!

2010-01-29T01:35:00.000-08:00

Kirkkon kristityt ovat yhdessä antaneet äänensä kuulua kirkon suunnitelmiin hyväksyä homoseksuaalisuus tavalla tai toisella. Nyt voit vaikuttaa päätöksentekoon allekirjoittamalla tämän adressin. Allekirjoitttamiseen pääset TÄSTÄ. Lista lähetetään helmikuussa kokoontuvalle piispainkokoukselle. Allekirjoittajia on jo yli 4000. Kerro ystävillesi tästä!

Kirkon tulee pitäytyä omassa arvopohjassaan

Olemme huolestuneita niistä viesteistä, jotka kertovat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon alttiudesta irtautua omasta arvopohjastaan yhteiskunnallisen painostuksen alla. Esimerkkinä tästä on piispainkokouksen asettaman työryhmän maaliskuussa 2009 valmistunut mietintö ”Kirkko ja rekisteröidyt parisuhteet”, jossa etsitään keinoja homosuhteiden siunaamiselle kirkossa. Tahdomme rohkaista kirkkoa toimimaan arvojensa mukaisesti, miehen ja naisen välistä elinikäistä avioliittoa ja sukupuolten erilaisuuden tuomaa rikkautta kunnioittaen ja vaalien.

Naisen ja miehen muodostama avioliitto tarjoaa suojan uuden sukupolven syntymiselle ja kasvulle. Avioliitto on paitsi yhteiskunnan perusta, myös ainoa ihmisten välinen liitto, jonka Jumala sanansa mukaisesti siunaa. Siunaukseksi se onkin, niin sen suojassa kasvaville lapsille kuin myös puolisoille, kun sitä aidosti kunnioitetaan, tuetaan ja hoidetaan.

Kirkon uskon ja käytäntöjen tulee sekä kirkkolain että -järjestyksen mukaan perustua Raamattuun, Jumalan sanaan. Raamatun suhtautuminen homoseksuaaliseen käyttäytymiseen on yksiselitteisen kielteinen. Myös mietintö toteaa tämän niin Vanhan testamentin kuin Uuden testamentin osalta. Mikäli kirkko kääntyisi homoliittojen suhteen myönteiselle kannalle, se tarvitsee tuekseen etiikkaa, joka on sille vierasta.

Kirkko osoittaa seuraavansa aikaansa juuri siinä, että se tarpeen tullen osaa vetää myös rajaa maallistuneen yhteiskunnan ja omien arvojensa välille. Kirkon on näytettävä suuntaa, ei mukailtava ajan henkeä, koska sen perustana on iankaikkisuus.

Kirkon ei tule suhtautua homoseksuaalisuuden kanssa kamppailevaan henkilöön lainkaan eri tavalla kuin minkä tahansa muun synnin kanssa kamppailevaan ihmiseen. Hänet tulee kohdata sielunhoidollisesti ja hänet tulee myös siunata – Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Hänelle tulee julistaa armoa Kristuksen ristinkuoleman tähden ja antaa täysi mahdollisuus osallistua seurakunnan elämään. Elävästä seurakuntayhteydestä homoseksuaalisuuteen taipuvainen ihminen saa voimaa elää kristittynä Jumalan tahtoa etsien.

Vetoamme piispainkokoukseen, että se ei hyväksyisi homoseksuaalisten suhteiden kirkollista siunaamista. Emme näe merkityksellistä eroa sillä, suoritettaisiinko tällainen siunaaminen yksityisessä rukoushetkessä tai muulla tavoin. Päätös siunata homoseksuaalinen elämäntapa merkitsisi vakavaa irtautumista kristillisestä, Raamatusta nousevasta avioliitto- ja ihmiskäsityksestä.

***

Tiedoksi: Adressi nimilistoineen on luovutettu 8.-9.9.2009 Kuortaneella kokoontuneelle piispainkokoukselle. Nimien keruu jatkuu nyt entistä aktiivisemmin. Tarkoituksena on luovuttaa adressi helmikuussa kokoontuvalle piispainkokoukselle sekä kevään kirkolliskokoukselle. Nyt kannattaa aktivoida tutut ja puolitutut mukaan.
Sonja Falk (sonja.falk@uusitie.com)

Karismaatikosta luterilaiseksi 2, pst. Jan Bygstad

2010-01-29T00:56:00.000-08:00

Arviointi

Yksi lause, joka karismaattisessa liikkeessä on koko ajan palannut takaisin, on: "Jumalalla on enemmän annettavana." Siten kuin me elämme tavallisina kristittyinä, me emme karismaattisen todellisuuskuvauksen mukaan ole kokeneet läheskään kaikkea sitä, mitä Jumalalla on annettavana. Karismaattista liikettä luonnehtii se, että se tulee hengellisen elämän täyteydellä, todellisella uudistuksella hengessä ja voimassa. Ja jokainen kristitty tietää, että jos on jotain, mitä me tarvitsemme, niin se on uudistus. Tähän tulee sitten tarjous: "Sinä et ole vielä maistanut kaikkea Jumalan siunausta. Jos vain pääset osalliseksi henkikasteesta, jos vain pääset osalliseksi Hengen rikkaudesta, silloin saat voiton synnistä. Silloin saat voiman elää täyttä kristillistä elämää." Silloin tulee "menoa ja meininkiä".

Onko totta, että Jumalalla on enemmän annettavana? Kuulkaamme, mitä Raamattu sanoo! "Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään." (2. Piet 1:3) Pane merkille, miten apostoli ilmaisee itseään: "on lahjoittanut meille kaiken". Hän ei sano: "Jumala antaa meille kaiken" (kerran tulevaisuudessa). Hän ei myöskään sano: "Me saamme kaiken, jos vain teemme niin ja niin tai koemme sen ja sen." Päinvastoin hän sanoo kaikille Jumalan lapsille: "...hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille." Perfekti puhuu jostain, joka on loppuun suoritettu tosiasia: Me omistamme sen jo tässä ja nyt. "On lahjoittanut meille", mitä sitten? Vain vähän, vain jotain? Ei, kaiken. Se, joka omistaa Jeesuksen, omistaa kaiken! Hän omistaa kaikki Jumalan lahjat, kaiken Jumalan siunauksen, ilman rajoitusta. "Kaiken!", sanoo apostoli.

Saman totuuden me löydämme Efesolaiskirjeestä: "Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa, niin kuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa." (Ef. 1:3-4) Kaikki hengellinen (tai Hengen) siunaus, sanoo apostoli. Tässä voisimme liittyä Paavalin sanaan 2. Kor. 8:ssa: "Sillä te tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon, että hän, vaikka oli rikas, tuli teidän tähtenne köyhäksi, että te hänen köyhyydestään rikastuisitte." (2. Kor. 8:9) Olla Jumalan lapsi merkitsee olla rikas, sanomattoman rikas. Se merkitsee rikkauden omistamista, joka on niin suuri, että me tuskin voimme käsittää sitä. Ja me omistamme sen jo tässä ja nyt, kokonaan ja täydellisesti.

Meidän ongelmamme kohdatessamme tämän rikkauden on vain se, että me näemme niin vähän siitä. Sen tähden apostoli rukoilee Efesolaiskirjeessä myös: "...anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan ja valaisisi teidän (seurakunnan) sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään". (Ef. 1:17-18)

Ongelmamme kristittyinä ja apu siihen

"Ongelmamme" kristittyinä on, että me olemme kaksi ihmistä yhdellä ja samalla kertaa: Me olemme sekä vanha että uusi ihminen. Olla kristitty on sama kuin omata vanha ihminen – kaikkineen mitä se sisältää – läsnäolevana itseään, samanaikaisesti kun minä olen myös uusi ihminen – Jeesuksessa. Meidän on niin vaikea nähdä, "minkä perinnön" ja "minkä lahjan" me olemme saaneet, koska me näemme paljolti vain vanhan ihmisen. Me näemme niin vähän synnin voittamista. Mutta synnin me näemme. Me näemme niin vähän voimaa kristillisessä elämässä. Mutta voimattomuuden me tunnemme. Me näemme niin vähän kaikesta siitä, mitä me haaveilemme, että kristillisen elämän tulisi sisältää. Mutta me tunnemme selvästi vanhan ihmisen vallan, heikkouden ja synnin.

Mikä avuksi sellaisessa tilanteessa? Kysymys on siitä, että me keskellä köyhyyttä ja heikkoutta varjeltuisimme ainoassa perustavassa: Jeesus tuli nimenomaan köyhiä varten! Ei sitä varten, että minä tulisin rikkaaksi itsessäni, vaan että minun koko rikkauteni olisi Hänessä. Apostoli rukoilee, että me näkisimme, mitä me omistamme Hänessä. Tätä varten tarvitaan Jumalan avaama silmä, sillä sitä me emme voi nähdä itsestämme. Hänessä, ei minussa itsessäni, se on salaisuus. Kristitty elää sen tähden alituisessa kaksinaisuudessa, jossa hän toisaalta näkee aina oman heikkoutensa ja köyhyytensä, samanaikaisesti kun hänet juuri tämän heikkouden ja köyhyyden tähden vedetään uudelleen ja uudelleen Kristuksen luokse, ja avuttomuudessaan hän on riippuvainen Hänestä. Pyhän Hengen saaminen ei ole jotakin, joka tekee lopun heikkoudestani ja köyhyydestäni, vaan päin vastoin jotakin, joka paljastaa riippuvuutemme Jeesuksesta ja sitoo minut Häneen. Siksi Herra Jeesus sanoo myös: "Autuaita ovat hengessä köyhät." Tämä on sana, josta me – kuvaavaa kyllä – kuulemme vähän puhuttavan karismaattisessa yhteydessä. Tällä me olemme viitanneet myös toiseen tärkeään asiaa Raamatussa: Sanoma Pyhästä Hengestä kuuluu yhteen evankeliumin, ei lain, kanssa. Hengen tehtävä ei ole saada minua onnistumaan kristittynä, vaan kirkastaa Jeesusta (Joh. 16:16). Siksi minä täällä ajassa elän ristin alla, ja minun elämäni on kätketty Kristuksen kanssa Jumalassa (Kol. 3:3). Yritys tehdä uusi ihminen empiiriseksi, näkyväksi suureeksi, jossa niin sanotusti voidaan Hengen voimakkaiden manifestaatioiden välityksellä osoittaa, että Jumala on vaikuttamassa ja läsnäolevana, on se, mitä Luther kutsui kunnian teologiaksi.

Pyhä Henki saadaan kuulemalla sanaa rististä

Sanoma Pyhästä Hengestä kuuluu yhteen evankeliumin kanssa. Se tulee erityisen selväksi siinä, mitä Uusi testamentti opettaa siitä, miten me otamme Hengen vastaan. "Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna? Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta?" (Gal 3:1-2) Me emme saa Pyhää Henkeä työskentelemällä itsemme kanssa, ponnistelemalla omalla sydämellämme, "antautumalla täydellisesti" tai muulla sellaisella. Me emme saa Henkeä tekemällä vaan kuulemalla! Kuulemalla määrättyä sanomaa – sanaa rististä, evankeliumia siitä, mitä Jeesus on täyttänyt meidän pelastukseksemme. Kun kristitty tuntee köyhyytensä ja heikkoutensa ja rukoilee Jumalalta Hengen valoa ja voimaa, tulee hänen sitä varten ahkerasti kuunnella evankeliumia, lukea ja laulaa Jeesuksesta ja siitä, mitä me omistamme hänessä. Sillä – kuten Luther sanoo – "Jumala ei lähetä Henkeä tyhjän ilman kautta", vaan evankeliumin ulkonaisen, kuuluvan sanan kautta (vrt. Luther, Huonepostilla, s. 442. 6. painos Turku 1945. SLEY. Suom. huom.).

Karismaattinen aktivismi ja lakihenkisyys

Tällä me koskettelemme karismaattisessa julistuksessa jotakin, joka aiheuttaa kaikkein eniten huolta: Saadaan tarjous jostakin, jonka on määrä antaa voima kestävyyteen kaikenlaisissa kristillisissä toiminnoissa. Karismaattisen aktivismin yllä on usein voimakkaan lakihenkinen piirre. Ihmisen on määrä saada apua niin pitkälle pääsemiseksi kristittynä, ettei hän enää ole avuton syntinen. Mutta edellytys evankeliumin tuntemisen oppimiselle on, että Hän, joka on Herra, lakinsa välityksellä saa aikaan, että minä opin tuntemaan itseni (Room. 3:19). Sen tähden perustava kokemus on tämä: se, että pystyy elämään kristittynä, on "yli voimiemme". Tätä taustaa vasten me ymmärrämme, miksi lähetyssaarnaaja Skjælaaen kerran, kun hänen eteensä asetettiin iskusana "Jumalalla on enemmän annettavana", vastasi: "Se ei ole totta. Totta on se, että Jumalalla on enemmän otettavana!"

Silloin alkaa ymmärtää, ettei ainoastaan kristityksi tulemisen täydy tapahtua armosta. Myös kristittynä elämisen täytyy olla armosta. Jos en ole yhtä riippuvainen Kristuksen armosta ja laupeudesta halki koko elämän, silloin minusta on tullut liian voimakas ja liian suuri. Silloin minusta on tullut omavanhurskas fariseus. Sillä kristittynä eläminen on olla riippuvainen Jeesuksesta, riippuvainen siitä, että on totta, että Jeesus on syntisen ystävä, ja että minulla ei ole mitään muuta, mistä elää. Lähetyssaarnaaja Skjælaaen sanoi myös: "Jos lakkaan olemasta syntinen, Jeesus lakkaa olemasta Vapahtaja."

Oppi "toisesta siunauksesta"

Puhe siitä, että "Jumalalla on enemmän annettavana" esitellään mielellään muodossa tai toisessa yhdessä "toisen siunauksen" (engl. second blessing) opin kanssa – ja tällöin ehtona sille, että ihminen voi saada osallisuuden Hengen lahjoista, armolahjoista. Oppi toisesta siunauksesta tulee alunperin metodismin perustajalta, John Wesleyltä. Hän sanoi monesti, että luterilaisilla "on vanhurskauttamisen armo, mutta ei pyhityksen armoa". Hän tarkoitti tällä sitä, että luterilaiset olivat kyllä ymmärtäneet Uuden testamentin opin siitä, miten ihminen pelastuu, mutta he eivät olleet ymmärtäneet kristillisen elämän salaisuutta, sitä, miten tulee elää tosi elämää Hengen pyhityksessä. Tämä salaisuus oli siis "toisessa siunauksessa": Oli välttämätöntä omata kokemus Hengen vuodattamisesta ja voitelusta kääntymys- ja uudestisyntymiskokemuksen lisäksi. Tätä Wesleyn oppia veivät eteenpäin amerikkalaiset pyhitysherätykset 1800-luvulla. Tunnusomaisen muotonsa se löysi helluntaiherätyksen opissa "henkikasteesta".

Kun karismaattinen liike puhkesi 1960-luvulla USA:ssa, se omaksui helluntaiherätyksen opin henkikasteesta ja yritti sovittaa sen muiden kirkkojen teologiaan. Sillä karismaattinen liike on olemukseltaan ekumeeninen. Se on alituisesti tehnyt työtä repiäkseen alas perinteiset rajat kirkollisten yhdyskuntien välillä tarkoituksena saada aikaan uusi yhteys kristittyjen välillä, yhteys, joka perustuu yhteiseen kokemukseen Hengestä. Sen tähden me kohtaamme karismaattisuudessa usein julkilausutun vastentahtoisuuden teologisten kysymysten parissa työskentelemistä kohtaan. Tämä aiheutuu osittain siitä, että teologia käsitetään joksikin teoreettiseksi, jolla on vähän merkitystä elämälle Hengessä, osittain siitä, että teologinen työ vaikuttaa kristittyjen välisten rajojen vetämiseen ja osittain siitä, että karismaattisuuden kritisointia teologisilla perusteilla (ts. Jumalan sanan totuuden pohjalta) pidetään uudistuksen vastustamisena.

Katse Jeesukseen

"Hengen täyteyden" kokemuksen kutsuminen hengelliseksi uudistukseksi ja voittoisaksi kristilliseksi elämäksi tuo mukanaan kaksi pääongelmaa kristilliseen elämään: spiritualismin ja subjektivismin. Spiritualismilla me tarkoitamme kaikkia niitä hengellisen elämän, ilmestyksen ja kokemuksen muotoja, joiden perustus ei ole armonvälineissä, ts. Sanassa, kasteessa ja ehtoollisessa. Aivan liian usein voi kuulla – myös ns. "luterilaisella" maaperällä – Jumalan "puhuttelusta" tai "kokemuksista" tai "profeetallisesta sanomasta", joka tulee välittömästi, eikä ulkonaisesta Jumalan sanasta, Jumalan puheena suoraan omaan sydämeen. Tämä johtaa hakoteille ja vastaa sitä, mitä Luther kutsui "hurmahenkisyydeksi". Subjektivismilla me tarkoitamme sitä, että hengellisen elämän polttopiste on enemmän siinä, mitä Jumala tekee minussa, minun kokemuksissani, tunteissani ja elämyksissäni kuin siinä, mitä Jumala on tehnyt minun ulkopuolellani – Kristuksessa – ja siinä, että elämän lähteet ovat minun ulkopuolellani, ulkonaisessa Sanassa. Subjektivismi johtaa helposti siihen, mitä on kutsuttu "kokemusorjuudeksi", ts. uusien Jumala-kokemusten tavoittelemiseen. Samoin se johtaa siihen, että ihminen rakentaa luottamuksensa Jumala-suhteensa kunnossa olemiseen alituiselle uusien kokemusten saamiselle. Rosenius on eräässä laulussaan pukenut tämän sanoiksi:

On Isän sydämessä Nyt armo iäinen;

se auennut on meille Ristillä Jeesuksen.

Kun yksin siihen armoon Mä aina uskallan,

Niin kuljen turvallisna Kiusaksi kiusaajan.

Vain armoon, jonka tunsin Mun sydämessäni,

Mä aina ennen tahdoin Rakentaa rauhani.

Mä synnin tuskissani Näin rauhan kadotin,

Ja tunteen haihtuessa Jo loppui autuuskin.

Mut kiitos armon Hengen: Hän erheen osoitti.

Nyt seison kalliolla, On armo turvani.

Nyt Isän sydämessä On armo iäinen, Se auennut

on meille Ristillä Jeesuksen. (Vanha Siionin Kannel 371:1,2,4)

Evankelis-kristillisen elämän salaisuus on siinä, että usko lepää jossakin minun itseni ulkopuolella: Ensiksi siinä, että se lepää jossakin, jonka joku muu on tehnyt, sekä minun ulkopuolellani että minusta riippumatta. Ja toiseksi siinä, että tämä pelastus tulee minun omakseni yksinomaisesti jonkin voimasta, joka tulee ulkoapäin – ei sisältäpäin minun omasta sydämestäni – nimittäin kuultavan sanan välityksellä, sanoman välityksellä Jeesuksesta, sijaisestamme ja sovittajastamme. Jos kaikki minun omani romahtaa, pysyy pelastus ja elämä, toivo ja lohdutus lujana Kristuksessa. Sen tähden on kaikessa oikeassa kristillisessä elämässä kysymys siitä, että opitaan katsomaan Jeesukseen ja ottamaan huomioon, mitä hän on ja mitä hän on tehnyt, sekä katsomaan kokonaan pois itsestä.

Kirjoittaja on DELK-kirkon (Det evangelisk-lutherske kirkesamfunn -kirkossa) pastori Bergenissä. Kirjoitus on julkaistu Nya Väktaren -lehdessä (Volym XVII), joka ilmestyy Kyrka och Folk -lehden teologisena liitteenä. Suomennos: Hannu Lehtonen. Osa väliotsikoista suomentajan

Vänbrev 1 / 2010

2010-01-26T12:53:00.000-08:00

Vänbrev 1/2010

Kristus är försoningsoffret

I kyrkoåret närmar vi oss fastetiden, som avslutas med syndaoffer och uppståndelse. Johannes dödaren visade på Jesus Kristus och sade: "Se Guds lamm, som tar bort världens synder"

Kristus som försoningsoffer hörde till den gamla testamentliga tempel Gudstjänsten. På den stora försoningsdagen gick en av de översteprästerna in till det allra heligast, han satte sina händer på ett offerdjur, och bekände folkets synder. Sedan skickades djuret ut i ödemarken för att förgöras.

Ett annat exempel av syndautgjutelse kan vi se när Abraham offrade sin son på Moria berg. Om detta predikade broder Karl-Göran i Karleby på nyårshelgen. Abraham hade redan i sitt sinne bestämt sig för att offra sin son, det var bara Guds nya befallning som förhindrade honom. Han sade till sina tjänare, att jag och Isak går för att tjäna Herren "sedan återvänder vi till er" (1 Mos. 22.) Enligt Hebrerbrevet Gjorde Abraham detta för att han trodde att Gud även kan väcka upp en människa ur stoftet. På så sätt hade även Abraham som levde i tiden före kristus- en tro på uppståndelsen- han trodde på kroppens uppståndelse. Abrahams ord till sin son förutspådde att samma händelse skulle upprepas. " Gud skall själv utse ett lamm till offer, min son". Han lovade ett lamm, och Johannes kallar honom för Guds lamm. Moria berg blev platsen för det första templet och sedan för senare tempel. Platsen valde inte David eller Salomo, utan Herren själv: Platsen blev vald därför att på den platsen uppenbarade sig Herren för David (2 Krön 3:1) På detta sätt kom Herren på förhand till sin egen offerplats och bestämde den för framtiden.

Teologin om Guds lamm är nerskrivet till oss genom Johannes. I uppenbarelseboken skriver Johannes om sin himmelska syn, hur han såg liksom ett slaktat lamm, som gick fram till faderns tron och öppnade en bokrulle. Med den på följd att de äldste troligtvis någon församlingsherde som fått flytta till härligheten (24) knäböjde framför honom och frambar samma sak, som de predikat i sina församlingar och som varit ädelstenen i deras predikningar: " Du är värdig att taga bokrullen och att bryta dess insegel, ty du har blivit slaktad, och med dit blod har du åt Gud köpt människor av alla stammar och tungomål och folk och folkslag och gjort dem åt vår Gud till ett kungadöme och till präster, och de skola regera på jorden" (Upp 5.9-10)

Vi får alla vara Guds präster i Kristus- För varandra!

Kristus har gett oss försoningen för hans blod skull. Påsken får vi fira med ett tryggt sinne, synderna är förlåtna, syndaoffret har tagit dem upp sig och burit dem på korsetsträd till ödemarken. Så långt är synda anklagelserna bortflyttade ifrån oss, så att de inte längre kan anklaga oss. Han uppstod från döden och började ett evigt liv i sig själv. Vi får vara fria Gud barn, till att tjäna varandra, älska varandra och till att göra goda gärningar. Det här är Kristi prästerskap i alla tider och alla stunder.

Gudsfrid

VESA PÖYHTÄRI

Glimtar från arbetet

Hösten gick snabbt och kalendern var full med arbetsuppgifter. Till all lycka fick jag vara hemma under Julhelgen och vila. På hösten besökte jag Jakobstads trakten mer än någonsin. Det var roligt att besöka församlingarna och tjäna med ordet. Det andra området som jag tjänat mycket är Uleåborg. Här har vi regelbundet möten på söndagarna där jag tjänar när min tur är. Missionsmöten och ungdomssamlingar är också regelbundna. Olika kristna föreningar som har ungdomsarbete har även kallat mig. Jag tycker det är fint att se ungdomar som tar sin tro på allvar ur olika rörelser. Gud har välsignat ungdomsarbetet så, att det inte är här en lätt anda fastän det är roligt och ungdomligt. Vårens kalender håller också på att fyllas- b.la. tre resor till Ryssland är på kommande!

Om gudstjänster

Gudstjänster förrättar jag ganska regelbundet. Även nu när jag skriver detta brev sitter jag i bussen på väg till Jyväskylä för att hålla ungdomssamling och en gammaltroende gudstjänst i Luther kyrkan i Jyväskylä (SLEY). Dom har där egen kyrka och gudstjänstgemenskap. Det är kyrkans arbete och konkurrerar endast positivt med kyrkans egna gudstjänster. Enligt mig borde vi även inom rauhansanalaisuus ta vårt ansvar och börja diskutera om gammaltroende gudstjänster. På samma sätt som även andra inomkyrkliga väckelserörelser gör. Jag har skrivit om gudstjänstgemenskaper i min blog.

Guds ord är kär för oss, därför vill vi följa det och fira gudstjänster och möten. Vi önskar att få leva som kristna fritt i vår kyrka. Genom att hålla fast vid ordet både i tro och i leverne älskar vi vår Herre o hjälper också den evangliska lutherska kyrkan på bästa sätt.

______________________________________________________________________

Talousasiaa
Kannatusrenkaan jäseniä on edelleen se n. 200. Lopullinen tavoitteemme on n. 250 jäsentä. Taloudellinen tavoitteemme on 4000-5000 euroa kuukaudessa, jolloin varaa jää myös toimintaan. Työntekijän sosiaalimaksut ovat Suomessa niin suuria, että iso osa palkasta menee valtiolle eläkemaksuihin ja muuhun tarpeelliseen.
Milloin ja miten voin lahjoittaa?
Jos mahdollista, voit suorittaa maksun ennen jokaisen kuukauden 15. päivää. Lahjoituksen suuruuden päätät itse.
Tili: Maksun saaja: LFF rf. / Pöyhtärin tukiryhmä
Tilinro. 106530-223499 Viite: 13
Anna pankin hoitaa kuukausimaksusi— tee maksusopimus
Pankki maksaa automaattisesti tililtäsi sopimasi kuukausimaksun verran, kun nettipankissa rastitat tarpeellisen vaihtoehdon, tai kävelet pankkiin ja sanot ”Tämän verran kuukausittain tälle tilille” ja näytät tämän kirjeen.
Vesan tukiryhmä

Karismaatikosta luterilaiseksi, pastori Jan Bygstad, Norja, todistus

2010-01-26T01:51:00.000-08:00

Tämä artikkeli on julkaistu tunnetussa ruotsalaisessa lehdessä Kyrka och Folk. Käännöksenä se on ilmestynty Concordia-lehdessä. Panen sen blogissanijulki kahdessa osassa sen pituuden tähden.

Hengellisesti loppuun palaneille tämä on ihana todistus "tavallisen kristillissyyden" voimasta, joka tukee silloinkin kun itse on ihan lopu ja tyhjä.

"Nuoruuden aika on usein etsimisen ja hakemisen aikaa, riippumatta siitä, onko ihminen kristitty tai ei. Juurettomuus, joka luonnehtii nykyajan kulttuuria, johtaa siihen, että monet erityisesti nuoruusvuosina yrittävät löytää jotain, joka voi antaa elämälle sisällön ja merkityksen. Tämän etsimisen tuntomerkkinä on usein se, että kaikki "perinteiset" vastaukset ja ratkaisut ovat epäajankohtaisia. "Vakiintuneella" (etabloituneella) ei ole mitään voimaa saada otetta tai kiehtoa. Se tuoksahtaa ikävystyttävältä ja riittämättömältä. Sen tähden huomataan, että liikkeillä, jotka toimivat vaihtoehtoina vakiintuneille, on suuri vetovoima, ei vähiten siksi, että ne voivat antaa kokemuksen jostain autenttisesta, jostain elävästä ja aidosta.

Näin on usein myös kristinuskon alueella. Monilla nuorilla on syvä uudistuksen kaipaus kristillisessä elämässä, kaipaus, joka seuraa voimakkaasta tarpeesta voida elää kokonaista, kokosydämistä kristillistä elämää. Sen tähden halutaan sitoutua voimakkaasti ja palavasti uskon elämään, mikä ilmenee kaipauksena kokonaiseen ja täyteen antautumiseen.

Kohtaaminen karismaattisen liikkeen kanssa

Omalta osaltani minulla oli juuri näin ratkaisevina nuoruusvuosinani. Juuri tuona aikakautena 1970-luvun alussa kohtasin kaksi liikettä, jotka tekivät mahdolliseksi tämän kaipauksen saada purkautua. Ensimmäinen oli "Jeesus-liike", joka tuli Norjaan 1971. Kävin tuolloin kristillistä kansankorkeakoulua ja olin ensimmäisten joukossa Pohjolassa, jotka kohtasivat Kaliforniasta tulleet "Jeesus-ihmiset". Se, mikä teki meihin vaikutuksen, oli se valtava uskoninnostus, jota he osoittivat. Meistä tuntui siltä, että tässä me kohtasimme alkukristillisyyden ylösnousseessa muodossa: tämä oli varsinainen ja alkuperäinen kristinusko. Ja se teki meihin voimakkaan vaikutuksen. Me heittäydyimme siihen ja meidät vedettiin mukaan innostuksen aaltoon meidän kokiessamme, että tässä, tässä on varsinainen ja todellinen kristinusko, jota lähellä kirkko, traditiot ja establishmentti ylipäänsä ei ollut. Meidät vedettiin yhteyteen voimakkaan sisäisen elämän kanssa rukouksessa ja Raamatun tutkimisessa, ei vähiten pitäen silmällä sitä, mikä oli varsinainen päämäärä: evankeliointi.

Meidän tuli voittaa maailma, meidän tuli voittaa nuoret, jotka olivat joutuneet pois Jumalan luota. Ja oli hyvin kiire: Sillä Jeesus tulee pian takaisin! Tähän valtavaan innostukseen oli yhdistynyt Jeesuksen pikaisen takaisintulemisen voimakas odotus. Se oli mukana ja antoi jyrkkyyttä ja päättäväisyyttä yritykselle. Koko elämä oli vihittävä Jeesukselle, etteivät niin monet joutuisi kadotukseen.

Yhdessä Jeesus-liikkeen kanssa kohtasin myös toisen virtauksen, joka tuli Norjaan suunnilleen samaan aikaan, karismaattisen liikkeen. Se muoto, jossa kohtasin sen, oli "Täyden Evankeliumin Liikemiesten Kansainvälisen Veljesliiton Keskusliiton" (Full Gospel Business Men’s Fellowship International, FGBMFI, välityksellä. Tämä tuli Bergeniin pari vuotta ennen Jeesus-liikettä, ja kohtasin sen jo tuolloin ja tulin "henkikastetuksi". Kun myöhemmin kohtasin Jeesus-liikkeen, sulautuivat nämä kaksi virtausta yhteen, koska Jeesus-liike oli myös tietoisesti karismaattinen elämässään ja ilmenemismuodoissaan. Koko asian ydin oli, että tavallinen "lattea" kristillinen elämä ei ollut riittävä. Me tarvitsimme enemmän voimaa, enemmän vihkiytymistä kokosydämiseen Jumalan palvelemiseen tavoittaaksemme kaikki ne, jotka eivät tunteneet evankeliumia. Kohtaamamme karismaattisen liikkeen nimi oli myös ohjelmallinen: "Täyden evankeliumin…" Rivien välistä tällä sanotaan, että perinteiset kirkot ja järjestöt eivät ole löytäneet täyttä ja kokonaista evankeliumia. Sen tähden oli myös tärkeä iskusana tässä yhteydessä "Jumalalla on enemmän annettavana". On olemassa enemmän voimaa, syvempi elämä, rikkaampi kristillisyys ja on mahdollista tulla enemmän Hengen täyttämäksi. Nämä liikkeet tarjosivat juuri sitä. Niillä oli itseymmärrys, ja tämä karismaattisella liikkeellä on yhä vielä, esimerkiksi OAS:lla (OAS-liike perustettiin 1983 Ruotsissa, suom. huom.), joka sisälsi sen, että tultiin uudistamaan Jumalan kansa kaikissa leireissä. Ja jos suhtautuu kriittisesti karismaattisuuteen, saa usein kuulla "olevansa uudistusta vastaan" ja sen tähden Jumalan Henkeä vastaan.

Allekirjoittanut meni kokosydämisesti ja suurella innostuksella sisälle tähän. Meitä oli ryhmä ystäviä, jotka matkustimme ympäriinsä ja evankelioimme, ja me toivoimme todella elävämme Jeesukselle, tulevamme Jeesuksen käyttämiksi ja saavamme tehdä jotakin Jeesuksen hyväksi.

Mutta sitten minulle kävi kuten monille, jotka yrittävät elää sellaista elämää: poltin kynttilän molemmista päistä ja lopulta mitään ei ollut jäljellä. Minä olin loppuun palanut, ja kaikesta minun hienosta kristillisyydestäni oli valtavan vähän jäljellä. Ne tulokset, joita kaikesta työstä näytti syntyneen, valuivat hiekkaan. Jumalalta pyytämääni voimaa ei tullut. Ilo ja innostus, joka oli ollut niin vahva, katosi. Sen sijaan olin hyvin tyhjä ja uupunut.

Todellinen evankeliumi

Jos en tänä pimeänä aikana olisi kohdannut todellista evankeliumia, epäilen, olisinko kristitty tänä päivänä. Apu tuli vanhan lähetyssaarnaajan, Nils Skjælaaenin, välityksellä, joka kahden Etelä-Amerikan työkauden jälkeen oli palannut takaisin Norjaan ja toimi nyt kiertävänä julistajana täällä. Jos kokoan yhteen sanoman, jolla hän kohtasi minut ensimmäisessä tapaamisessamme, se kuului seuraavasti: "Jumalalla ei ole käyttöä millekään sinun palveluillesi. Jumala ei ylipäänsä tarvitse sinun panostasi. Raamattu sanoo: Jos sinä vaikenet, kivet huutavat. Voit vain pysähtyä." Tämä voi kyllä tuntua elämäni musertavalta tuomitsemiselta: Jumalalla ei ole käyttöä sinulle! Mutta minulle näistä sanoista tuli todellinen evankeliumi. Minulla olisi lupa vapautua. Vapautua juoksemasta, vapautua pyrkimästä. Vapautua työskentelemästä siinä uskossa, että Jumala ja Hänen valtakuntansa oli riippuvainen minusta ja minun panoksestani. Lähdin sieltä vapaana ihmisenä.

Tästä tuli alku ystävyydelle, joka kesti aina hänen kuolemaansa saakka 1990. Säännöllisten tapaamisten ja keskustelun välityksellä Skjælaaen avasi evankeliumin, jonka suurena pääsisältönä oli tämä: Ei se, mitä minä voin tehdä Jumalalle, vaan se, mitä Hän on tehnyt minulle Kristuksessa. Hän käytti Jumalan sanan miekkaa niin, että se kristillisyys, jonka kuvittelin itselläni olevan, riisuttiin säälimättä minulta pois. Mutta ihmeellistä kyllä, tämä poisriisuminen tuli kuitenkin koetuksi armona, vapautuksena, helpotuksena. Ajatella, että minun tuli vapautua elämästä kristillistä elämää, joka teki Jumalan riippuvaiseksi minun panoksestani ja suorituksestani. Skjælaaen saattoi sanoa sen näin: "Kristinusko ei ole suorittamista, vaan nauttimista" (norjaksi: Kristendom består ikke i å yte, men å nyte) – Kristuksen armon nauttimista. Tämä on tietysti kärjistetty ilmaus, mutta siihen sisältyy syvä totuus siitä, mitä usko sisältää. Syvimmältään katsoen tässä on kysymys itse evankeliumista.

Näin olemme tulleet tämän pienen todistuksen toiseen osaan:...
Jan Bygstad, pastori, Norja, Bergen

Katekismus-koulu: Lain tarkoitus / Budens syfte

2010-01-24T23:31:00.001-08:00

Miksi Jumala on antanut 10 käskyn lain? Jumalan tahto on laki ja evankeliumi. Ne molemmat ovat "pyhiä, vanhurskaita ja hyviä", kuten Raamattu sanoo laista. Toinen niistä on kuitenkin kirkkaampi kuin toinen. Molemmat ovat ikuisia ja voimassa myös tulevassa taivaan kirkkaudessa.

Laki on armon ajassa Jumalan työtoveri. Se riisuu ja paljastaa ihmisen tekopyhyyden, pyhyyden puutteen ja pahan sydämen. Se uhkaa tuomiolla sitä, joka ei lakia täytä. Näin se toimittaa sitä työtä, jota varten se on annettu - nimittäin pakottaa ihminen pois luotaan ja turvautumaan Krsituksen täytettyyn työhön ja vanhurskauteen.Tsekkaa diasarja sivupalkista kohdasta KATEKISMUS-KOULU

PÄ ANDRA INHEMSKA
Varför har Gud gett oss budorden? Guds vilja innefattar lag och evangelium. De är båda "heliga, rättfärdiga och goda" såsom de heliga Skrifterna säger. Den andra är ändå "klarare än den andra". De är båda är eviga och i kraft också i Himmelen.

I nådatiden är lagen Guds i Guds arbete. Den avkläder och visar människans skenhelighet och det onda hjärtat. Den hotar med domen den som inte uppfyller den. På det här sättet uppfyller den den uppgift till vilken den är given - den nämligen tvingar människan bort ifrån sig och evangelium visar vägen till Kristus och hans uppfyllda verk och rättfärdighet.

Kolla diaserien under sidobalken Katekismus-koulu

Ystäväkirje 1/2010

2010-01-22T05:16:00.000-08:00

Kristus on sovitusuhri
Kirkkovuodessa me lähestymme paastonaikaa, joka päättyy syntiuhriin ja ylösnousemukseen. Johannes Kastaja osoitti Jeesukseen Kristukseen ja sanoi: ”Katso, Jumalan karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.”
Kristus syntiuhrina liittyy Vanhan testamentin temppelijumalanpalveluksen käytäntöön, jossa ylimmäinen pappi suurena sovituspäivänä pani kätensä uhrieläimen päälle, tunnusti siinä kansan synnit ja laski ne syntipukin kannettavaksi. Sen jälkeen uhri lähetettiin erämaahan, jossa se tuhoutui.
Toinen esimerkki syntiuhrista voidaan nähdä siinä, kun Aabraham uhrasi poikansa Moorian vuorella. Tästä saarnasi meille uutena vuotena Kokkolassa Karl-Göran veljemme seikkaperäisesti. Aabraham oli jo mielessään päättänyt uhrata poikansa, josta vain Jumalan uusi käsky hänet esti. Hän sanoi palvelijoilleen, että hän ja Isak menevät uhraamaan vuorelle ja ”sitten me palaamme luoksenne” (1 Moos. 22). Heprealaiskirjeen mukaan Aabraham alkoi tähän tehtävään uskossa Jumalaan, joka voi kuolleet herättää tuhkastakin. Näin hänellä oli kristillinen ylösnousemususko jo esikristillisenä aikana – hän uskoi ruumiilliseen ylösnousemukseen. Aabrahamin sanat pojalleen ennustivat saman tapahtuman toistumista. "Jumala on katsova itselleen lampaan polttouhriksi, poikani". Hän lupasi lampaan, ja Johannes tarkentaa sen Jumalan karitsaksi. Moorian vuori valittiin myös ensimmäisen temppelin ja sitä seuraavien temppelien paikaksi. Valintaa ei tehnyt Daavid tai Salomo, vaan Herra itse: paikka valittiin, koska sillä paikalla Herra ilmestyi Daavidille (2 Aik. 3:1). Näin Herra jo etukäteen tuli omalle uhripaikalleen ja valitsi sen tulevaisuutta varten.

Teologia Jumalan karitsasta on kirjattu meille nimenomaan Johanneksen kynän kautta. Ilmestyskirjassa. Johannes kirjoittaa taivasnäystään, kuinka hän näki ikään kuin teurastetun karitsan, joka voi mennä Isän istuimen luo ja avata kirjakäärön. Sen seurauksena vanhimmat eli ilmeisesti jo kirkkauteen siirtyneet seurakuntien paimenet (24) kumartavat häntä ja ilmoittavat saman asian, josta he ovat jo ajassa saarnanneet seurakunnissa ja joka oli ollut heidän saarnansa jalokivi : ”Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista ja tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä." (Ilm. 5:9-10).

Me saamme kaikki olla Jumalan pappeja Kristuksessa – toisia varten!
Kristus on antanut meille pelastuksen verensä kautta. Pääsiäistä saamme viettää turvallisin mielin, synnit on anteeksi, syntiuhri on ottanut ne päällensä ja kantanut ristinpuulle erämaahan. Niin kauaksi on synnin syyllisyys meistä siirretty, ettei se enää meitä palaa syyttämään. Hän nousi kuolleista ja aloitti iankaikkisen elämän itsessään. Saamme olla vapaat Jumalan lapset ahkeroimaan hyviä tekoja ja rakkautta toistemme ja uskosta osattomien hyväksi. Tämä on Kristuksen papin tehtävä joka aika ja hetki.
Jumalan rauhalla
VESA PÖYHTÄRI

Työkuulumisia
Syksy meni vilkkaasti. Joka kuukausi oli kalenteri täynnä. Onneksi joulunpyhät sain olla ihan paikallaan ja joutilaana. Syksyllä vierailin enemmän Pietarsaaren seudulla kuin aikaisemmin. Oli mukava käydä sillä alueella ja palvella sanalla. Toinen painopistealue on Oulun seutu, jossa minulla on Toukomettisen rukoushuoneessa tehtäviä (nuortenillat, ja lähetyspiiri sekä saarnat vuorollaan). Kristillisten järjestöjen opiskelijatyö työllistää myös jonkin verran. On todella hienoa, että saa nähdä uskovia ja vakavasti uskon ottavia nuoria eri järjestöissä. Jumala on siunannut Oulun opiskelijatyötä niin, ettei täällä ole kevyt henki vaikka toiminta onkin iloista ja nuorekasta. Kevätkin on jo hyvästi täynnä - mm. kolme Venäjän reissua on tiedossa!

Jumalanpalveluksista
Jumalanpalveluksia, sitä papin ominta työtä, teen tasaiseen tahtiin. Nytkin kirjettä kirjoittaessa olen linja-autossa matkalla Jyväskylään pitämään opiskelijailtaa ja jumalanpalvelusta Jyväskylän Luther-kirkkoon (SLEY). Heillä on siellä oma kirkko ja jumalanpalvelusyhteisö. Se on kirkon työtä eikä kilpaile kuin positiivisesti kirkon seurakuntien jumalanpalvelusten kanssa. Näitä kuitenkin tekisin vielä enemmänkin. Mielestäni rauhansanalaisten olisi syytä ottaa vastuulleen myös jumalanpalvelusten pitäminen, kuten toisetkin herätysliikkeet ovat tehneet. Olen kirjoittanut jumalanpalvelusyhteisöistä blogissani.

Jokainen seurakunta on jumalanpalvelusyhteisö
Jokainen seurakunta on jo nyt jumalanpalvelusyhteisö. Yhteisö ei ole mikään uusi keksintö vaan sitä vanhaa kristillisyyttä, jota on eletty jo 2000 vuotta. Se on myös osa lestadiolaista perinnettä. Tavallaan Pajalan seurakunnassa syntyi lestadiolainen jumalanpalvelusyhteisö, kun Laestadius alkoi pitää erityisesti heränneille tarkoitettuja jumalanpalveluksia sunnuntaisin toiseen kellonaikaan. Se ei ollut suljettu muilta heränneiltä.

Jumalanpalvelusyhteisömalli on kirkon sisäinen ratkaisu perinteiseen virkakäsitykseen pitäytyville herätysliikkeille. Jokainen rukoushuone voi sellaisia perustaa rukoushuoneidensa yhteyteen. Sanajumalanpalvelusta voi pitää jos rukoushuoneelle on myönnetty oikeus pitää jumalanpalveluksia ja ehtoolliskirkkoja. Ehtoollislupakin on myönnetty rukoushuoneelle viimeksi viime keväänä Hyvinkään vanhauskoiselle rukoushuoneelle. Tämä olisi vastuullinen askel. Se on myös ainoa tapa, jolla enää on mahdollista saada varmasti naispapiton jumalanpalvelus ilman yllätyksiä sellaisissa seurakunnissa, joissa on yksikin naispappi.

Samalla se vapauttaisi kirkkoherrat siitä vaikeudesta, joka heillä on järjestää ja luvata naispapittomia messuja. Yhteisömallissa herätysliike asettaa papin vastaamaan jumalanpalveluksista. Pappi huolehtii jumalanpalveluksesta ja vastaa siitä suoraan tuomiokapitulille. Näin Raamatun mukainen opetus ja käytäntö voi vielä jatkua myös kirkossamme.

Jumalanpalvelusyhteisön avainkysymys ei ole jumalanpalvelusten ja seurojen suhde – kumpia on enemmän. Ratkaisevaa on, että yhteisö kutsuu itselleen sanan ja sakramenttien hoitajan, jonka vastuulla on jumalanpalveluselämän hoitaminen. Sellainen voi olla myös hätätapauksessa Inkerin kirkossa pappisdiakoniksi vihitty saarnaaja. Samalla jumalanpalvelusyhteisö on osa Kristuksen maailmanlaajaa kirkkoa.

Rakas kirkko
Kirkkomme on meille rakas ja siksi tahdomme sen piirissä noudattaa sitä uskoa ja käytäntöä, jonka Herra on sanassaan asettanut. Pysymällä Jumalan sanassa uskollisesti voimme parhaiten auttaa kirkkoa.

__________________________________________________
Talousasiaa
Kannatusrenkaan jäseniä on nyt n. 200. Lopullinen tavoitteemme on n. 250 jäsentä. Taloudellinen tavoitteemme on 4000-5000 euroa kuukaudessa, jolloin varaa jää myös toimintaan. Työntekijän sosiaalimaksut ovat Suomessa niin suuria, että iso osa palkasta menee valtiolle eläkemaksuihin ja muuhun tarpeelliseen.
Milloin ja miten voin lahjoittaa?
Jos mahdollista, voit suorittaa maksun ennen jokaisen kuukauden 15. päivää. Lahjoituksen suuruuden päätät itse.
Tili: Maksun saaja: LFF rf. / Pöyhtärin tukiryhmä
Tilinro. 106530-223499 Viite: 13
Anna pankin hoitaa kuukausimaksusi— tee maksusopimus
Pankki maksaa automaattisesti tililtäsi sopimasi kuukausimaksun verran, kun nettipankissa rastitat tarpeellisen vaihtoehdon, tai kävelet pankkiin ja sanot ”Tämän verran kuukausittain tälle tilille” ja näytät tämän kirjeen.
Vesan tukiryhmä

Mikä on Jumalanpalveusyhteisö?

2010-01-15T09:09:00.000-08:00

Mikä on jumalanpalvelusyhteisö?
Jumalanpalveusyhteisö on Suomen kirkossa yleinen muoto järjestää jumalanpalveluselämää perinteisen virkakäsityksen mukaan uskoville jäsenille. Lähes kaikilla herätysliikkeillä on jumalanpalveusyhteisöjä, joista toisilla on omat kirkot (SLEY), toisilla omat tai vuokratut “kappelit” (Kansanlähetys, SLEF, Raamattuopisto sekä Kylväjä). Rauhasanlaisuudessakin on jo omat viritelmät. Jumalanpalveluksista huolehtii tehtävään kutsuttu pastori. Jumalanpalvelukset ovat virallisesti Suomen evl-kirkon jumalanpalveluksia. Luther-säätiön messut ovat evl-kirkon kannalta harmaalla alueella, sillä kirkko ei laske niitä kirjanpitoonsa, vaikka kaikki sen papit kuuluvat Suomen evl-kirkkoon ja osa heistä on myös Suomen kirkon virallisia pappeja.

Jumalanpalvelusyhteisön perustaminen
Ryhmä uskovia voi perustaa jumalanpalvelusyhteisön ja kutsua yhteisölle papin. Ennen aloittamista asia on vietävä rukouksissa Jumalan luokse ja pyydettävä johdatusta hankkeelle ja voimaa kilvoitteluun. Jeesus sanoo, että “ilman minua te ette voi mitään tehdä”. Sen jälkeen aletaan toimeen sanan valossa.

Pappina voi toimia kirkossa vihitty pappi tai ulkomailla vihitty pappi. Ulkomailla vihityn papin kohdalla on se ongelma, ettei evl-kirkko helposti hyväksy sellaista jumalanpalvelusta rekisteriinsä.

Ihanteellinen tilanne on se, että on jo olemassa herätysliikkeen toiminta paikkakunnalla, joka ottaa tilanteen muuttuessa askeleen eteenpäin ja “palaa jumalanpalvelukseen” kutsumalla itsellensä papin hoitamaan jumalanpalveluselämää keskuudessaan. Ei ehtoollisjumalanpalveluksia tarvitse heti olla joka sunnuntai, riittää kerran kuukaudessa. Raamatullista olisi kyllä viettää joka viikko. Toisina sunnuntaina kokoonnutaan sitten sanan ääreen ns. “seuroihin”. Tärkeintä on, että on asetettu paimen ja on seurakunta ja runsas sanan viljely raittiissa hengessä.

Jumalanpalveluspaikka on syytä katsoa tarpeen mukaan. Pienelle yhteisölle riittää pienempi tila, suuremmalle pitää olla suurempi. Koti käy aluksi hyvin. Kodeissa alkukirkkokin vietti jumalanpalvelusta, apostolit eivät tienneet suuremmista. Rukoushuoneet ovat hyviä tiloja. Paikallisseurakunnalta myös voi kysyä jotakin tilaa käyttöön.

Papin tehtävä on olla paimen, joka Raamatun mukaisen mallin mukaisesti huolehtii laumasta Jumalan sanalla ja sakramenteilla. Jumalanpalveluksen lisäksi tehtäviin kuuluu sitten muitakin opetustilaisuuksia tarpeen mukaan. Papin kustannukset täytyy sovittaa tehtävän ja yhteisön suuruuden mukaan. Maallikkosaarnaajat ja pappi tekevät työtä veljellisessä yhteisymmärryksessä.

Jumalanpalvelusyhteisö on osa Kristuksen maailmanlaajaa kirkkoa
Yhteisö ei voi olla saari, joka yksin elää ja yksin julistaa Kristusta. Yhteisö on seurakunta, joka kokoontuu paimenen kanssa sanan ja sakramenttien ääreen. Sakramentit ja sana ovat kaikkien yhteistä omaisuutta ja Herra on sama. Siksi seurakunta on “yksi, pyhä, yhteinen ja apostolinen” kirkko yhdessä Kristus-ruumissa toisten tunnustavien kristittyjen kanssa. Se tekee yhteistyötä muiden tunnustajien kanssa tarpeen mukaan.
Vesa Pöyhtäri

Mikkelin piispa kehuu Luther-säätiötä

2010-01-13T23:50:00.000-08:00

YLE:n uutisissä Mikkelin piispa Seppo Häkkinen antaa tunnustusta Luther-säätiön työlle. “LUTHER-SÄÄTIÖ ON TARJONNUT MONILLE SUOMALAISILLE HYVÄN HENGELLISEN YHTEISÖN JA HENGELLISTÄ OPETUSTA”. Samassa uutisleikkeessä hän tosin myös moittii siitä, että nyt oman piispan myötä LS on ottamassa askeleen ulos kirkosta. LS itse katsoo ja ilmoittaa pastorinsa Kalle Väätäisen suulla, ettei LS aio erota kirkosta, vaan jatkaa Suomessa perinteistä luterilaista jumalanpalvelusta.

Tämä tilanne tuntuu tutulta. Tuntuu kuin se olisi eletty jo aiemminkin.

Lutherin ajan Saksassa tilanne oli samantyyppinen. Sen ajan kirkollinen hallinto ei tahtonut piispojensa toimesta vihkiä luterilaisia seurakuntien paimeniksi. Kun kyselyihin toistuvasti vastattiin, ettei heitä vihitä, luterilaiset seurakunnat asettivat itse ja vihkivät uusia pappeja aikaisempien pappien ja uusien piispojen toimittamilla vihkimyksillä. Näin jumalanpalvelus saattoi jatkua esteettömästi. Roomalle uskolliset piispat ohitettiin, koska heidän katsottiin estävän evankeliumia vihkimyskiellollaan.

Suomen evl kirkko näyttää nyt rakentaneen itselleen hankalan tilanteen. Kun Saksassa 1500-luvulla tilanne oli osapuolten erilainen käsitys evankeliumin opista, kirkollisesta vallasta ja sakramenteista, nyt Suomessa tilanne on se, että osapuolten välillä vallitsee yhteinen käsitys näistä kaikista. Luther-säätiötä ja meitä muita vanhauskoisia sekä kirkon valtaa pitäviä yhdistää sama tunnustus. Tunnustuskirjat on maksimaalinen yhteinen perusta. Piispa Häkkisen sanoin hänen "vastapuolensa" on tarjonnut "hyvän hengellisen kodin monille suomalaisille". Se on hyvä hengellinen tunnustus. Tilanteen hankaluus on siinä, että nykyiset piispamme ovat sitoutuneet olemaan vihkimättä perinteisellä virkakannalla olevia papeiksi. Samalla he ovat tuominneet heitä sen uskon noudatamisesta, jota Häkkinen kehuu. Sen ymmärtäisi, jos he ajattelisivat, että on kyseessä harhaoppi. Mutta nyt he toisella suulla kehuvat ja toisella vastustavat. Samasta lähteestä tulee makeaa ja karvasta vettä. Näin he itse toteuttavat Saksan kirkkohistoriaa maassamme.

Häkkinen ei ole ainoa, joka antaa tunnustusta vanhuskoiselle teologialle. Sitä teki jo piispainkokouksen päätöskin vuodelta 2006. Päätöksessä todettiin, että kyseessä ei ole väärä opetus. Evl-kirkko itsekin tahtoo ainakin periaatteessa olla sen kirkon perillinen, joka vielä kaksikymmentä vuotta sitten opetti perinteistä virkakäsitystä.

Moni rientää tuomitsemaan Luther-säätiötä uuden piispan hankkimisesta. Minä, ja moni kirkon pappi, emme tuomitse. Rukoilemme sen sijaan, että evankeliumi saisi näin entistä vahvemmin jatkaa työtään suomalaisten keskuudessa. Säätiön ajatus ei liene tehdä tätä vain saadakseen olla erillään omissa yhteisöissään, vaan evankeliumin vapaan julistuksen tähden meidän kaikkien kanssa.

Vesa Pöyhtäri
Oulun hiippakunnan hiippakuntavaltuutettu

Hyvä keskustelu Naispiispuudesta YLE:ssä

2010-01-12T23:17:00.000-08:00

Jo kirkkauteen siirtyneen saarnaajaveljemme Mauno Vuollon kirkolliskokoustoveri, Sanansaattajan päätoimittaja Hannu Kippo (SLEY), on toisena keskustelijana oheisessa keskusteluohjelmassa. Hannu joskus kertoi, kuinka hänellä ja Maunolla oli kirkolliskokouksessa hyvä yhteispeli, he ajoivat samoja asioita ja kannattivat toistensa esityksiä. Menestyksiäkin tuli.

Nyt Hannu keskustelee professori Jaana Hallaman kanssa naispiispuudesta. Helsingin piispanvaalin vaaliasettelut alkavat viikon kuluttua ja naispiispuus on monien haaveena. Linkki videoon on TÄSSÄ
(25 minuutin kohdalla).

Hannun perustelut nousevat Raamatusta. Raamattu on kirkon ainoa oikeus sanoa asioista hengellisellä tasolla. Raamattu on kirkon perustuslaki ja sen todistus on yksisuuntainen - nainen ei voi olla seurakunnan paimen. Kristikunta ei ole erehtynyt 2000 vuotta tässä asiassa.

Hallaman perustelut olivat yksinomaan sosiaalisia.

Keskustelussa on nähtävissä naispappeusasian käsittelytavat. Toinen lähestyy asiaa Raamattu- ja tunnustuskysymyksenä ja toinen yhteiskunnallisesta näkökulmasta.

Jeesus ei perustanut yhteiskunnallista organisaatiota, vaan uskonyhteisön, jota kokoa yhteinen Jumalan sanaan perustuva tunnustus ja usko Kristukseen. Raamattu on sen ylin kirkkolaki. Seurakunta ei vaadi olemassaolonsa perustaksi yhteiskunnallista asemaa. Yhteiskunta ei perusta seurakuntaa. Lähes kolmesataa vuotta kristinusko oli "laiton uskonto" eli yhteiskunta ei antanut sille virallista asemaa ja vainosi ajoittain sen tunnustajia. Yhteskunnan mielestä olis siis rangaistava teko, jos oli kristitty. Yhteiskunnan mielestä kirkolla ei saanut olla sosiaalista olemassaoloa järjestäytyneessä yhteiskunnassa.

Raamatun mukaan seurakunta on toki näkyvä. Se voidaan löytää, sen rakennuksilla on osoite ja sillä on virkaan asetetut paimenet. Sillä on järjestysmuoto ja sanassa asetetut toimintaohjeet (mm. Kristuksen kirkkolaki, Mt. 18, kirkkokurikysymyksissä). Lyhyesti sanoen seurakunta on siellä missä pyhät kokoontuvat sanan ja sakramenttien ympärille. Tällaisena seurakunta on sosiaalinen yhteisö, johon voidaan kuulua.

Kristittyjen välisissä keskusteluissa tehdään usein se virhe, että ei huomata erottaa toisistaan Raamatun "tunnustuksellista" näkökulmaa ja "sosiaalisen yhteisön" näkökulmaa. "Sosiaalinen yhteisö" nousee ensimmäiselle sijalle, jos seurakunta tekee päätöksiään lähtien omasta yhteiskunnallisesta asemastaan (kuten kirkko tekee nykyään naispappeusasiassa, seksuaalietiikassa sekä kirkollisessa lainkäytössä, jossa tunnustajat erotetaan tai savustaetaan ulos viroista) eikä enää ohjaa itseään Jumalan sanalla. Yhteiskunta-asema on silloin sen "raamattu". Virheen seuraus on siinä, että samalla KIELLETÄÄN itseltään se ainoa perusta, jolla seurakunnalla on olemassaolo-oikeus, ja joka sen kokoaa myös sosiaalisena yhteisönä - Jumalan muuttumaton sana! Sanasta luopunut kirkko on astunut alaspäin viettävälle tielle.

Seitsemäs käsky/sjunde budet

2010-01-07T00:08:00.000-08:00

Katekismuskoulussa olemme seitsemäsnnessä käskyssä menossa. Voit katsoa diat TÄSTÄ.

Katekes-skolans sjunde budet. Klicka HÄR.

Käsky varkaudesta ei ole niin yksioikoinen, kuin sen voisi kuvitella olevan. Tiedostamme kyllä keskimäärin, mitä on perinteinen varastaminen. Mutta olemmeko huomanneet tiedostamattoman varkauden, sellaisen varastamisen, jota emme ole tienneetkään tekevämme. Käskyn lähtökohta on "Jumalan on maa, ja kaikki, mitä siinä on."

Surullinen uutinen

2009-12-31T00:48:00.000-08:00

Pietarsaaren seudulla kuuluneet uutiset ovat olleet shokki ja syvästi surullinen asia monille lestadiolaiselle sekä muillekin ihmisille. Nyt tarvitsemme paljon esirukousta ja avointa keskustelua.

Itse olen yrittänyt kuunnella näitä viestejä myös Jumalan puhutteluna. Hän salli tämän kaiken tulla julkisuuteen. Salassa tehdyt synnit ja rikokset eivät jää salaisiksi. Kyselen itseltäni, mitä Herra tahtoo tällä meille opettaa. Ainakin olemme nähneet, että karkeat synnit kuuluvat myös rukoushuoneiden sisälle. Perisynnin ja vanhan aadamin voimaa ei saa väheksyä.

Asiassa on hyvä, että uhrit saavat vihdoinkin tilaisuuden puhua asiasta. Nyt heille on helpompi saada itselleen terapiaa ja kynnys pyytää apua on madaltunut.

Tällaisia asioita ei voida hoitaa vain hengellisinä kysymyksinä. Jumala on antanut meille myös yhteiskunnallisen kanavan, yhteiskunta on Jumalan palvelija, sanoo Raamattu. Psykologit, terapeutit ja sosiaaliapu ovat hyviä avustajia, joita on syytä käyttää. Olen varma myös, että LFF:n perheneuvoja Kurt Hellstrand osaa ohjata monia oikeaan suuntaan hakemaan apua.

Hengellisissä kysymyksissä seurakuntien työntekijät ja rukoushuoneiden saarnaajat ja raitishenkiset miehet ja naiset voivat olla se olkapää, johon nojautua. Rukoushuoneiden keskustelutilaisuudet tekisivät varmasti hyvää avoimuudelle niin tässä kuin muissakin asioissa. Yhteen tuleminen ja keskustelu aina puhdistaa.

Syyttelyllä ei asioita voi ratkaista. Avoin keskustelu, anteeksianto ja rikostapauksissa rikoksentekijöiden itsenäinen ilmoittautuminen viranomaisille olisi kaikkein paras ratkaisu. Meidän on noudatettava myös yhteiskunnallista vanhurskautta. Rukoushuoneet ovat jo varmasti tehneet suunnitelmia käytäntöjensä läpikäymiseen, että toiminta jatkuisi avoimena ja avuntarvitsijoilla olisi aina vastuullinen puhelinnumero tai kanava, josta he voivat saada apua.

Jumalan hyvää johdatusta ja siunausta.
Vesa Pöyhtäri

Sjätte budet

2009-12-29T00:37:00.000-08:00

I katekes-skolan vi har kommit till det sjätte budet. Du kan klicka HÄR för att se dior.

Kuudes käsky

2009-12-29T00:31:00.000-08:00

Katekismuskoulussa on edetty kuudenteen käskyyn. Käskyn dioihin pääset klikkaamalla TÄSTÄ.

Kuinka vaikea on tänä päivänä välttyä kuudennen käskyn rikkomisesta!Läntinen kulttuuri on yliseksualisoitunut. Syynä tähän on pidettävä kaupan ja mainonnan lisääntymistä. Tavara menee paremmin kaupaksi, kun sitä myydään puolialastomien naisten kuvilla. Kyllä mainostajien psykologiset neuvonantajat tietävät, mikä kiinnittää miehen katseen ja mikä aiheutta miellyttäviä tunteuksia ja meilikuvia. Ja toisaalta, on naisillakin silmät ja samat halut kuin miehillä.

Mutta ei yliseksualisoituminen ole vain "lännessä". Muistan opiskeluvuosiltani kirkkohistorian luennoitsijan kertomuksen varhaisesta munkkilaisuudesta. Eräs erämaan isistä oli ajatellut, että hän pakenee silmän himoja erämaahan ja vetäytyy yksinäisyyteen, pois soittavien ja laulavien naisten lähettyviltä. Mutta "pian erämaan luola oli täynnä alastomia tanssivia neitosia!" Ihminen ei pääse mielikuvitustaan karkuun.

Seksuaalisuus ja seksuaaliset halut ovat Jumalan hyviä luomislahjoja. Lisääntymiskäsky on nähtävä myös käskynä ja siunauksena "tehdä rakkautta". Se annettiin ennen syntiinlankeemusta. Näin halu on itsessään hyvä ja parhaassa tapauksessa johtaa uuden elämän syntymään. Seksuaalisuus on keskeinen osa avioliittoa ja lähentää puolisoja
toisiinsa ja syventää rakkautta selittämättömällä tavalla. Seksuaalisuus on Jumalan siunaus ihmiskunnalle. Saatana tahtoo tuhota Jumalan luomistyötä. Hän kierouttaa, liittää vääriin yhteyksiin ja ja tekee elämän mausteesta elämän johtajan ja suunnan näyttäjän. Perisynti ja sielunvihollisen työ on sairastuttanut Jumalan hyvän lahjan. Kristittyinä saamme kuitenkin kilvoitella rakastaa puhtaasti ja hyvästä sydämestä aviopuolisoamme kaikilla Jumalan antamilla hyvillä lahjoilla.

Joululahjaksi kirkolle katto

2009-12-25T01:16:00.000-08:00

Marraskuun 18. päivän kirjoituksessa tässä blogissa aloitimme keräyksen Ugandan Masakan kylän kirkon kattotalkoisiin. Tavoitteemme oli 1500 euroa. Olen laskenut tavoitteen 1000 euroon ja lähettänyt summan Kirkon tilille. Kiitos lahjoittajille! Meitä ei monta ollut, mutta silti summa saatiin kokoon.

Kunhan katto valmistuu, yritän saada siitä kuvia tälle blogille.
Voimme toivottaa siunausta ja menestystä Ugandan kaikille kritityille.

Jumala syntyi seimeen!

2009-12-24T00:29:00.000-08:00

Näin lyhyt on joulusaarna tänä jouluna. Kuitenkin kolmessa sanassa on sisällä koko Jumalan ääretön rakkaus meitä langenneita syntisiä kohtaan. Me emme kyenneet pelastamaan itseämme, olemme siihen liian heikkoja, emmekä me edes tahdo sitä tehdä. Omassa varassamme me emme tahdo seurata Jumalaa ja käydä häntä kohti. Esivanhempamme, vaikka heillä ei ollut perisyntiäkään, valitsivat perkeleen Jumalan sijasta. Kuinka paljon ennemmin me! Raamattu sanoo Jumalan äärettömästä rakkaudesta: "Jumala rakasti meitä jo silloin, kun me olimme hänen vihamiehiänsä".

Jumala syntyi seimeen! Ihminen oli rikkonut Jumalaa vastaan. Siksi ihmisen oli rikkomus sovitettava. Rikkomus ja syntivelka oli ääretön. Siksi ihminen, tai edes puolijumala ja arkkienkeli ei olisi voinut taakkaa kantaa. Äärettömän Jumalan täytyi tulla ihmiseksi, että me voisimme saada anteeksi. Joululaulu sertoo tästä kauniisti: "Sä tulit halpaan seimehen, vaikk' eivät kultavaattehet sun oisi valtas arvoises."

Seimeen laskeminen kertoo meille Jumalan pelastusteosta myös toisessa merkityksessä. Jumala ei asettunut ihmisten petaamaan valtasysteemiin, kunigasten linnaan, vaan luomakuntansa keskelle eläinsuojaan. Siellä hän on omien luomistekojensa ympäröimänä heidän hellässä huomassa. Paikalla on aluksi vain kaksi ensimmäistä Jumalan luomaa instituutiota - perhe ja seurakunta. Nämä olivat jo paratiisissa läsnä. Pyhä perhe ja seurakunta. Seurakunta oli kahden hengen suuruinen, Joosef ja Maria, joka palvoi seimessä makaavaa luojaansa. Tämä tarkoittaa kuten sen kristinoppimme meille kertoo , että Jumala pelastaa ihmisen omilla teoillaan. Niihin ei saa sekoittaa mitään ihmisestä. Ihmisten valtasysteemit ja hieno hallinto kuvioineen ei kelpaa vuoteeksi. Jumala asettaa omat tekonsa meitä varten, me otamme ne vain vastaan ja ihmettelemme hänen rakkauttansa. Nämä Jumalan teot ovat Jumalan syntyminen ihmiseksi, ristiin sovitus, sana ja sakramentit. Näillä Jumala synnyttä meidät uudesti seurakuntaansa, joka on "yksi, pyhä, yleinen ja apostolinen" Kristuksen ruumis. Yksi, vaikka se on kaikkialla ja ulottuu ajan rajan yli myös riemuitsevaan seurakuntaan.

Lunastuksen salaisuus on yhteyden luominen Jumalan ja ihmisen välille. Ylösnoussut Kristus istuu Isän oikealla puolella jumalallisessa vallassa ja voimassa. Hän on ottanu meidät yhteyteensä. Ihmisvljemme Jeesus istuu Jumalan vierellä ja on itse Jumala. Me olemme hänen ruumiinsa ja salatulla tavalla liitymme jo nyt Jumalaan itseensä Kristuksen ihmisyydessä: "Minä rukoilen,...että hekin meissä olisivat.." (Joh. 17:21).

Hyvää joulua ja siunattua uutta vuotta toivoo
Vesa ja Karita Pöyhtäri lapsineen

Pari kuvaa Virosta

2009-12-21T10:46:00.000-08:00

Kävimme vajaan viikon lähetysmatkalla Virossa Olavi Palovaaran kanssa. Kiersimme ympäri Viron eri kohteissa. Vierailimme myös Vinnin lastenkodissa, johon meille tutut lapset Injun lastenkodista on siirtyneet asumaan. Veimme lapsille Oulun Toukomettisten joululahjan sekä Tuiran diakoniapiirin ja toukomettisen lähetyspiirin kutomia villasukkia.
On kyllä lapset saaneet nyt ulkonaisesti hyvät tilat. Todella hyvää laatua ja rakentamista. Rauhallisella alueella ja osaavien hoitajien hoidossa. On myös rukousvastaus, että ovet ovat avautuneet lastenkotiin ja uuden johtajan kanssa on rakentuneet luottavaiset suheteet. Raija Hirvensalo on ollut avainasemassa suhteiden rakentamisessa, siitä kiitos Raijalle.

Kaksi viimeistä päivää vietimme Pärnussa. valitettavasti tapaaminen kirkkoherran kanssa ei onnistunut tällä kertaa, mutta inkeriläismummojen kanssa meillä oli taas mukava tavata. Hoidamme inkeriläisten seuroja yhdessä esikoislestadiolaisten kanssa. Meillä on hyvä yhteisymmärrys ja yhteistyö myös seurakunnan kanssa on ollut kaikki nämä vuodet toimivat.
Ylinnä oleva kuva on Pärnun Elisabetin kirkosta, jossa vietimme messua. Tällä kertaa minä sain saarnata ja Olavi hoiti liturgian. Oli harvinaista, että matkalla oli kaksi pappia. "Tuhlausta" sanoi Leo.

Kotimatkalla oli käydä köpelösti. Söimme matkalla Pärnusta Tallinnaan. Laivan lähtöön oli sopivasti aikaa. Mutta sitten lumipyry sekoitti aikataulut, eikä ollutkaan mahdollista ajaa normaalia nopeutta. Pienellä riskillä ajoimme ja ehdimme laivaan juuri ja juuri - kolmen minuutin marginaalilla. Takanamme pantii laivan ovi kiinni ja laiva lähti kohti Helsinkiä.

Viron matka /Lähetystyötä

2009-12-13T11:08:00.000-08:00

Tulevan tiistaina matkustan Viroon Olavi Palovaaran kanssa. Matka on Lähetysyhdistys Rauhan Sanan lähetysmatka Viroon, jossa olemme tehneet yhteistyötä Viron kirkon kanssa jo pitkään. Viron kirkon pappisdiakoni Leo on meidän yhteyshenkilömme ja saamme kiittää Jumalaa, lähetystyön Herraa, tästäkin hänen työntekijästään Virossa.

Lähetystyöstä sanan varsinaisessa merkityksessä on todellakin kysymys. Viro on Euroopan pakanallisin maa. Pakanoille on julistettava evankeliumia. Onko asiallista käyttää pakana-nimitystä? Pakana nimitys tulee Raamatun goyim (puutarhassa oleva, eli talon ulkopuolella) latinankielisestä vastineesta. Tertullianus otti sanan merkitsemään sen sotilas-slangin mukaista käyttöä, jolloin pakanalla tarkoitettiin "siviiliä" eli sotimiseen kouluttamatonta henkilöä. Tertullianuksella oli mielessään ajatus seurakunnasta taistelevana seurakuntana.

Lähetystyö on Jumalan sanan julistusta. Sen jälkeen, ja nimenomaan tässä järjestyksessä, se on myös aineellista avunantoa. Rauhan Sanan lähetysstrategia on viedä rakkauden sanomaa Kristuksen sovitustyöstä uusille ihmisille ja kutsua heitä saatanan vallan alta Jumalan rakkaan Pojan valtakuntaan. Lyhyesti se tähtää ihmisten kääntymiseen pahoilta teiltään ja tulemista kristityiksi. Mitä muuta lähetys voi ollakaan? Kaiken tekemisen tähtäys täytyy olla julkilausuttu ja avoin kutsu kääntymiseen. Näin Herrammekin julista: "Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi".

Jospa vaikka rukoilisit tämän lähetysmatkan puolesta? Lähtijä ei voi paljon tehdä, elleivät esirukoukset ole saattamassa. Oli mukavaa kun tänään Oulun Rauhan Sanan seuroissa pastori Mikko Pöyhtäri nosti Olavin ja allekirjoittaneen matkan yhteisessä esirukouksessa Taivaan Isän eteen.

Video-tiedostoja luterilaisen uskon peruskysymysksistä

2009-12-13T01:02:00.000-08:00

Professori Jouko Talonen on pitänyt syksyn ja pitää tulevan kevään aikana Freben rukoushuoneella luentosarjaa, jossa kesitytään tarkastelemaan luterilaisen uskomme ydinkysymyksiä. Freben kotisivuilla on luennot nyt ladattavissa ja katsottavissa. Ensimmäinen video on julkaistu. Suosittelen. Linkki on tässä.

Ensimmäinen luento: Jumalan sana ja kirkkomme tunnustus

Huomaa, että videon latautuminen kestää jonkin aikaa, riippuen yhteytesi nopeudesta.

Toinen laintaulu / 4. käsky

2009-12-08T06:49:00.000-08:00

Toinen laintaulu sisältää ihmisten keskinäiseen elämään liittyvät käskyt. Luojamme on kiinnoostunut arkipäivästämme, siitä mitä me teemme, miten harjoitamme ammattiamme, miten elämme perheessä, yhteiskunnassa ja seurakunnassa. Jumalan ihastus on ihmislapset. On turvallista, kun tietää, että emme ole täällä yksin omin nokkinemme, vaan Herramme on kanssamme ja johtaa mietä tahtonsa tietä.

Toisen laintaulun aloittaa käsky vallasta ja alamaisuudesta. Jumala on luonut ihmisen elämään muiden kanssa. Ihmiset järjestätyvät yhteisöihin sen tähden, että meihin on luotu sellainen tarve. Yhteiselämä ei onnistu, jos yhteisöllä ei ole asetettua järjestystä. Vastuunkantajat, johtajat, työntekijät, opettajat, taiteilijat, kasvavat ja kasvattajat... nämä kaikki ovat yhteisörooleja. ON taito olla johtaja. Taito on myös olla alamainen. Kaikki me olemme näitä molempia eri yhteisöllisissä suhteissa.

Ihmisen ensimmäinen yhteisö on perhe. Se on ihmiselämän harjoittelumaaperä. Perhe on hyvä kasvualusta sen tähden, että se ei ole ihmisten itsenäisesti kehittelemä instituutio, vaan sen alkuperä ja asettaminen on Jumalalta. Jumala loi Adamin ja Eevan ja asetti näin miehen ja naisen välisen avioliiton lasten kasvupaikaksi. Lasten kasvu on ollut Jumalalle sellainen erityishuoli, että hän on tahtonut pitää itsellään lasten kasvualustan muodostamisen.

Perheen asettamisessa ensimmäiseksi yhteisöksi voidaan nähdä sellainen tarkoitus, että Jumala sen kautta ulottaa siunaavan vaikutuksensa kaikkiin muihinkin yhteisöihin, joihin kasvavat ihiset sitten liittyvät ja kantavat niissä vastuuta. Kun kasvatus "onnistuu" se tuottaa siunausta (Tässä kohtaa jokaisen vanhemman päät painuvat ja mieleen tulee arka rukous, "Johdata Herra minua isänä ja äitinä antamaan näille lapsille jotakin sinun siunauksestasi".)

Ei voi kuin ihmetellä sitä jumalallisenrakkauden ja hyvän johdatuksen määrää...

Käy katsomassa diat kohdasta "KATEKISMUSKOULU"

Vesa

Katekismus-koulu: 2.-3. käskyt

2009-12-02T04:57:00.000-08:00

Jumalan nimen lausuminen ja nimen lausumisen oikea yhteys ilmaistaan näissä käskyissä.
Käy tutustumassa sivussa olevan linkin KATEKISMUS-KOULU kautta.
Tervetuloa mukaan.

Veljemme Jari Rankisen tuomio pysyy voimassa

2009-11-26T09:54:00.000-08:00

Korkein hallinto-oikeus on pitänyt voimassa Turun hallinto-oikeuden tuomion, jonka mukaan papilla ei ole oikeutta olla toimittamatta jumalanpalvelusta yhdessä naispapin kanssa. Lue Jarin blogi tapahtuneesta painamalla tästä.

Vapain mielin käymme rukoilemaan Jarin ja hänen perheensä puolesta. Kristuksen kirkko ei ole tällä sidottu. Ei ole ensimmäinen kerta kun kilvoittelevia kristittyjä tuomitaan kirkkomme tuomiokapituleissa. Näin kirkko asettelee myös itselleen uutta asemaa suhteessa kristinuskoon. Usko saa, mutta uskoa ei saa elää todeksi sen piirissä. Erittäin kummallista ja epäraamatullista. Erittäin kummallista.

Katekismus-koulu: 1. käsky /det första budet

2009-11-24T00:11:00.000-08:00

Katekismuskoulussa käsitellään tällä viikolla tärkein käsky - "Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Älä pidä muita jumalia". Katekismuskoulun dioja pääset katsomaan tämän sivun sivupalkista, tai klikkaamalla tästä. Katso diat kohdasta Files / Tiedostot ja lue "Discussions" valikon alta tekstit.
Tervetuloa!

I Katekes-skolan har vi i den här veckan det viktigaste budet. Varför är den det viktigaste? det kan du läsa genom att klicka HÄR eller från sidobalken "KATEKISMUS-KOULU". Läs dior under "files" och sen text i "discussions".
Välkommen

Jumala määrittää vapaa-ajattelijoita

2009-11-20T04:59:00.000-08:00

Tässä artikkelissa TT Timo Eskola Suomen teologisesta instituutista erittelee hienosti ns vapaa-ajattelijoiden ateistisen maailmankuvan perusteita ja liikkeen yllättävää lopputulosta. Linkki on TÄSSÄ.

En ny diaserie om 1 Tim 2:15

2009-11-20T00:33:00.000-08:00

Igår kväll hade vi diskussioner i Larsmo församlingshem om "familjen i Bibeln". Kurt hade en mycket rik föreläsning och Peters kommenttarer var lika givande. Harmt bara, att de inte finns på papper. Jag skall försöka få papper från Kurt om hans föresläsning. Jag meddelar här om jag får det.

Till slut hade jag några ord om 1 Timoteusbrevet 2:15. Det är en svår Bibel-ställe. På grund av tidsbrist måste jag hoppa över många ställen igår kväll. Du kan hitta den i helhet vid sidobalken under TEOLOGIA-PANKKI. Namnet är "gnosticismen och en kvinna".

"Familjen i Bibeln" -lektion

2009-11-19T03:11:00.000-08:00

I dag på torstdagen 19.11. klockan 19.00 har vi i Larsmo församlings församlingshem temakväll omkring ämnet "Familjen". Kurt Hellstrand föreläser om ämnet. Komment-tal ges av Perter Thylin. Vesa Pöyhtäri ger en kortare presentation om en svår Bibel-ställe i 1 Tim. 2:15, där en tidigare gnostisk irrlära har orsakat Paulus skriva en underlig mening.

Välkommen alla

Joululahjaksi kirkolle katto

2009-11-18T00:23:00.000-08:00

Muistatte varmasti, kun syyskuussa sain vierailla Ugandan luterilaisessa kirkossa. Vierailin myös erään kylän jumalanpalveluksessa. Jumalanpalvelus vietettiin kuvassa näkyvässä kirkossa, jonka kyläläiset ovat itse rakentaneet. Katto vain puuttuu.Kylän vanha emäntä pyysi minua, että voisinko avustaa katon hankkimisessa, heillä on rahat loppuneet.

Kyselin eräältä paikalliselta, kuinka paljon voisivat olla katon rakentamisen todelliset kustannukset (materiaalit). Hän arveli varovaisesti, että 1000 dollaria. Itse ajattelin, että ei nyt kokonaista kattoa voi saada tuhannella dollarilla edes Ugandassa (kattotuolit, naulat ja pellit sekä profiililaudat). Lisäsin mielessäni siihen vähän päälle ja otin selvää paikallisesta kattopeltifirmasta n. 180 m2 katon peltien hinnan. Hinta oli n. 1100 euroa). Realistinen hinta voisi liikkua tuossa 1500 euron korvilla.

Tule mukaan antamaan joululahja Masakan seurakunnalle. Kerätään tuo 1500 euroa porukalla. Keräyksestä vastaa ystäväni, joka on Ugandan evankelisluterilaisen kirkon presidentti. Jos haluat liittyä, ota minuun yhteyttä. Teknisesti keräys hoituu siten, että ilmoitat minulle (vpoyhtari@hotmail.com), kuinka paljon voisit lahjoittaa ja kun summa on saatu kokoon, ilmoitan siitä tällä blogilla. Sen jälkeen voimme lähettää rahan LFF tililleni, josta se ohjataan Ugandan kirkon kansainväliselle pankkitilille.

Me panemme Karitan kanssa tuohon aluksi 200 euroa. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.

Vesa Pöyhtäri

Katekismus koulussa edetään käskyihin

2009-11-16T02:57:00.000-08:00

Pääset mukaan katekismuskouluun ilmoittamalla minulle sähköpostiosoitteesi. Nimettömänäkin voit osallistua lukemalla tekstit ja katsomalla diat. Etenemme viikottain yhdellä askeleella.

Tässä on uusin viestini:

Katso ensin diasarja "synti" http://groups.google.com/group/katekismus-koulu?hl=en
kohdasta Files tai Tiedostot.

Elämme aikaa, jossa kuullaan monesti sana "synti". Kadun miehellä ja kristityllä on kuitenkin voimakkaasti erilainen käsitys synnistä ja sen aiheuttamasta syyllisyydestä. Kadun miehelle se voi olla jokin 10 käskyn vastainen teko. Mutta jos kysymme, onko jo teon suunnittelu ja sillä leikittely mielessään todellinen synti, on vastaus usein "Ei tietenkään, eihän mitään väärää ole vielä tapahtunut. Ajatusta ei viety teoksi asti." Kristitylle jo synnin ajattelu mielessään on synti. Jeesus sanoi: "Mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen. Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, " (Mark. :20-21). Näin Jeeuss sanoo jo pahat ajatukset synneiksi.

Synnin alkusyy on meille vielä peitossa. Raamattu ei siitä kerro yksiselitteisesti. Synnin aiheuttaja on kuitenkin sanassa ilmoitettu. "Käärme, perkele, saatana" jne on synnin aiheuttajasta käytettyjä nimityksiä. Se on henkiolento, joka voi esiintyä Jumalan poikien eli enkelien joukossa (Job 1:6, 2:1). Saatana on persoona, joka kuvataan Raamatussa puhuvana, ajattelvana ja toimivana. Näin ollen se ei ole vain jokin pahuuden periaate ilman itsenäistä persoonallisuutta.

Jeesus kertoo jotakin saatanan ja pahuuden alkuperästä keskustellessaan fariseusten kanssa: "Hän (perkele) on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä." (Joh. 8:44). Murha ja valhe ovat perkeleen
aseet. Jumala ei ole niitä tuonut luomakuntaan, vaan perkele "on valheen isä". Perkeleessä "ei ole totuutta".

Saatana vaikuttaa 1 Timoteuskirjeen mukaan: -Saatanan haltuun jätetyssä (1:20), Perkeleen tuomion alaisessa (3:6), Perkeleen paulaan joutuneessa (3:7), riivaajien opissa (4:1), Saatanan seuraajassa (5:15).

Uudessa testamentissa sana diabolos esiintyy 38 kertaa. Sana tarkottaa IRT:n (Iso Raamatun Tietosanakirja) mukaan henkilöä, joka esittää syytöksen tai epäilyksen lähimmäisestään, usein tämän selän takana; tästä johtuu merkitys 'panettelija, parjaaja, syyttäjä', (sanasta diaballó - heittää kautta, läpi tai yli; syyttää, kannella, ilmiantaa. (Luuk. 16:1)). Sanaa diabolos käytetään kantelevista (panettelija)ihmisistä 1 Tim. 3:11; 2 Tim. 3:3; Tit. 2:3. Useimmin, 34 kertaa, sana
on käännetty sanalla "perkele".

Kristittykin voi osallistua saatanan työhön toimimalla veljien syyttäjänä, panettelijana tai pahan puhujana. Tässä harrastuksessa ei ole rikkeetöntä kristittyä. Siksi on itseään aina muistutettava siitä, miksi puhuu jotakin epäedullista toisesta ihmisestä. Jos tarkoitus on vahingoittaa toista, se on väärin. Jos kuitenkin joku on julkisesti tehnyt väärin ja elää synnissä tai on hyväksynyt harhaopin, sellaisesta on veljiä varoitettava. Tähän meille antaa apostoli itse
esimerkin nimeämällä Timoteukselle "Hymeneuksen ja Aleksanderin" uskon ja hyvän omantunnon hyljänneinä. (Lueteltuaan juuri edellä Efeson seurakunnan ongelmista jä sen keskuudessa olevista vääristä opettajista (1 Tim. 1:3-11,19-20)).

Kristus on voittanut saatanan. Vihollinen on voitettu jo, sota on voitettu, vaikka vielä hävitään yksittäisiä taisteluja. Jeesus ei lörpötellyt turhia, kun hän sanoi ylösnousseena: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä..."

Ylösnousemuksen ihana aamu tyhjän haudan luona lintujen liverrellessä puutarhan puissa ja aamukasteen nostaessa maasta ihania tuoksuja on se kuva joka saa jäädä mieliimme Jumalan valtakunnan koitosta voimassa. Me omistamme ylösnousemuksen ja siinä lopullisen voiton synnistä jo nyt uskon kautta, mutta kerran se on meissä myös fyysistä ja ruumiillista todellisuutta: "Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu
katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen,silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: "Kuolema on nielty ja voitto saatu."" (1. Kor. 15:54).
Vesa Pöyhtäri

Sattuvasti sanottu!

2009-11-11T05:14:00.000-08:00

Karita vaimoni hoksautti minua illalla, kun olimme menneet jo pehkuihin. Hän aintoi luettavakseni päivän "manna" kohdan.

Marraskuun 11 päivänä
1. Tess. 5:23
Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säiIyköön koko teidän hen kenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme, Jeesuksen Kristuksen tulemukseen.
Meidän on siis toden teolla joka päivä ahkeroitava tullaksemme puhdistetuiksi, niin että meissä päivittäin uusi ihminen syntyisi ja tulisi näkyviin, mutta ulkonainen lihallinen ihminen surmattaisiin. Tätä kristittyjen harjoitusta auttaa sekin, että Jumalan sallimuksesta monet ulkonaiset murheet ja vainot rasittavat seurakuntaa. Jumala jopa sallii perkeleen nostattaa siihen puolueita, että hänen seurakuntansa harjaantuisi ja havahtuisi ahkerammin kuulemaan, lukemaan ja oppimaan Jumalan sanaa, vastustamaan perkelettä ja perkaamaan meissä vielä jäljellä olevaa syntiä.
Siksihän juuri uskoville annetaan Pyhä Henki, että Hän taistelemalla estäisi meitä hylkäämästä sitä vanhurskautta, jolla Jumala vanhurskauttaa ja tekee meidät hurskaiksi. Samoin Pyhä Henki kehottaa meitä rukoilemaan ja tekemään kaikkia hyviä tekoja, niin että henki, sielu ja ruumis päivittäin harjaantuisivat ja kasvaisivat pyhityksessä.
Kirjasta Mannaa Jumalan lapsille
M. Luther

Svenska kyrkans lärogrund har ändrat!

2009-11-09T01:04:00.001-08:00

De är stora grundstenar som var bytt i den Svenska kyrkan i förra veckorna. I Bibelen skrevs Kristi kyrkan är byggd på apostlarnas och profeternas grund med hörnstenen Jesus Kristus (Ef. 2:20). Nu har Svenska kyrkan hoppat av från den apostoliska grunden i läran om den kristna äktenskapet. Om detta får vi läsä i en tidning Kyrka och Folk (nr.45/2009. Prenumerera den här väckelsekristen och en bra luthersk tidning!)

Tidningen publiserade två svenska kristen föreningens uttalande gällande kristlig syn om äktenskapet.

Reservation från Frimodig kyrka om äktenskapsbeslutet

Svenska kyrkan har, liksom den samlade kristenheten, uppfattat att Jesu undervisning om äktenskapet är entydig. Skaparen gjorde från början människan till man och kvinna och avsikten är att de två ska bli ett. Denna goda bekännelse läses vid varje vigsel och det ät uppenbart att ett kristet äktenskap där Jesu egna ord inte kan eller ska läsas, blir en självmotsägelse.
I RESERVATION 2 till läronämnden slås fast, att enligt evangelisk luthersk bekännelse kan inte kyrkan "lära och införa något som direkt strider mot Bibeln som översta norm i kyrkan." Vi ansluter oss till denna klara och välgrundade mening.
VI ANSLUTER OSS också till ställningstagandet i reservation 4 till samma betänkande från Läronämnden: Svenska kyrkans tro, bekännelse och lära kan inte förändras utifrån det underlag Kyrkostyrelsen presenterat och att beslutet inte
kommit till på ett sätt som står i samklang med tron, bekännelsen och läran.
FÖR ATT ALLS kunna fatta beslut med den skyndsamhet som påstås ha varit av nöden, har Svenska kyrkan nonchalerat de ekumeniska förpliktelser som träffats. Detta skadar det kyrkliga enhetsarbetet och uppenbarligen Svenska kyrkans möjligheter att agera som ekumenisk brokyrka. I reservation 3 till Läronämnden heter det: "Bristen på dialog och gemensamt samtal är allvarlig och bryter enligt vår uppfattning mot andan i de ekumeniska avtal om kyrkogemenskap som vi ingått."
Kyrkomötet har fattat ett beslut som mötet egentligen inte kunnat fatta därför att det strider mot bekännelsen, inte kommit till på ett sätt som står i samklang med tron, bekännelsen och läran och därför att bristen på dialog och gemensamt samtal är uppenbar och strider mot de ekumeniska förpliktelser Svenska kyrkan träffat.
DEN OMRÖSTNING SOM genomförts i kyrkomötet visar att det finns en betydande minoritet, som alls inte fått se sina invändningar mot beslutsunderlaget eller frågor inför det be varade.
Kyrkomötet har fattat ett ideologiskt men inte ett teologiskt underbyggt beslut.
OMGIVNA AV EN sky av vittnen som om äktenskapet trott, lärt och bekänt det Jesus säger om Skaparens avsikt om äktenskapet ser vi att der fattade beslutet är en nullitet. Kyrkans lära är en annan än vad kyrkomötets majorirer beslutat. Att kyrkomöten far vilse är dock inte någon nyhet. Det var också de evangeliska reformatorernas insikt. Sådana kyrkomötesbeslut kunde de för evangeliets skull inte följa.

Uppsala den 22 oktober 2009
/Undertecknat av Frimodig kyrkas ledamöter och flera andra

Uttalande från aKF

Med anledning av kyrkomötets beslut om vigsel av enkönade par gör arbetsgemenskapen Kyrklig Förnyelse (aKF) följande uttalande:
Ett kristet äktenskap, sådant det alltid uppfattats och såsom i stort sett alla kristna kyrkor uppfattar saken, förutsätter en man och en kvinna. Det manliga och, det kvinnliga kan inte ersättas utan att föreningen blir något annat än ett äktenskap. Detta är ett grundfaktum, ett sakförhållande som står över vad man kan rösta om. Kyrkomötets beslut går i en helt annan riktning, och bekräftar den neutrala lagstiftning Sveriges riksdag antagit. Riksdagens beslut avsöndrade statens äktenskapsuppfattning från den kristna. Svenska kyrkan har nu följt efter. Det fattade beslutet innebär inte, såsom ärkebiskopen påstår, en vidgning av definitionen
av vad som är ett äktenskap, utan hela äktenskapsuppfattningen har ändrats, och, liksom statens, blivit sekulär.
ARBETSGEMENSKAPEN KYRKLIG FÖRNYELSE uttalar därför som sin uppfattning, att det äktenskap Svenska kyrkan framdeles sammanviger till, och som vilar på den nu antagna, förändrade teologin, inte är ett kristet äktenskap, utan något annat. Ett kristet äktenskap förutsätter en man och en kvinna som av fritt val lovar varandra livslång trohet. Denna traditionella uppfattning, som bygger på komplementariteten mellan manligt och kvinnligt, ställs i skarp motsats till den" persongemenskap" som enligt den nya teologin anses vara det konstitutiva elementet. Det kan inte längre anses vara en principiell skillnad mellan att ingå ett borgerligt äktenskap och det som Svenska kyrkan sammanviger till.
KONSEKVENSEN AV KYRKOMÖTETS beslut är alltså att den tusenåriga institution som det kristna äktenskap e r utgör, inte längre förvaltas av Svenska kyrkan.
För kristna män och kvinnor, tillhöriga Svenska kyrkan, borde därför framgent det mest konsekventa vara, att välja att gifta sig borgerligt. Den därpå följande välsignelseakten, som därför inte behöver uttrycka den nu antagna falska läran, kan då komma att utformas så att den traditionella kristna uppfattningen om vad ett äktenskap är bli tydlig.

Vesa Pöyhtärin Evankeliumillinen päiväkirja

Lähetys- ja kylpylämatka 10.-15.5.2012

LÄHDE MUKAAMME ISRAELIIN!

Kevään messuohjelma. Tervetuloa!

Julhälsning till Missionsring

Lähetysrenkaalle Joulutervehdys

Jouluvirsiä Pöyhtäreilla la 17.12. klo 19.00

Joululauluja, jouluvirsiä ja joulumatkalauluja sekä väkevät kaffit Pöyhtäreillä Raitalantie 3 klo 19.00. Tervetuloa JOs olet soittotaitoinen tarvittaisiin myös säestäjää, vaikka onnistuu se ilman säestystkin.

Tervetuloa, nuoret ja vanhat

Katekismuskoulu: Ensimmäinen käsky

Katekismuskoulu netissä

Hoosiannakirkko Hintassa

Ystäväkirje 3/2011

Kokonainen Jumalan sana - yhtään häppeilemättä

Prof. Miikka Ruokanen Hesarissa

Ystäväkirje 2/2011

Kirkolliskokouspuheenvuoro kirkon tilasta ja henkilöseurakunnista

Pääsiäistervehdys

Kirkossa painostetaan rahalla luopumaan raamatullisesta opetuksesta

Turvallinen kasvu tyttöinä ja poikina

Gruppresa till Jaama-församlings 15 årsfest

Ryhmämatka Pietariin ja Jaamaan

Vänbrev 1/ 2011

Ystäväkirje 1/ 2011

Avioliitosta. Ihana kirjoitus

Lisäys ystäväkirjeeseen

Vänbrev: Julhälsning

Ystäväkirje: Joulutervehdys

Lehdistökatsaus

Vänbrev 4/2010

Ystäväkirje 4/2010

Kirkko-oikeusseminaarin nettisivut

Kristuksen veri, VIDEO

Kristus i hjärtat - med sina gåvor

Katekes-skola på svenska

Suvijuhlat Himangalla

Larsmon seurat

Minäkin hyväksyin naispappeuden (aikaisemmin)

Toukomettiset evankeliumijuhlilla Kälviällä

Lutherin elämä

Karismaattisuuden harhat

Den rätta kyrkan och kyrkans enhet

Katkismuskoulu: Käskyjen tarkoitus.

Rippileiri 2010

Pappisliiton jäsenkyselyn satoa

Ystäväkirje 3/2010

Kotimaa24 blogisti Paarman kaudesta

Nyt se on sitten tiedotettu, mutta väärin

Raamatun hepreaa opiskelemaan Oulussa

Kirkolliskokouksessa ydinkysymyksiä

Katekismus-koulu: Pappeus on Pyhän Hengen työtä

Dokumentti: Evoluutioteoria ja akateemisen tutkimuksen vapaus

"Ja Hän otti leivän, siunasi ja mursi ja sanoi..."

Lyhyt kehotus ripittäytyä

En riktig luthersk biskop

Vänbrev 2 / 2010

Katekes-skola: Trosbeknnelsens inledning, Treenighetsläran

Ystäväkirje 2/2010

Kateksimus-koulu: Pyhä Henki pelastaa ja pyhittää

Paavalin synodin kirkkopäivät Kokkolassa 27.-28.3.

Katekismuskoulu: Jeesus Jumalan Poika

Katekismuskoulu: Ihmisen luominen

Kun lähestysmatkalla (melkein) kaikki meni pieleen

Kirjoituksia herätysliikkeistä

Katekismuskoulu: MInä uskon Jumalaan

Piispat hyväksyvät rekisteröidyt parisuhteet

Katekismuskoulu: Johdanto uskontunnustuksiin ja kolminaisuusoppi

Allekirjoita adressi!

Karismaatikosta luterilaiseksi 2, pst. Jan Bygstad

Vänbrev 1 / 2010

Karismaatikosta luterilaiseksi, pastori Jan Bygstad, Norja, todistus

Katekismus-koulu: Lain tarkoitus / Budens syfte

Ystäväkirje 1/2010

Mikä on Jumalanpalveusyhteisö?

Mikkelin piispa kehuu Luther-säätiötä

Hyvä keskustelu Naispiispuudesta YLE:ssä

Seitsemäs käsky/sjunde budet

Surullinen uutinen

Sjätte budet

Kuudes käsky

Joululauluja, jouluvirsiä ja joulumatkalauluja sekä väkevät kaffit Pöyhtäreillä Raitalantie 3 klo 19.00. Tervetuloa
JOs olet soittotaitoinen tarvittaisiin myös säestäjää, vaikka onnistuu se ilman säestystkin.